Vasen nimetön

[Ai]

että kaikki jotka on naimisissa tai joilla on edes sormus, on jotenkin häiriintyneitä ja typeriä? Varmaan. Mä oon kyllä naimisissa, mut ilman sormusta yleensä. Ettepä siis tiedä, kuinka häiriintynyt sinkkujen sortaja oon. Arvatkaa onko saanut selitellä, miksei pidä aina niitä sormuksia. No käytännön syistä.
Elä ja anna elää...

 

[MArtti]

Olen yrittänyt etsiä naista, joka ei olisi vinkumassa avioliittoon viisien treffien jälkeen, joka malttaa kielensä ja tuon alituisen naiivin vinkumisen, mutta ei.
Jos ei aleta vihjailla vauvasta, sitten sormuksesta ja aika nopeasti myös omasta talosta. En halua niistä mitään, mutta naisen haluaisin. Vasta sitten ajan kanssa saisin selville haluanko muutakin, mutta ainakin minä kykenen kohtaamaan vain näitä rinkulanmankujia. Tämä on ihan kamalaa. Ovatkop kaikki naiset seonneet? Normaalinnäköisenä nelikymppisenä minä vaan kysyn ja lapsia ei ole.

 

[ap]

Sinulle, MArtti, riittää nainen - kokeiltavaksi, mutta nainen haluaa pysyvyyttä jo silloin, kun sinä vasta mietit, olisko tuosta naisesta mihinkään. Etpä taida olla kypsä ikinä, ellet tuohon ikään mennessä ole pystynyt sitoutumaan.

Niin, tässä kun on jo lapset tehty ja oma talo, ja mieskin - vain sormus puuttuu niin pitäähän jotain olla vinkumassa. Mies sai tulla valmiiseen perheeseen, isoon taloon - ja on sitoutunut. En häntä tähän vinkunut, itse sai puhuttua minut ympäri, että edes suhteeseen lähdin. Hänelle tämä sormukseton elämä riittäisi, kesämökkiä etsitään, uutta autoa on minulle ostamassa (en huoli)...

Ehken kuitenkaan kuulu niihin ""muutamien treffien jälkeen kihlanvinkujiin"". Aiemmin, muitten kanssa en ole ""vinkunut"", minua on kosittu useasti, tosissaan, mutta vain kerran olen suostunut. Sitä kesti 12 vuotta, lapset syntyivät, talo laitettiin - minun varoillani pääasiassa.

Nyt tuntuu (huom! TUNTUU) siltä, että tässä se loppuelämän mies olisi - mutta eikö siis sormuksin sinetöitynä?! Aika näyttää. En puhu asiasta enää, en ahdista, ärsytä. Huomasin, että on miehelläkin vielä taakkaa, ravistakooon sen ensin pois, josko sitten mieli muuttuisi ja ihan omasta halustaan kosaisisi...

 

[Hä?]

""että kaikki jotka on naimisissa tai joilla on edes sormus, on jotenkin häiriintyneitä ja typeriä?""

Nuo ovat sinun sanojasi, eivät minun.

Harvemmin vaan tapaa ihmisiä, jotka keksisivät yhtään todellista syytä mennä naimisiin. Ihmekös tuo kun niitä ei olekaan muita kuin tietenkin juridiset.

Vastaavasti monet avioliiton vastustajatkin vastustavat aika höttöisillä perusteilla. Ei avioliitosta olisi mitään haittaakaan, ellei se vahvistaisi ihmisten kehittymättömän tunne-elämän luomia kummallisia ajatusmalleja. Ja estäisi siten vastuunottoa omasta elämästä.

Menkää toki naimisiin, mutta selvittäkää ensin itsellenne, että se EI tuo suhteeseen MITÄÄN niistä asioista, mitä kuvittelette sen tuovan. Kaikki mitä suhteeseen tulee/on tulematta on lähtöisin teistä itsestänne. Olishan se kiva ajatella, että rinkulat ja paperit tuo turvaa ja poistaa omaa vastuuta, mutta kun niin ei ole.

 

[No]

mä ainakin olen luvannutTAHTOA rakastaa (jne). Aion pitää lupaukseni. Tahto, sitoutuminen ja vastuun ottaminen ei tosiaan olekaan itsestään selvää. Välttämättä kaikki eivät ole asiaa edes ajatelleet, eivät mitään luvanneet eivätkä välttämättä tahdokaan.

 

[Hä?]

Juuri näin.

Avioliitossa on kyse kermakakusta ja prinsessaunelman täyttämisestä ja siitä, että oma turvattomuudentunne projisoidaan paperilappuun.

Ja sitten juridisista seikoista. Ne kun meidän lainsäädännössämme oikeasti puoltavat naimisiinmenoa.

 

[Hähää]

mä oonkin ihan prinsessa ja miehenä mulla on tietenkin prinssi ja elämä on yhtä juhlaa Kermakakut jätetään kyllä muille, pidettiin häätkin salaa maistraatissa eikä sormuksia paljoa käytetä.

 

[hmmm]

tai sitten on kyse siitä, että todella haluaa olla yhdessä virallisestikin, ei siihen tarvitse kermakakkuja tai prinsessamekkoja.