[QUOTE="Vieras";27128440]Onpa täällä ihania ihmisiä jotka tarjoutuisivat auttamaan. Itse olen vähän pettynyt kun olen nyt kysellyt useammalta ystävältäni (synnytyspäivä jo tiedossa) ja kaikilla tuntu olevan jotain menoa just silloin...
Oikeasti tulee kyyneleet silmiin kun lukee näitä että jonkun mielestä ystävän puolesta voi vähän venyä. Itse olen tarjoutunut avuksi todella monelle toisen lapsen synnyttäjille, pitänyt kännykkää äänet päällä öisin jne. Nyt nämä sanat ihmiset eivät tarjoudu auttamaan vaikka suoraan pyydän. Olen myös monet kerrat hoitanut samojen ystävien lapsia joilla nyt just sattuu olemaan sitä ja sitä menoa.
Harmittaa kun tiedän että monet heistä saavat hoitoapua sisaruksiltaan ja vanhemmiltaan "turhempiinkin" menoihin ja mä en ole koskaan edes pyytänyt ketään paitsi nyt synnytyksen tullen.
Monet ovat myös aiemmin tarjoutuneet mutta nyt kun asia on konkreettinen niin ei sitten sovikaan. Ja sillä
lailla ei kukaan halua venyä että ottaisi vaikka vain toisen meidän lapsista hoitoon jos oma mies ei ole myöskin kotona (eli ei oman yhden lapsen lisäksi halua ottaa yhtä meidän lasta jos on ainoana aikuisena kotona) olisihan se venymistä kyllä.[/QUOTE]
Entä tuolla ylempänäkin ehdotettu mll? Tai se, että lapset menisivät isovanhemmille tai että he tulisivat teille kotilaisiksi tuon synnytyksen ajaksi?
Nuo olisivat ehkä hiukan kinkkisiä toteuttaa, mikäli synnytystä vaan odoteltaisiin, mutta koska tiedätte synnytyspäivän, lähtisin noista ainakin liikkeelle. Oletko menossa sektioon ja osaisit sanoa mahdolliselle hoitajalle jo tarvittavan tuntimääränkin sitä silmällä pitäen, että mies menisi takaisin kotiin mahdollisimman ripeästi?
Millaisia syitä noilla ystävilläsi on ollut kieltäytyä? Jos syyt tuntuvat sellaisilta, jotka saattaisivat olla ihan mahdollisia, yrittäisin olla harmistumatta (tai no harmistunut varmaankin olisin, omasta puolestani) ja ajatella niin, että muilla on oma elämänsä ja ehkä lastenhoito onnistuisi toisena hetkenä, mutta juuri nyt valitettavasti ei. Jos taas tuntuisi, että lastenhoitoa vältellään ihan vaan laiskuuttaan niin eipä sitä lastenhoitoa enää toiseenkaan suuntaan näkyisi.
Oman lapseni voisin tarvittaessa viedä isovanhemmilleen, mikäli ystävältä olisi useampi lapsi tulossa hoitoon ja mieheni olisi tarvittavan hoitoajan aikana töissä tms. Täytyy kyllä myöntää, ettei tuo hoitojärjestely tulisi ihan ensimmäisenä mieleen, ellei esim. lapsuudenystäväni sitä itse ehdottaisi. Jotenkin pidän järjestelyjen kannalta ensisijaisena sitä, että oma lapsi pysyy siellä missä minäkin/mekin ja muu järjestellään mahdollisuuksien mukaan siihen ympärille.
Mikäli joku hiukan etäisempi kysyisi hoitomahdollisuutta niin, että oma lapseni menisi hoitoon muualle, pitäisin pyyntöä hiukan outona, mutta saattaisin toki harkita, sillä pyyntö kuulostaisi jo sen verran epätoivoiselta, etten hennoisi olla harkitsematta. Läheisemmän ystävän kohdalla yrittäisin ylittää mahdollisia esteitä hanakammin kuin etäämmän, mutta automaattisesti en siltikään suostuisi. Riippuu ihan siitä, millaisia omia muutoksia ja/tai peruutuksia tuon järjestelyn eteen pitäisi tehdä. Me esim. emme pyytäisi varahoitajiksi miehen vanhempia (syistä, jotka ovat meille riittävät), joten vaikka sekin mahdollisuus teoriassa olisi, mahdollisuus ei olisi käytettävissä. Jos siis mun vanhemmillani olisi jo muuta menoa, meillä ei olisi riittävän helposti järjestettävää hoitopaikkaa omalle lapsellemme.
Saattaisin olla myös niin mukavuudenhaluinen, että mikäli kotona olisi vauvaikäinen, "ylimääräisten" lasten kaitseminen siinä sivussa voisi tuntua sillä tavalla työläältä, että en välttämättä luottaisi siihen, että tarkkaavaisuuteni riittäisi aina kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Jos taas oma lapseni sopisi hoitolasten leikkikaveriksi, tilanne olisi mulle helpompi.
Tästä tuli nyt melkoinen jaaritus ja paljon turhaakin on varmasti seassa. Mun ajatukseni on tällä hetkellä se, että mikäli osaat sanoa päivän ja suurin piirtein kellonajatkin tarvittavalle hoidolle niin kysyt vielä niin monelta kuin haluat ja kysyt ainakin lähimmiltä myös tuota, josko voisivat tarpeen mukaan harkita synnytyksen tunneiksi omille lapsilleen varahoitoa. Asia on sulle tärkeä ja luulisi ihmisten ymmärtävän, miksi kysyt kaikki mahdollisuutesi. Mikäli kyselyt eivät ole hedelmällisiä, harkitsisin hyvinkin tosissani sitä mll:ää.
Mä en ees uskalla haaveilla, mutta tosiaan toivoisin että mies pääsisi mukaan synnytykseen ja saisimme lapset jonnekin hoitoon. 
Ja voihan lapset viedä eri paikkoihin hoitoon, jos kukaan ei suostu ottamaan molempia. 