Ei kyllä lapsen koulunkäynnistä yhtään mitään, eilenkin...

[ei hääviä ole]

oli jälleen tiedote repussa huonosta käyttäytymisestä ja jälleen samasta asiasta lapsi oli heitellyt kuraa kavereiden päälle + oli yrittänyt heittää saksilla päin avustajaansa.

Löytyi myös " sopimus " lappunen repusta missä luki, että " en enää heittele kuraa, kiviä ja keppejä kavereiden päälle enkä töni, tuupi tai vahingoita millään muullakaan tavalla kavereitani ". Sitten oli lapsen allekirjoitus. Alempana oli sitten kohta, jos rikon tätä sopimusta, siitä seuraa jälki-istunto.

Olin kyllä todella vihaisella tuulella koko eilisen illan, miksi lapsen pitää olla niin mahdoton koulussa, kun hän osaa olla ihan nätisti täällä kotona?

Mietin jo myös kotikouluakin, mutta toisaalta ei siitäkään mitään tule. Olen vasta kesällä aloittanut työt ja muutenkin oli jo aikakin siirtyä vihdoinkin työelämään. En voisi nyt missään nimessä luopua työpaikasta.

Mutta harmillisen harmillista, kun kersa on aina ollut tuollainen, että kotona hän on nätisti kuin mikä, mutta julkisilla paikoilla ihan mahdoton riiviö ja kauhukakara.

Ja mietin myös tuota sopimus-lappustakin, mahtaako siitäkään mitään hyötyä olla? Auttaako sekään, että lapsi istuu alvariinsa jälkässä miettimässä tekosiaan?

Kun jos häneltä kysyy miksi teet tyhmyyksiä? Hän vain hokee anteeksi, anteeksi.... Ja ei suostu kertomaan miksi tekee väärin?

Eilenkin kun hain lasta iltapäiväkerhosta, niin joku lapsista sanoi, että "XXX heitti minua peilillä otsaan".

 

[TTiiu]

No, oletko puhunut open ym. henkilökunnan kanssa asiasta?

 

[alkuperäinen]

Ope kerran kirjoitti pitkän viestin reissariin. Ja onneksi tällä viikolla on palaveri tulossa. Saa toki siellä keskustella paremmin asiasta. Mutta silti lapsen käytös aiheuttaa minussa suunnatonta raivoa ja vihaa, kun toinen osaa olla nätisti kotona, niin miksei sitten käyttäydy muualla samalla tavoin?

 

[tytönjapoikienmamma]

Erityislapsi? Mikä diagnoosi? Mistä saatte tukea tämän lapsen kasvatukseen? Sairaalastako? Kyselkää sieltä apuja ja yhteispalaveria koulun kanssa?

 

[alkuperäinen]

Kyllä juu. ADHD ja autismi. Sairaalasta olemme ohjausta saaneet lapsen kanssa toimimiseen täällä kotona. Ja nähtävästi opekin tarvitsee omat ohjaussysteeminsä sairaalasta, jotenkin tuntui hieman voimattomalta lapsen käytökseen ainakin viime viikolla ja varmasti sama tilanne jatkuu edelleen. Eikä toki minustakaan tämä tilanne häävi ole, kun kotona toinen osaa olla ihan nätisti ja sitten koulussa ei lainkaan. Tuntuu niin nololta kun lapsi on ihan riiviö koulussa.

 

[tytönjapoikienmamma]

Tsemppiä toivottavasti asiat selviää. Mun yksi lapsisatni on autisti, tosin vähän erilainen..

 

["natasja"]

no ei tohon rangaisu auta, lapsella on jokin ongelma joko se liittyy yleisesti koulunkäyntiin(kiusaamista tms) tai sitten hänellä on masennus, tai adhd,tai aistiyliherkkyyksiä(jolloin saa liikaa aistiärsykkeitä etenkin isossa ryhmässä), hänellä voi olla asperger, tai sitten vaikka lukihäiriö,jolloin stressaantuu ylivoimaisten juttujen edessä ja reagoi noin. (tätä jälkimmäistä pidän kyllä vähän kaukaa haetulta).

onko sisaruksia kotona? jos on tuleeko heidän kanssa toimeen? sanoit että on yleisillä paikoilla kauhukakara meillä on sama homma(tosin en jaksa enään hermostua asiasta kun tiedän että lapsi ei tee sitä tahalleen) hänellä on adhd dg (lisäksi aistiyliherkkyys on epäilynä).

meill ätilanne on se jos hän on aikuisten kanssa kotona ilman toisia lapsia hän on kuin enkeli,ainoastaan siirtymät on vähän hankalia ja esim.iltatoimiin keskittyminen. mutta annas olla kun toinen lapsista on kotona,niin yleensä saa vahtia jatkuvasti ettei hän tee juuri tuollaisia extempore juttuja kuten tönäse tms. tosin lääkitys päivinä hän on paljon rauhallisempi.

eli jos kotona ei ole sisaruksia on vallan mahdollista että tietyt ongelmat tuleekin esiin vain koulussa.

nyt siis sinä rupeat vaatimaan tukitoimia lapselle,sekä tutkimuksia.

voisit lukea netistä noista yllämainituista em.adhd,lapsen masennus,aspergerin-oireyhtymä,

meillä nimittäin oli niin että päiväkoti syytti kotioloja lapsen käytöksestä(ite tiesin että kyse on muusta),perheneuvola väitti ihan normaaliksi lapseksi joka on vaan tempperamenttinen, ite olin sitä mieltä että adhd kuulostaa siltä mitkä lapseni ongelmatkin on, ja niin se vaan ls neurologilta diagnoosiksi tulikin. kyllä pistin perheneuvolaankin viestii että vastasuuden varalta sit tietää tutkia->pistää eteenpäin heti.

meidän lapsi olisi saanut tukitoimet jo pk aikana jos oltas saatu hänet tutkimuksiin ja saatu diagnoosi+suositukset. harmittaa.

 

["Vilukissa"]

Onko lapsella koulussa mukanaan avustaja? Mun mielestä tässä on ihan selkeä avustajan paikan tarve. Opettajan on vaikea olla joka tilanteessa mukana ja yksin vastaavana aikuisena vallankin ei millään ehdi olemaan joka tilanteessa mukana - tosin lasten itsensäkin pitäisi oppia käsittelemään tilanteita yhdessä...Onneksi teille on tulossa keskustelu, voisitte yhdessä miettiä tukitoimenpiteitä sekä jatkoja, millä ehkäistä hankalat tilanteet. Voimia.

 

["natasja"]

Kyllä juu. ADHD ja autismi. Sairaalasta olemme ohjausta saaneet lapsen kanssa toimimiseen täällä kotona. Ja nähtävästi opekin tarvitsee omat ohjaussysteeminsä sairaalasta, jotenkin tuntui hieman voimattomalta lapsen käytökseen ainakin viime viikolla ja varmasti sama tilanne jatkuu edelleen. Eikä toki minustakaan tämä tilanne häävi ole, kun kotona toinen osaa olla ihan nätisti ja sitten koulussa ei lainkaan. Tuntuu niin nololta kun lapsi on ihan riiviö koulussa.

no niin tuota adhd:ta epäilinkin eniten. tämähän muuttaa koko asian, turhaa sä vihainen olet, lapsi ei voi sille mitään. onhan hän pienryhmässä ja henkilökohtainen avustaja? jos ei,niin miksi ei? onhan hänellä lääkitys?

tottakai on ihan eri asia olla kotona kuin koulussa,enemmän jengiä,meteliä. yms.

 

["noh"]

Tukitoimenako on jo avustaja?

Luultavasti hän tarvitsisi ympärilleen pienryhmän. Hän ei kestä ison luokan hälinää eikä voi olla kunnolla siinä häirinnässä ja hälyssä, joka häntä ympäröi ja ehkä hänen mielestään jopa uhkaa.

 

[alkuperäinen]

Olen vihainen siksi, kun lapsi ei osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla. Täällä kotona kaikki menee ihan hyvin. Meillä ei ole muita lapsia. Ja ryhmässä on siis 2 ryhmäavustajaa + lapsi käy jo pienryhmässä kouluaan. Lääkityskin lapsella on, 36 mg Concerta. Joten ei tuotakaan voi enää lisätä. Seuraava annos on se 54 mg eli mielestäni siis se aikuisten annos. Eikä henkilökohtainen avustajakaan mikään onnen tae ole, sellainen lapsella oli jo päiväkodissa + eskarissakin. Mutta koska lapsella oli tuo sama avustaja ollut jo 1 vuoden ennen eskaria, niin lapsipa alkoikin kanssa "temputtelemaan" avustajalleen eskarissa. Uhmasi ja kokeili rajojaan vaikka millä konsteilla. Ei tahtonut totella mitään mitä avustaja hänelle sanoi.

 

[alkuperäinen]

Usein jo olen niin väsähtänyt näihin lapsen koulutempauksiin, että olen alkanut uhkailemaan, että "jos et pikku ala olla kunnolla, niin pitääkö sinut sitten perhekotiin lähettää, jossa on kunnon kuri ja sinusta tulee kiltti poika."

 

["Vilukissa"]

..ja jos ei lapsi ole jo pienryhmässä, niin sinne sitten pienessä porukassa oppimaan asioita.

Vihainen sinun ei ainakaan kannata lapsellesi olla, parhaansa varmasti yrittää joka päivä omien kykyjensä ja valmiuksiensa mukaan. Ja herkkänä lapsena varmasti myös "lukee" sinun mielialasi asiasta, mikä puolestaan saattaa saada lapsesi entistä suuremman ahdistuneisuuden partaalle...

Napakasti lapselle lapsen tarvitsemat tukitoimet!

 

[voimia]

Adhd-lapsi voi käyttäytyä hyvinkin erilailla kotona kuin sitten ryhmässä. Se ryhmässä oleminen vaatii niin paljon enemmän. Ei siitä kannata olla vihainen. Minä ehdottaisin että kokeilette eri lääkettä. Ei tuo concerta ole ainut vaihtoehto. Meillä käytössä equasym ja sopii hyvin. Voimia sinne teille ihan mahdottomasti ja muista että moni muukin vanhempi on just samassa tilanteessa lapsensa kanssa. Teidän lapsi ei sentään ole viskonut tuolia luokan ikkunan läpi.

 

["Vilukissa"]

Onhan lapsellanne pätevä, kouluttautunut avustaja? Kyllä avustajan ja opettajan tehtävänä on saada lapsi ruotuun - pienryhmässäkin. Kouluun pitää saada kokonaisvaltaisesti toimiva hops lapsellenne - sinun tehtävänäsi on kotona olla tukemassa lastasi ja rakastamassa sekä hyväksymässä hänet sellaisena kuin on - virheineen kaikkineen. Koulun itsensä on kyettävä ratkaisemaan koulussa tapahtuvat hankaluudet.

 

[alkuperäinen]

Kun alkaa ymmärrys lasta kohtaan hiljalleen taas karista. Olen sellainen, että hetken jaksan panostaa lapseen, mutta jos huomaan, että siitä ei ole mitään apua. Vetäydyn omiin oloihini ja lapsi saa olla sitten isänsä kanssa.

 

["vieras"]

Liikaa ärsykkeitä ympärillä, ehkä myös liikaa vaatimuksia. Opettaja todennäköisesti on erityisopettaja kun pienryhmäpaikka on? Hänellä pitäisi kyllä olla keinot huomioida erityisjärjestelyt.

Entä miten lapsi kokee koulun? Kokeeko vaikeana, "vähätteleekö" tehtävien vaikeutta? Kokeeko tulevansa kiusatuksi? Jos autismin piirteitä on, hän ei välttämättä erota naljailua ja kavereiden kisailua oikeasta uhasta ja ylireagoi siihen.

Kotona on helpompi olla "kiltti" kun tietää ja tuntee perheensä tavat. Koulussa ympäristö on aivan eri ja outo. Voisitko itse pitää jonkun aamu- tai iltapäivän vapaata töistä ja mennä luokkaan tarkkailemaan arkea lapsesi silmin? Voisitte paremmin keskustella koulupäivästä.

 

["Vilukissa"]

Kun alkaa ymmärrys lasta kohtaan hiljalleen taas karista. Olen sellainen, että hetken jaksan panostaa lapseen, mutta jos huomaan, että siitä ei ole mitään apua. Vetäydyn omiin oloihini ja lapsi saa olla sitten isänsä kanssa.

Onhan teille kahdelle tarjolla myös vertaisryhmätoimintaa, koulutusta ja hengähdystaukoa? Irtaantuminen arjesta aika ajoin tekee hyvää erityislapsen kanssa jaksamiselle, antaa perspektiiviä arkeen ja voimia omalle jaksamiselle....

 

["vieras"]

Minun lapseni on koulussa ns häirikkö, pelle. Tekee mitää haluaa. Ja käyttäytyy kotona paremmin. Perheneuvolassa käyty ja lisääkin on edessä. Raskasta tämä on, mutta lastani rakastan. Vaikka kuinka asioista jankuttaa, ne ei mene perille.

Jaksamisia ap:lle.

 

[huhhahhei]

Kun alkaa ymmärrys lasta kohtaan hiljalleen taas karista. Olen sellainen, että hetken jaksan panostaa lapseen, mutta jos huomaan, että siitä ei ole mitään apua. Vetäydyn omiin oloihini ja lapsi saa olla sitten isänsä kanssa.

Hetken panostus?!

Eikö erityislapsi tarvitse kokonaisvaltaista jatkuvaa panostusta?

 

["vieras"]

Ap, mitä teet kun lapsi tekee tyhmyyksiä?

Kyllä lapsen on opittava rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Adhd ei ole syy siihen, että ne jätetään opettamatta.
Muiden lasten ei tarvitse "ymmärtää" ja sietää kuraa päällään ja keppejä niskassaan.

 

["vieras"]

Kun alkaa ymmärrys lasta kohtaan hiljalleen taas karista. Olen sellainen, että hetken jaksan panostaa lapseen, mutta jos huomaan, että siitä ei ole mitään apua. Vetäydyn omiin oloihini ja lapsi saa olla sitten isänsä kanssa.

Lapsi kaipaa pitäviä rajoja, pitkäjänteisyyttä ja toistoa. Lapsi ei ole hetken projekti johon kyllästytään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24670622]Ap, mitä teet kun lapsi tekee tyhmyyksiä?

Kyllä lapsen on opittava rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Adhd ei ole syy siihen, että ne jätetään opettamatta.
Muiden lasten ei tarvitse "ymmärtää" ja sietää kuraa päällään ja keppejä niskassaan.[/QUOTE]

Adhd-lapsi vain tarvii niin järjettömän paljon enemmän sitä opastusta kuin tavis, että taviksen vanhemmat ei välttämättä tajua. Meillä "vain" asperger-epäily ja ehkä tarkkaavuusongelmaa samanikäisellä, mutta tietäisitte millainen työ sen kanssa on. Meitä on haukuttu ties miksikä laiskoiksi ja rajoja pitämättömiksi vanhemmiksi, mutta käytännössä kaikkea on kokeiltu (paitsi lääkitystä mutta meidän tilanne ei olekaan noin paha, ei vielä edes diagnoosia). Ap:n puolesta sanoisin, että jos kotona menee hyvin tai edes kohtuuhyvin olosuhteisiin nähden, hän on varmaan vanhempana tehnyt tosi paljon asioita oikein. Omaan jaksamiseen varmaan kannattaisi etsiä apua, tukiperhettä tms.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24670725]Adhd-lapsi vain tarvii niin järjettömän paljon enemmän sitä opastusta kuin tavis, että taviksen vanhemmat ei välttämättä tajua. Meillä "vain" asperger-epäily ja ehkä tarkkaavuusongelmaa samanikäisellä, mutta tietäisitte millainen työ sen kanssa on. Meitä on haukuttu ties miksikä laiskoiksi ja rajoja pitämättömiksi vanhemmiksi, mutta käytännössä kaikkea on kokeiltu (paitsi lääkitystä mutta meidän tilanne ei olekaan noin paha, ei vielä edes diagnoosia). Ap:n puolesta sanoisin, että jos kotona menee hyvin tai edes kohtuuhyvin olosuhteisiin nähden, hän on varmaan vanhempana tehnyt tosi paljon asioita oikein. Omaan jaksamiseen varmaan kannattaisi etsiä apua, tukiperhettä tms.[/QUOTE]

Osalle vanhemmista diagnoosi on helpotus ja syy jättää rajat laittamatta, kun lapsella on se "diagnoosi", eikä hänelle voi mitään... ja onhan se niin työlästäkin.

Toiset taas panostaa entistä enemmän.

 

[kohtalonsisar]

Meillä on ihan samoista ongelmista kärsivä poika, päiväkoti-ikäinen. Itku meinasi päästä kun perheneuvolassa kieltäydyttiin tutkimasta, lukemasta vasua jne. mutta onneksi päiväkodista pistettiin sinnepäin aika suorasukaista viestiä tutkimusten tarpeellisuudesta...kävi jopa ryhmäkäytöstä katsomassa eräs ammattilainen, joka ei uskonut kahdenkeskisessä tapaamisessa poikaa niin pahaksi, kuin mitä hänelle kerrottiin. Siitäs sai.

Asperger-epäily on, sitä tutkitaan lähikuukausina. SI-oireilua myös, nekin tutkitaan. On se nyt kumma, kun lapsi käyttäytyy yli vuoden huonosti ja katsotaan vain läpi sormien kaikki toisten satuttamiset!! Mahtaa olla kamalaa ryhmän muille lapsille pelätä tätä meidän idioottia, jonka arvaamaton käytös saa erityisopetkin muljauttelemaan silmiään. Näin vähän aikaa sitten kaavion, jossa oli lapsen käytöksestä otteita. Muiden satuttamisessa ei ollut mitään kaavaa, ei mitään logiikkaa. Käveli vaan ohi ja löi; juoksi ohi ja potkaisi. Kyse ei ollut "kalaveloista". Joka ikinen päivä tämä toistuu...

Kotona meillä on rasittava ja äänessä oleva, karkaileva mutta normaalihko lapsi. Sanavalmis ja reipas, tekee mielellään avustavia hommia äidin tai isän kanssa. Väittää tosin kaikessa vastaan eikä tajua, milloin pitäisi sulkea suu...siinä missä muut lapset pistävät katseensa maahan ja lopettavat vihaisen aikuisen ärsyttämisen, meidän poika laittaa kädet lanteille ja korottaa ääntään, jolla väittää vastaan.

Joskus toivon, että joku päiväkodin lapsista olisi hänelle antanut kunnolla selkään, ehkä sitten tajuaisi. Mikään normaali uhkaus tai syy olla lyömättä muita ei mene perille, epäilen ettei lapsella ole juuri empatiakykyä. Puhuminen ei auta ja uhkailut vasta, jos uhkaa menettää jonkun lelunsa pitkäksi aikaa.