Ei kihloihin, naimisiin, lapsia..

[Onneton lyyli]

Minulla on siinä mielessä erikoinen mies, että näin 4 vuoden yhdessäolon jälkeen, mieheni ei ole valmis vieläkään "sitoutumaan". Omasta mielestään on sitoutunut, eikä siihen kuulemma tarvita välttämättä vihille menoa. Mietin vaan, että jos se on hänelle saman tekevää, niin miksei sitten mene kanssani naimisiin, koska hänestä sitoutumisenaste on kuitenkin sama. Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara, tiedän sen koska olen aiemmin ollut aviossa. Lapsiasiaan en saa mitään järkevää selitystä, usein sanoo, että ei ainakaan vielä tai ei koskaan.
Seksihalut tai yleensäkin parisuhteen ylläpitäminen on jossain määrin vähentynyt. Itse tykkään ex temporee jutuista, usein miten järjestelenkin meille ajan kulua.
En tiedä mitä tekisin, toisaalta hänen mielestään kaikki on hyvin. Jos me keskustellaan aiheesta, se menee puolustuskannalle ja tuntuu, että ei ole mitä asiasta keskusteltavaa.
Tai sitten aikoo ryhdistäytytä, tällä viikolla pelannu töitten jälkeen tietokonetta 2-3 h töiden jälkeen......

 

[porttikielto]

Minulla on siinä mielessä erikoinen mies, että näin 4 vuoden yhdessäolon jälkeen, mieheni ei ole valmis vieläkään "sitoutumaan". Omasta mielestään on sitoutunut, eikä siihen kuulemma tarvita välttämättä vihille menoa. Mietin vaan, että jos se on hänelle saman tekevää, niin miksei sitten mene kanssani naimisiin, koska hänestä sitoutumisenaste on kuitenkin sama. Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara, tiedän sen koska olen aiemmin ollut aviossa. Lapsiasiaan en saa mitään järkevää selitystä, usein sanoo, että ei ainakaan vielä tai ei koskaan.
Seksihalut tai yleensäkin parisuhteen ylläpitäminen on jossain määrin vähentynyt. Itse tykkään ex temporee jutuista, usein miten järjestelenkin meille ajan kulua.
En tiedä mitä tekisin, toisaalta hänen mielestään kaikki on hyvin. Jos me keskustellaan aiheesta, se menee puolustuskannalle ja tuntuu, että ei ole mitä asiasta keskusteltavaa.
Tai sitten aikoo ryhdistäytytä, tällä viikolla pelannu töitten jälkeen tietokonetta 2-3 h töiden jälkeen......

Peliriippuvaisille kuulema voi asentaa porttikiellon kasinolle ja nettipeleihin. Olisikohan syytä tänne Elleihinkin laittaa jonkinlainen esto. Kone laskisi ajan minkä on käyttänyt palstalla/viikko. Kun kiintiö on täynnä, saldoraja ylittyisi ja kone heittäisi sinut ulos sivulta.

Olet ollut jo kerran avioliitossa. Eikö yksi kerta ole ihan sopiva luku elämässä. Ainakin minulle riittää mainiosti. Minua ei voisi raahata vihille millään ilveellä.

Liz Hurley laihduttaa poppakonsteilla mahtuakseen vihkimekkoon 41-vuotiaana.
Hän aikoo vielä pyöräyttää jälkikasvua. Mitä ihmettä. Miksi nainen menettää parhaat vuotensa piiri pieni pyörii elämässä. Eikö ne ole alle 40 vee osastoa?

Olen sitoutumiskammoinen ja varmasti moni muukin on. Varsinkin eronneita kierrän kaukaa ja toivottavasti minua kierretään vielä kauempaa.

Aika masentava viesti. Toivottavasti saan mieleisiä tsemppauksia. Sinkun elämää palstalla Wichie huhuilee tuttuja Ellejä kertomaan kuulumisiaan. Witchie on nyt onnellisesti uusiosuhteessa. Juttelepa hänen kanssa. Hän voi keksiä uusia vinkkejä miehen pään kääntämiseksi.

 

[Essex]

Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara

Kerrotko minulle, mikä siinä aviossa on niin ihmeellistä avoon verrattuna?
Mikä tekee siitä suhteen voimavaran?

Itse olisin taipuvainen ennemmin ajattelemaan, että yhteiset mielenkiinnon kohteet ja kumppanuus ovat suhteen voimavarat.

 

[Nyyhkiss]

Ymmärrän AP:ta hyvin. Olen ollut kerran naimisissa miehen kanssa, jota en rakastanut. SUhde oli hyvä kaverisuhde ja sellaista kumppanuutta.

Nykyisen miehen kanssa todella hinkuisin naimisiin, koska kaipaisin yhteisiä, ihania muistoja säilytettäväksi ja haluaisin naimisiin sellaisen miehen kanssa, jota tosiaankin rakastan.

Meidän suhteessa mies on sitoutumiskammoinen. Kumminkin hän ilta toisensa jälkeen tulee luokseni. Hän on vähään tyytyväinen eikä tykkää olla huomion keskipisteenä. Hän ei edes ole kysynyt, menisimmekö kihloihin. Haluaisin ylpeänä kantaa hänen sormustaan ja olla hänen naisensa muidenkin silmissä. Kyse ei ole niinkään siitä, miltä minä näyttäisin ulkopuolisten silmissä, vaan siitä, että haluaisin, että mies todellakin haluaisi minua niin kiinteäksi osaksi elämäänsä, että hän haluaisi sitoutua minuun tiiviimmin.

Minäkin olen ajatellut, että jos miehelle kihlaus tai avioliitto ovat yhdentekeviä, niin eikö sitten voisi mennä kihloihin ja naimisiin, koska nainen niin haluaa? JOs yhdentekevä asenne on nolla, naimisiinmenon haluaminen +1 ja naimisiimenon välttäminen -1, niin silloinhan miehen asenteen perusteella 0+1 olisi siis tuloksena +1 eli minun mielipiteeni ratkaisisi...

 

[Ikuinen tyttöystäväkö?]

Omasta mielestään on sitoutunut, eikä siihen kuulemma tarvita välttämättä vihille menoa. Mietin vaan, että jos se on hänelle saman tekevää, niin miksei sitten mene kanssani naimisiin, koska hänestä sitoutumisenaste on kuitenkin sama. Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara, tiedän sen koska olen aiemmin ollut aviossa...

Tuon tekstinpätkän olisin voinut kirjoittaa ihan itse. Sama mies ei kutenkaan ole kyseessä, muut jutut ei ihan täsmänneet

Näitä asioita ei (minä ainakaan) voi selittää järjellä, kyse on tunneasiasta. Kaikki eivät sitä ymmärrä, mutta sielunsiskojakin löytyy, jotka ymmärtävät.

Meillä mies on varmasti tunnepuoleltaankin sitoutunut, tuo "virallinen" puoli ei vaan saa kannatusta miehen taholta. Hän näyttää kyllä rakkautensa ja kunnioituksensa joka asiassa.

Koen kuitenkin suhteen olevan jossain määrin "ilmassa", kun ei sitä voi virallistaa. Eipä silti, ero on helppo nakki, vaikka papereissa olisikin sitoutunut, eihän se sitä muuta, eroon pääsee, jos tahtoo. Lapsia ei meille enää tehdä, niitä on molemmilla.

 

[Sanna*]

Minulla on siinä mielessä erikoinen mies, että näin 4 vuoden yhdessäolon jälkeen, mieheni ei ole valmis vieläkään "sitoutumaan". Omasta mielestään on sitoutunut, eikä siihen kuulemma tarvita välttämättä vihille menoa. Mietin vaan, että jos se on hänelle saman tekevää, niin miksei sitten mene kanssani naimisiin, koska hänestä sitoutumisenaste on kuitenkin sama. Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara, tiedän sen koska olen aiemmin ollut aviossa.

Vai että erikoinen mies kun ei neljän vuoden jälkeen ole vihillä. Kyllä se on kuule aivan tavallista nykyään, ei kertakaikkiaan mitään erikoista.

Aika outoa ylipäätään että hingut niin kovin vihille ja pidät avioliittona jonain voimavarana vaikka olet kerran eronnutkin. Eihän se vihkiminen edellistäkään suhdetta pitänyt kasassa niin miten se osoittaisi suurempaa sitoutumista kuin esim avoliitto? Kyllä se on niin päin että hyvä suhde on avioliiton voimavara eikä päinvastoin. Yksikään suhde ei papin aamenen voimalla kasassa pysy.

Kannattaisi ehkä miettiä että jos intressit ovat noin erilaiset niin oletko väärän ihmisen kanssa.

 

[Vaimona jo 16 vuotta]

Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara

Kerrotko minulle, mikä siinä aviossa on niin ihmeellistä avoon verrattuna?
Mikä tekee siitä suhteen voimavaran?

Itse olisin taipuvainen ennemmin ajattelemaan, että yhteiset mielenkiinnon kohteet ja kumppanuus ovat suhteen voimavarat.

Kyllä meidän suhteen voimavara on ollut halu sitoutua loppuelämäksi. Ilman muuta halusimme mennä naimisiin ja nimenomaan ennen lapsien hankkimista. Toki mekin elimme pari vuotta avoliitossa sitä ennen varmistuaksemme siitä että olemme toisillemme tarkoitetut. Mutta kukin tyylillään. Rakastaa voi avoliitossa ihan yhtä paljon. Usein vaan avioliittoa väheksyvät ne naiset joita ei ole kosittu.

 

[jos todella haluaa sitoutua]

Ei naimisiin kannata mennä, ellei mies kosi!!! Kyllä se on niin, että jos nainen vaatimalla vaatii avioliittoa niin eihän se vastentahtoisen miehen kanssa tule onnistumaan. Siinä tapauksessa se papin aamen ei mitään merkitsekään.

MUTTA: Jos molemmat todella ovat rakastuneita ja haluavat sitoutua toisiinsa loppu iäkseen, niin silloihan se avioliitto ei ole mikään este. Päinvastoin se on sinetti sille liitolle. Ja mies kyllä kosii, jos todella haluaa sitouta ja naisensa kanssa olla.

Et sinä ap sitä avomiestäsi vihille saa, koska mies on mikä on. Ja mitä uutta avioliitto HÄNELLE antaisikaan? Sinähän jo nyt koko ajan annat hänelle kaiken sen mitä avioliitossakin tulee saamaan!!! Avioliitto olisi tärkeää VAIN sinulle! Höh!

 

[.......................]

Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara*

whuahahahahahaha!!!!

 

[ikisinkku]

Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara*

whuahahahahahaha!!!!
KILIN KONTIT. Buuuuuhhaaaaaaaahaaaaaaaaaaaaaa

 

[Joojuujaa]

Minusta avioliitto sinällään ei ole tae yhtään mistään. Minä ainakin haluaisin naimisiin ihan siksikin, että se olisi ikäänkuin virallinen sinetti sille, että haluamme olla toistemme omat. Kyse on nimenomaan tunnepuolesta, ei isojen häiden ja juhlien halusta tai siitä, että saa hienon vihkisormuksen. Eihän esim. yhteinen sukunimi takaa suhteen onnistumista, mutta sekin on pieni seikka siitä, että halutaan kuulua yhteen.

Itse rakkaus ei siitä lisäänny tai vähene, että ollaanko avo- vai avioliitossa, mutta jos mies ei suostu kunnolla edes keskustelemaan asiasta, niin tuntuu, että onkohan sitä muitakin asioita, joissa mies on jääräpää eikä suostu ymmärtämään minun näkökantaani. Vähän jää paha mieli, että mahtaakohan toinen kunnioittaa ja arvostaa minun mielipiteitä.

 

[Onneton L]

Minulla on siinä mielessä erikoinen mies, että näin 4 vuoden yhdessäolon jälkeen, mieheni ei ole valmis vieläkään "sitoutumaan". Omasta mielestään on sitoutunut, eikä siihen kuulemma tarvita välttämättä vihille menoa. Mietin vaan, että jos se on hänelle saman tekevää, niin miksei sitten mene kanssani naimisiin, koska hänestä sitoutumisenaste on kuitenkin sama. Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara, tiedän sen koska olen aiemmin ollut aviossa. Lapsiasiaan en saa mitään järkevää selitystä, usein sanoo, että ei ainakaan vielä tai ei koskaan.
Seksihalut tai yleensäkin parisuhteen ylläpitäminen on jossain määrin vähentynyt. Itse tykkään ex temporee jutuista, usein miten järjestelenkin meille ajan kulua.
En tiedä mitä tekisin, toisaalta hänen mielestään kaikki on hyvin. Jos me keskustellaan aiheesta, se menee puolustuskannalle ja tuntuu, että ei ole mitä asiasta keskusteltavaa.
Tai sitten aikoo ryhdistäytytä, tällä viikolla pelannu töitten jälkeen tietokonetta 2-3 h töiden jälkeen......

 

[Onneton Lyyli]

Nimenomaan toivon, että mies kosii. Ongelmana on, että en vain käsitä mikä maksaa, jos kerta olen sanojensa mukaan elämänsä nainen. Tietemkin yhteenkuuluvuus ja tunnepuolen sitoutuminen on se "juttu" mikä ihmiset yhdessä pitää. Koen sen vain tärkeänä, että situtuminen sinetöitäsiin vihkimisellä. Saisimme mukavia yhteisiä muistoja ja myöskin syytä jatkaa yhdessä sillon kun on vaikeaa. Mutta, mutta... täytyy vain odotella tai sitten miettiä, miten meidän intressien käy...Mutta en vaan käsitä...

 

[sivullinen...]

Niinpä. Ystävättärelläni oli sama "huoli" miesystävänsä kanssa 7 vuotta... Mies sanoi aina ettei mene eläissään naimisiin kuin yhden ainoa kerran.

Sitten mies petti, tuli kriisi ja "sovinnoksi" myöhemmin mies kosi. Nyt ovat naimisissa... mies petti uudelleen... Ehkä naimisiin menon motiivi ei kuitenkaan ollut miehelle oikea.

 

[kaikkea kanssa]

Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara*

whuahahahahahaha!!!!

Hieman korrektiutta, kiitos, vaikka olisitkin asiasta eri mieltä.

 

[luottamus]

Kerrotko minulle, mikä siinä aviossa on niin ihmeellistä avoon verrattuna?
Mikä tekee siitä suhteen voimavaran?

Itse olisin taipuvainen ennemmin ajattelemaan, että yhteiset mielenkiinnon kohteet ja kumppanuus ovat suhteen voimavarat.

Avioliittoon kuuluu julkinen sitoutuminen ja juridinen puoli. Monelle ihmiselle sillä on merkittävä tunnepuolen osansa. Toki nuo jäljempänä mainitsemasi asiat ovat tärkeitä siinä kokonaisuudessa.
"Avosuhde perustuu epäluottamukselle, avioliitto luottamukselle." Tuossa sanonnassa on oma viisautensa, kun sitä pysähtyy miettimään.

 

[Samaa mieltä]

Kerrotko minulle, mikä siinä aviossa on niin ihmeellistä avoon verrattuna?
Mikä tekee siitä suhteen voimavaran?

Itse olisin taipuvainen ennemmin ajattelemaan, että yhteiset mielenkiinnon kohteet ja kumppanuus ovat suhteen voimavarat.

Avioliittoon kuuluu julkinen sitoutuminen ja juridinen puoli. Monelle ihmiselle sillä on merkittävä tunnepuolen osansa. Toki nuo jäljempänä mainitsemasi asiat ovat tärkeitä siinä kokonaisuudessa.
"Avosuhde perustuu epäluottamukselle, avioliitto luottamukselle." Tuossa sanonnassa on oma viisautensa, kun sitä pysähtyy miettimään.

Yhdyn tähän mielipiteeseen. Minä en olisi suostunut elämään avoliitossa kuin korkeintaan vuoden päivät. Ja ainahan avioliiton saa purettua jos tulee katumapäälle. Kuten yksi aikaisempi kirjoittaja mainitsi niin uskon myös että monet naiset menisivät kyllä naimisiin jos mies vaan olisi samaa mieltä, vaikka muuta väittävät ja kovasti avoliiton puolesta puhuvat. Ei minunkaan mieheni alussa asiasta ollut innostunut "kun ei meillä ollut suunnitelmissa hankkia lapsia" kuten hän asian ilmaisi. Enkä lasten takia olisi naimisiin halunnutkaan. Minä halusin että mieheni ottaa minut vaimokseen vain ja ainoastaan rakkaudesta.
Ja eipä kulunut montaa kuukautta kun kosinta tuli. Eikä niitä lapsia ole edelleenkään suunnitelmissa vaikka kolmas hääpäivä on tulossa.

 

[nobile]

AP:
1. Minkä ikäisiä olette? Yli kolmenkymmenen, mies myös?
2. Jos avioliitto on suhteen voimavara, ja olet ollut jo aviossa, mihin se kariutui?
3. Jos haluat naimisiin, lapsia tms, otat asian puheeksi ja sanot, hei minä haluan lapsia ja naimisiin, entä sinä? Jos ei, suhde mietitään uudestaan.

Itse en tajua miksi avioliitto niin monelle naiselle on lähes pakkomielle, iästä saattaa riippua ja hylkäämisen pelosta varmasti monella, meillä se on lähinnä juridinen hyöty. Avioliitto ei tippaakaan muuta elämäämme tai suhdettamme. Jos se joillain muuttaa, se on mielestäni outoa. Julkinen sitoutuminen ei merkitse mitään, sillä meidän suhde on meidän välistä. Meitä ei kiinnosta kuka tietää tai ei tiedä että olemme pari.
Ymmärrän perinne-, uskonto- tms jutut joita joillain voi olla, tai ilmeisesti sitten esim. prinsessahäät monilla naisilla. Mutta silti pysyn kannassani
Älkääkä käsittäkö väärin, en suinkaan ole avioliittoa vastaan, pistän vain pointtini esille - kaikille se ei tarkoita yhtä paljon kuitenkaan vähentämättä suhteen arvoa.

 

[Onneton Lyyli]

Jep, kolmissakymmenissä, biletetty ollaan, omat harrastukset ja yhteisiä intressejäkin.
Valitettavasti ed. liitossa mieheni oli väkivaltainen, yritettin käydä perheneuvolassa jne. hakea apua tuloksetta. Kukaan täysjärkinen ei jää tuleen makaamaan...

 

[miksi]

Tapasin 'elämäni miehen' viitisen vuotta sitten. Olen eronnut nuoruudessa solmitusta 10 vuotta kestäneestä liitosta kauan sitten.
Tämä 'elämäni mies' kosi minua kaksi vuotta tapaamisemme jälkeen. Asuimme silloin jo yhdessä, kanssamme asuvat lapseni edellisestä liitosta. Oikeastaan en halunnut naimisiin, sillä meillä meni hyvin ilman sormuksia(kin) ja halusin vaalia ajatusta, että olemme suhteessa siksi kun olemme kumpikin sitoutuneita suhteeseemme. Ajattelin, että kun emme ole edes kihloissa mutta olemme silti yhdessä, kumpikin oikeasti haluaa olla yhdessä ja rakastaa toista. Jos halu rakastaa loppuisi, olisi 'helppo' lähteä, mutta koska kumpikaan ei ole lähtenyt, se on osoitus rakkaudesta ja halusta olla yhdessä. Sitoutuminen lähtee sydämestä, ei sormuksesta tai papin aamenesta.

Pyysin miettimisaikaa ja parin viikon kuluttua suostuin kosintaan. Syynä suostumiseen oli se, että huomasin avioliiton olevan tärkeä miehelle. Hän halusi naimisiin ja koki se olevan osoitus sitoutumisesta. Koska olen aikaisemmin eronnut, tiedän että pelkkä papin aamen ei pidä suhdetta koossa. Siihen tarvitaan kummankin osapuolen halu ja sitoutuminen. Ja tiedän että tulee aikoja jolloin vain suhteeseen sitoutuminen saa rämpimään vaikeiden aikojen yli, ei se että ollaan naimisissa. Joskus vieläkin kuvittelen, että emme ole naimisissa ja mietin haluanko oikeasti olla tämän miehen kanssa. Tavallaan muistutan itseäni sitoutumisesta ja siitä, että olen suhteessa vapaaehtoisesti. Rakastan miestäni ja olen sitoutunut häneen, haluan elää hänen kanssaan. Mutta en olisi tähän tarvinnut avioliittoa, mies riittää.

 

[-]

Avioliitto on kuitenkin suhteen voimavara*

whuahahahahahaha!!!!

Hieman korrektiutta, kiitos, vaikka olisitkin asiasta eri mieltä.

Kyllähän hyvälle vitsille saa nauraa.

Samanlaisen voimavaran saa vaikka pehmolelusta, jos kehittää siihen samanlaisen pakkomielteen kuin avioliittoa kohtaan.

 

[nobile]

En oikein vieläkään saanut selville, että oletteko tosiaan puhuneet asiasta? Sano ukolle selvästi mitä haluat, mutta jos tästä asiasta olette jo jankanneet kauan, anna ukolle myös rauhaa "suunnitella" mahdollisia siirtojaan. Ei ole varmaan kivaa kosiakaan kun joku puhkuu niskassa. Jos suhde voi muuten hyvin (voiko?), en oikein ymmärrä tätä ongelmaa, siis että mikä se on. Olette olleet yhdessä kuitenkin jo neljä vuotta. Kyllähän voitte puhua asiasta kuin asiasta? Jos ette, miksi haluat sellaisen miehen kanssa naimisiin? Ja kerro miehelle kaikki ajatuksesi ja pakota kuuntelemaan ja kommunikoimaan. Aikuinen terve mies osaa puhua, joillakin se vaan kestää se lämpiäminen.

Ja samaa mieltä olen kuin 'miksi', sitoutuminen lähtee sydämestä. Mieti, miksi haluat naimisiin, miksi se on sinulle tärkeää ja miksi tällainen sitoutuminen ei riitä sinulle - ihan oikeasti- ja sitten avaat sydäntäsi ja katsot maailmaa sen ukon silmin. Kun kerrot tunteesi, painostamatta, en näe syytä miksei ratkaisua löytyisi.