Ei-koiraihminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apila"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mulla itselläni on koira, mutta en todellakaan sitäisi siltä tuollaista käytöstä. Toihan on selkeä ongelmatapaus! Tai, oikeasti miehesi on kun ei pistä oikeaa jöötä piskille.
 
No turhaahan se on jälkiviisastella, mutta eipä hyvää lupaa. Minä olen eläinihminen ja jos jollekin miehelle ei kelvannut lemmikkini, niin kyllä siinä meni mies vaihtoon vaikka miten olisin rakastunut. Sama jos mies halusi lapsia, vaihtoon meni vaikka kipeää teki. Ei kompromisseissa ole tietyn pisteen jälkeen enää mitään järkeä. Teilläkin tuo ongelma poistuu kun koira kuolee, mutta enpä usko että mies haluaa elää ilmankaan koiraa ja teillä on molemmilla koko loppuelämän hyvinkin ärsyttävä riesa.

Jos mies ihan oikeasti valitsisi koiran sinua ennemmin, niin en ymmärrä mitä mieltä on yrittääkään. Jos näin ei ole, niin etteköhän pääse jonkinlaiseen sopimukseen siitä, että koira laitetaan koiran paikalle, niin molemmilla on kiva olla ja koirakin viihtyy paremmin. Jos mies ei suostu kuuntelemaankaan tai mitenkään ratkaisemaan asiaa vaikka mikä olisi, niin minä kyllä laittaisin miehen valinnan eteen, koska jokainen ansaitsee kyllä arvostusta ja ymmärrystä parisuhteessa, eikä toisen tarvet voi kiilata räikeästi toisen ohi.
 
Kuulostaa joo siltä, että mies se tossa enemmän on ongelma. Tai ainakin yhtä suuri kuin koira.

Totta on varmasti, että koira vaistoaa ap:n vastenmielisyyden. Mies taas lellii koiraa minkä ehtii. Koira on nyt jo epävarma. Mitä se on, kun vauva syntyy? Mies ei kyken pitämään huolta koirasta eikä raskaana olevasta vaimosta. Miten kykenee huolehtimaan vauvasta? Eikä se tosiaan mene niin, että vauva pidetään erossa koirasta, vaan koira vauvasta! Siis tarvittaessa. Pitäähän sen koiran antaa tutustua vauvaankin.
 
On sulla hyvät hermot :(
Koiranomistajat ottaa aina loukkauksena kaiken palautteen rakistaan. Ehkä miehes kokee epäonnistuneen koirankoulutuksessa? Ja on kyllä kohtuutonta olla osallistumasta siivoukseen. Samoin kun ihmiset riisuu kenkänsä, koiranomistaja huolehtii koiran tassut puhtaaksi. Vai onko koirarakkaistakin mukavaa kun oma kullanmuru sotkee tonnin sohvan? Ap kuulostaa pätevämmältä kouluttajalta kuin tämän mies!
 
minä en tykkää koirista, ne HAISEE. samoin ne ihmiset joilla on koira haisevat pahalle. tykkään ihmisistä, lapsista, nuorista ja vanhuksista. kaikkien eläinten inhimillistäminen on omituista, ne on eläimiä ja niillä on eläinten vaistot, ei ne tajuu....
 
Itse en taas ole lapsi-ihminen, en vain pidä lapsista yhtään ja silti niitä yritetään tunkea syliin ja odotetaan, että niitä huomioidaan ja niile lässytetään. Miksi sis oletetaan, että kaikki (varsinkin naiset) pitävät lapsista, minussa ne saavat vain ärsytystä ja inhontunteita aikaan.

Tämä sama.
 
Lisäkommentti ap:lta avasi asiaa enemmän. Luultavasti kirjoitit aloituksen kiihdyksissä ja siitä ainakin itse sain erilaisen kuvan.

Teidän on ennen vauvan syntymää pakko saada koiralle säännöt, joita kummatkin noudattavat. Miehesi on tähän suostuttava tai homma ei toimi. Sinä olet valmis tekemään kompromisseja, miehesi ei. Kun miehesi ei kerta sinua kuuntele (ja ilman sitä koira on ihan hukassa, kun hänen auktoriteettinsa on itsekin aivan pihalla) niin ehkä olisi hyvä pyytää ongelmakoirakouluttajaa käymään? Hän on asiassa koiran puolella ja te kaksi ihmistä olette samalla viivalla. Hän kertoisi teille, miten koiran kanssa kuuluu toimia. Jos sen jälkeen miehesi ei edelleenkään usko, että ne säännöt on oltava niin harkitse vakavasti eroa. Koira kokee sinut jo nyt laumansa lemmikiksi (sohville pissaamiset jne.) ja vauvan synnyttyä voi kokea teidät erittäin uhkaavina.

Vauvan kasvojen nuolemisesta en olisi huolissani, jos lipasee niin sitten lipasee. Ei se vaaraksi ole.
 
Meillä on sama tilanne, miehellä kaksi saksanpaimenkoiraa ja minä en niistä niin välitä, vaikka joskus otankin juoksulenkille mukaan tai ruokin jos mies on reissussa. Muuten en niistä välitä, joten hommat on sovittu niin että koirat ei nuku meidän kanssa eikä tule sohvalle tai kerjäämään pöydästä silloin kun me ihmiset syödään. Sisätiloissa koirat enimmäkseen makoilevat omilla paikoillaan ja lattialla. Jos haukkuvat niin lopettavat käskystä, vaikka tätä jouduttiin aluksi melko kauan hinkkaamaan, että minunkin käskyä totellaan.
Siedän tilannetta hyvin ja olen jopa luvannut että pennun saa ottaa kunhan vanhasta koirasta aika jättää, mutta harrastajaa minusta ei kyllä tule. Lapsia ei ole eikä varmaan tulekaan.
 

Yhteistyössä