Ei mitään tunteita mieheni lapsia kohtaan

[xxxx]

asia saa näköjään joidenkin tunteet kuohuamaan....sehän on hyvä se, pistää mietityttämään, eikös??

totuushan on, että jos uusioperhe-elämään mukaan lähtee, niin yhden sijasta tulee koko "paketti"...ja jos rahkeet ei siihen riitä, niin suosittelen miettimään jotain toista vaihtoehtoa elämällenne....
ihan jo niiden "vieraiden" lasten takia....

 

[isa]

\

asia saa näköjään joidenkin tunteet kuohuamaan....sehän on hyvä se, pistää mietityttämään, eikös??

totuushan on, että jos uusioperhe-elämään mukaan lähtee, niin yhden sijasta tulee koko "paketti"...ja jos rahkeet ei siihen riitä, niin suosittelen miettimään jotain toista vaihtoehtoa elämällenne....
ihan jo niiden "vieraiden" lasten takia....

Samaa mieltä!

 

[jaa]

\

asia saa näköjään joidenkin tunteet kuohuamaan....sehän on hyvä se, pistää mietityttämään, eikös??

totuushan on, että jos uusioperhe-elämään mukaan lähtee, niin yhden sijasta tulee koko "paketti"...ja jos rahkeet ei siihen riitä, niin suosittelen miettimään jotain toista vaihtoehtoa elämällenne....
ihan jo niiden "vieraiden" lasten takia....

Just just ja tätä samaa virttä jauhetaan aina kun täydellisenonnelliset täydelliset mahtiäitipuolet ehtivät rakastamisensa lomasta näitä palstoja lukemaan.
"asia saa näköjään joidenkin tunteet kuohuamaan"..."pistää mietityttämään".
Siis totuutshan on tosiaanki se, että vaikka rakastuu mieheen/naiseen jolla on lapsia ennestään, ei todellakaan voida vaatia, että puolison lapsiinkin täytyisi rakastua! Sula mahdottomuus.
Taitaa itselläsi olla jollain tapaa oma lehmä ojassa kun tuolla tavalla pitää omaa mahtavuuttaan korostaa. Ihmisethän kertovat täällä omia kokemuksiaan, puhuvat kipeistä ja vaikeista asioista! Ja sinä tykität sieltä pitsihörhelömaailmastasi tuollaista tekstiä! Pistää tosiaan mietityttämään.
Eiköhän me kaikki parhaamme tehdä. Keskity sinä vain omaan elämääsi ja anna miedän rehellisten tavisäitien olla sitä mieltä kuin olemme. Ok?

 

[VANHAUUSI]

Kyllä se vaan niin on että kun lähtee miehen/naisen kanssa jolla lapsia on seurustelemaan, karua on jos puolisonsa lapsista ei tykkää.Ja mun mielestä jos tykkää puolisostaan, tykkää silloin lapsistakin, onhan ne puolix siitä rakkaasta puolisosta??? Minä edellytän että mies pitää lapsistani ja minä hänen.Toimin hoitoalalla, ja sanon hurskastelematta että jokaisesta hoitamastani lapsesta olen löytänyt ihania puoliakin, vaikka aluksi olisi tuntunut kauhukakaralta! Mutta minä olen sitten se hurskastelija yliäiti?? Kyllä se on kumma kun ei täällä saa olla eriäviä mielipiteitä, miehen ex.ää pitää vihata ja niitä hirviö kakaroita.Tuntuu kurjalta kun tietää että ex.n uus ajattelee just noin,JA SEN NÄYTTÄÄ.Itse pyrin toimimaan niinkuin toivoisin omia lapsiani kohdeltavan ja koetan ymmärtää miehen ex.ääkin, kun itsekin samat tunteet läpi käynnyt..Teillä jotka kovasti näitä "vanhoja" lapsia haukutte, ei ilm. ole edellisestä liitosta lapsia.Vai miten voitte noin ajatella, ettekö ajattele miten´sitten niitä teidän lapsia kohdellaan ja niistä ajatellaan siellä ex.n päässä????JA EIX TUNNU PAHALTA AJATELLA ETTÄ JOKU VOIS INHOTA TEIDÄN LAPSIA JA NÄYTTÄÄ SEN!??
Ps. minä vaihdan tarhaa jos huomaan ettei hoitotäti tykkää lapsestani, ja kyllä lähtis mieskin kiertoon jos saman huomaisin.

 

[jaa]

\

Kyllä se vaan niin on että kun lähtee miehen/naisen kanssa jolla lapsia on seurustelemaan, karua on jos puolisonsa lapsista ei tykkää.Ja mun mielestä jos tykkää puolisostaan, tykkää silloin lapsistakin, onhan ne puolix siitä rakkaasta puolisosta??? Minä edellytän että mies pitää lapsistani ja minä hänen.Toimin hoitoalalla, ja sanon hurskastelematta että jokaisesta hoitamastani lapsesta olen löytänyt ihania puoliakin, vaikka aluksi olisi tuntunut kauhukakaralta! Mutta minä olen sitten se hurskastelija yliäiti?? Kyllä se on kumma kun ei täällä saa olla eriäviä mielipiteitä, miehen ex.ää pitää vihata ja niitä hirviö kakaroita.Tuntuu kurjalta kun tietää että ex.n uus ajattelee just noin,JA SEN NÄYTTÄÄ.Itse pyrin toimimaan niinkuin toivoisin omia lapsiani kohdeltavan ja koetan ymmärtää miehen ex.ääkin, kun itsekin samat tunteet läpi käynnyt..Teillä jotka kovasti näitä "vanhoja" lapsia haukutte, ei ilm. ole edellisestä liitosta lapsia.Vai miten voitte noin ajatella, ettekö ajattele miten´sitten niitä teidän lapsia kohdellaan ja niistä ajatellaan siellä ex.n päässä????JA EIX TUNNU PAHALTA AJATELLA ETTÄ JOKU VOIS INHOTA TEIDÄN LAPSIA JA NÄYTTÄÄ SEN!??
Ps. minä vaihdan tarhaa jos huomaan ettei hoitotäti tykkää lapsestani, ja kyllä lähtis mieskin kiertoon jos saman huomaisin.

Minä en nyt ainakaan puhunut mitään hirviökakaroista enkä exän vihaamisesta. Ja eriäviä mielipiteitä tällä palstalla kyllä on, mutta jos joku ei satu rakastamaan uusiolapsiaan, ei se tarkoita sitä, että niitä samantien vihaa! En ole mielestäni "vanhoja" lapsia haukkunutkaan. Meillä ihmisillä on erilaisia tunteita erilaisissa tilanteissa ja minusta on hurskastelua alkaa vaatimaan, että uusperheessä on heti rakastettava toisenkin lapsia. Minulla on kyllä vain omiakin lapsia, joita rakastan. Keskustelut asiasta on miehen kanssa käyty aikoinaan, sovittiin että annetaan aikaa eikä vaadita asioita. En odota mieheltänikään lapsieni välitöntä rakastamista. En sano inhoavani miehen lapsia tai heidän äitiään, hyvissä väleissä ollaan. Mutta en ala väittämään, että heitä rakastaisinkaan. Jos ero koittaisi, tuskin tämän asian takia maailmanloppua kokisin. Sori vaan mutta niin se usein on. Jos sinä rakastat miehesi lapsia, niin hyvä on. Kaikki ei kuitenkaan sitä tee. Päiväkodin ja muiden työhön liittyvien lapsien vertaaminen tässä asiassa on täysin puskista haettua. Ei voi edes puhua samana päivänä. On ihan eri asia tehdä työtä ja saada palkkaa vieraiden lasten kanssa, heidän kanssaan ei tarvitse asua.
Olen muuten itsekin hoitoalalla ja tiedän olevani hyvä ja tunnollinen hoitaja, vaikken mieheni jälkikasvua rakastakaan. :wave:

 

[Vanhauusi]

Tässä ketjussa oli verrattu hoitotätejä ja opettajia,siitä tämä minun vastakommentti.minä nyt kuitenkin tunnen ihan oikeasti näin, olen mielestäni ´"kutsumusammatissani".Muuten ei haittaiskaan nää eriävät mielipiteet,Mutta miksei saa tuntea myös toisin????Miten sinä kenenkään tunteita voit tietää, ja sanoa hurskasteluksi???Se ottaa päähän ja loukkaa.Kyllähän sullakin saa olla oma mielipide,toki!Mutta on myös toisenlaisia mielipiteitä.Sitä nyt vain hain... :flower: ps. nyt täytyy valmistautua "rakastamaan hoidokkeja" ja lähteä ansaitsemaan TOSI SUURTA PALKKAA. (Kuten varmasti tiedätkin jos itsekkin hoitoalalla olet =) , ei tätä työkseen kannata rahantakia tehdä)

 

[jaa]

Näköjään en saanut asiaani ja kantaani tarpeeksi selvästi ilmaistua. En nyt taaskaan ihan tuota tarkoittanut, mitä vastasit. Mutta, elämä on!

Kaikki me ollaan erilaisia. Siinä kyllä yhdyn mielipiteeseesi, että hoitoalan palkat on ihan surkeita!
Minun hoidokkini ovat ilmeisesti sinun omiasi n 100 vuotta vanhempia..Ei niitäkään aina jaksa "rakastaa".. Mutta ihan mukavia ovat.
Kuten mieheni lapsetkin!
Hauskaa työpäivää! Itse olen vapaalla.

 

[vara]

\

mulla ei ole mitään tunteita mieheni lasta kohtaan... en osaa halata tai ottaa syliin.. ekoilla kerroilla yritin mutta lopetin kun tuntui "epämieluisalta". Ei ole lapsen vika.. Minussa se vika on ... ihan mukava lapsi... olen miehen kansa jutellut asiasta ja siittä että on niin vähän aikaa aina meillä että on paljon hankalampaa oppia tykkäämään ... ja ehkä osana se että tuntuu että kun lapsi meillä on meidän parisuhde yhtä #&%?$!*ä.. mies on äkäinen ja väsynyt ja ei näytä mitään rakastamisen tunteita mua kohtaan...en nyt halua mitään kyljessä kiehnäämistä vaan ihan normaalia vaikka pusu ohimennen jota meillä on aina muulloin! Oho menipä taas asian vierestä mutta on kiva huomata että meitä on monia joilla suht sama tilanne... Niinkuin ystäväni sanoi minulle...: sun ei tartte koskaan rakastaa sitä lasta eikä ottaa huonoa omaatuntoa siittä miten tuntee eihän hän ole sinun lapsi.. ehkä joskus vielä opit tykkäämään..

tuntuu tavallaan ihanalta kuulla että en ole ainut jolla tuonlaisia tunteita miehenlasta kohtaa. olen iloinen niistä ajoista kun hän on poissa kotoa saa olla ns.rauhassa omien muksujen kanssa. Hän on niin erilailla kasvatettu, aina saanut mitä halunnut, käytöstavat mitä sattuu, ja tuntuu että mitä vain sanon hyvää tai huonoa niin aina huono. Hän ei tottele minua ja vaikeimmilta tuntuu ne hetket kun ollaan vaikka kylässä (minun lapset +hän) muut tottelevat mutta hän haistattaa pitkät sille mitä sanon ja joskus huutaa että et ole äitini ja mun ei tarvi sua kuunnella. vaikea tilanne on se että tämä lapsi viettää kaikkein eniten aikaa juuri minun kanssani, ei niin paljon isänsä tai äitinsä, ja harteilleni onkin jäänyt kaikki ja kokonaan lapsen huolehtiminen. vaikeaa.
meillä on paljon riitoja ja huudettua tulee. mutta osaan myös halia ja pitää sylissä ja teemme kivoja asiota yhdessä. Mutta silti minun tunteet tuota lasta kohtaan ovat aivan eri tasolla kuin omiini, ja aina vaan toivon sen vkl koittavan kun lapsi on äitinsä luona, aaah sitä autuutta. ne vkl menee paljon leppoisemmin. voi käydä kaupoissa sillä kukaan ei ole kiukuttelemassa lelujen peräään tai vaan nurisemassa kun ei saa sitä tai tätä ja ei jaksa kävellä ym. tätä omani eivät tee vaan ovat tyytyväisiä jos joskus saavat jotain ja siitä kiitollisiä, sillä minun varoillani ei voi lapsille koko ajan ostaa sitä sun tätä, vaan vain lähestulkoon tarpeellisen.

 

[xxxx]

\

\
Just just ja tätä samaa virttä jauhetaan aina kun täydellisenonnelliset täydelliset mahtiäitipuolet ehtivät rakastamisensa lomasta näitä palstoja lukemaan.
"asia saa näköjään joidenkin tunteet kuohuamaan"..."pistää mietityttämään".
Siis totuutshan on tosiaanki se, että vaikka rakastuu mieheen/naiseen jolla on lapsia ennestään, ei todellakaan voida vaatia, että puolison lapsiinkin täytyisi rakastua! Sula mahdottomuus.
Taitaa itselläsi olla jollain tapaa oma lehmä ojassa kun tuolla tavalla pitää omaa mahtavuuttaan korostaa. Ihmisethän kertovat täällä omia kokemuksiaan, puhuvat kipeistä ja vaikeista asioista! Ja sinä tykität sieltä pitsihörhelömaailmastasi tuollaista tekstiä! Pistää tosiaan mietityttämään.
Eiköhän me kaikki parhaamme tehdä. Keskity sinä vain omaan elämääsi ja anna miedän rehellisten tavisäitien olla sitä mieltä kuin olemme. Ok?

oi voi sinun juttujasi...omaa lehmää ei meillä ojassa valitettavasti ole, ja itse asiasas, vihaan pitsiä!!
en mielestäni ole "puuttunut" kenenkään toisen elämään, vaa ihan vain kirjoittanut tänne rehellisenä tavisäitinä, (niinkuin sinä sen ilmaisit) oman mielipiteeni, siinä missä kaikki muutkin :wave:

onko joku täällä muuten väittänyt että pitäisi rakastua puolison lapsiin??
en oo kyll huomannu...

 

[Wicked Mary]

Olen nyt 4 vuotta elänyt uusperheen äitinä, ja tietenkin alussa tuntui oudolta kun kotiimme muutti vieraita ihmisiä omine tapoineen(ei sitä viikonloppu tapaamisten aikana opi ihmistä,ei lapsia eikä aikuisia,kokonaan tuntemaan.) ja otti usein päähänkin. Lähinnä siksi,että meidän mielestä meidän tavat olivat oikeat ja he taas ajattelivat samoin omistaan,olimme olleet miehen kanssa todella erilaisia kasvattajia ja kumpikin varmaan ajatteli,että onpa tuon kakarat kamalia...Mutta kyllä ne särmät pikkuhiljaa hioutuvat,tapoja on paitsi sulatettu yhteen ja joistakin on luovuttu,puolin ja toisin.Vieläkin olemme erilaisia kasvattajia,mutta joissakin asioissa sentään yhtä mieltä ja lapset taas,kaikki 4 vanhinta, käyttäytyvät joskus hyvin ja joskus vähemmän hyvin,kuten lapset yleensäkin.
En rakastunut miehen lapsiin ensisilmäyksellä,enkä tänä päivänäkään ole heihin mitenkään hullaantunut,mutta tottakai lapsiin kiintyy. Ja kun elää arkea miehen lasten kanssa siinä missä omienkin,oppii siinä kummasti kantamaan vastuuta heistä ja ajattelemaan heidän parastaan,ja tuntemaan pahaa mieltä kun heillä on paha mieli,tuntemaan huolta kun he sairastavat,ja iloitsemaan heidän kanssaan kun jotain kivaa tapahtuu,ihan kuin omien lasten kanssa. Ei siihen mitään ylitsevuotavaa rakkautta tarvita,että osaa ottaa miehen lapset samanlaisina läheisinä kuin muutkin perheenjäsenet. Samanlaista se äitipuolena olo lapsille on kuin äitinäkin tässä arki-elämässä.

 

[näinkin]

Olen edellisen kanssa siinä samaa mieltä, että lapsiin helposti kiintyy, vaikkei niin suuresti rakastaisikaan. Kiintyminen tapahtuu kuitenkin helpommin, jos lasten kanssa arkea elää. Lapset saattavat pysyä melko "vierainakin", jos harvoin käyvät.
Minäkään en tunne mieheni lapsia kohtaan mitään. Suhteemme alussa minua loukattiin lasten vuoksi pahasti ja usein, sillä mieheni ex käytti pitkään lapsia pelinappuloina, ja mieheni suostui pompoteltavaksi useista eri syistä. Nykyään tietysti katuu, koska tilanne luonnollisesti vain paheni, kun toinen huomasi mistä narusta vetää.
Tiedän, ettei ole lasten vika, että heidän äitinsä on hankala. Tiedän, ettei ole lasten vika, että mieheni minua satutti. Mutta aina kun lapset astuvat kynnyksen yli kotiimme, sisälleni ilmaantuu suuri möykky. Minulla on nykyään hyvä suhde mieheeni, joka on anteeksi pyytänyt ja saanut, mutta kun lapset ovat paikalla, olen jotenkin varuillani, vaikka tiedän, ettei minun enää tarvitsisi jännittää satutetuksi tulemista. Yhteinen lapsemme syntyi viime viime vuonna, mutta tilanteeseen oma vauva ei tuonut muutosta.
Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että pitäisi etukäteen ymmärtää, mihin ryhtyy... Aina on helppo sanoa! Itse olen aina pitänyt lapsista, enkä ole koskaan ajatellut, että miehen edellisen liiton lapset olisivat este suhteelle. Mutta ei minulla ollut aavistustakaan, mihin "soppaan lusikkani pistin". Olin toki lehdistä lukenut ex-puolisoista, jotka eron jälkeen kiusaavat ja terrorisoivat kaikin tavoin, mutta on vaikeaa käsittää, että oikeasti on sellaisia äitejä, jotka eivät omassa katkeruudessaan ajattele ollenkaan lapsiaan.
Alussa meillekin tuli näitä ohjeita, että lapset eivät sitten saa pitää minua kädestä/istua sylissäni. Sitä seurasi pitkä jakso, jolloin lapsia ei saanut edes tuoda kotiimme, sillä tämä ex-puoliso aikoi siinä tapauksessa tulla ovemme taakse riehumaan. Huvittavaa on se, että myöhemmin tämä samainen nainen keksi, että minun pitäisi viettää lomani eri aikaan kuin mieheni, ja olla lasten kanssa.
Voin vain toivoa, että aika auttaa, ja vielä joskus pystyn iloitsemaan lasten saapumisesta.

 

[tunteeton]

Nimimerkin "näinkin" kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon lasten äidin ja isän käyttäytyminen vaikuttaa siihen miten ns. äitipuoli kokee lapset ja tuntee heitä kohtaan. Voi sanoa, että se on jopa enemmän kuin lapsien oma käyttäytyminen.

Olenkin usein vastannut kun minulta on kysytty että miten olen mieheni lasten kanssa pärjännyt, että lasten kanssa pärjää aina rajoilla ja kurilla, mutta lasten vanhempien kanssa onkin sitten toinen juttu...

 

[Wicked Mary]

\

Nimimerkin "näinkin" kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon lasten äidin ja isän käyttäytyminen vaikuttaa siihen miten ns. äitipuoli kokee lapset ja tuntee heitä kohtaan. Voi sanoa, että se on jopa enemmän kuin lapsien oma käyttäytyminen.

Olenkin usein vastannut kun minulta on kysytty että miten olen mieheni lasten kanssa pärjännyt, että lasten kanssa pärjää aina rajoilla ja kurilla, mutta lasten vanhempien kanssa onkin sitten toinen juttu...

Näinhän se on!

 

[outo]

\

Olen tuntenut mieheni tyttären puolitoistavuotiaasta asti, nyt hän on 8 v.
Hän on mulle kuin oma lapsi, omia tai yhteisiä lapsia mulla ja miehelläni ei ole.
Tytön kanssa halitellaan, pussaillaan ja rakastetaan kovin toisiamme.
Ihana pikku kulta! :heart: :heart:

Mieheni poika, nyt teini-ikäinen, on kiva ja fiksu poika. En voi valehdella rakastavani poikaa, mutta pidän hänestä kovin ja tulemme nykyään toimeen ihan hyvin.
Omat ongelmamme on minun ja pojan välillä hoidettu kuntoon, ja nyt on asiat hyvin!!

:hug: IHANA IHMINEN!!!

 

[merenneitonen]

\

\

Olen tuntenut mieheni tyttären puolitoistavuotiaasta asti, nyt hän on 8 v.
Hän on mulle kuin oma lapsi, omia tai yhteisiä lapsia mulla ja miehelläni ei ole.
Tytön kanssa halitellaan, pussaillaan ja rakastetaan kovin toisiamme.
Ihana pikku kulta! :heart: :heart:

Mieheni poika, nyt teini-ikäinen, on kiva ja fiksu poika. En voi valehdella rakastavani poikaa, mutta pidän hänestä kovin ja tulemme nykyään toimeen ihan hyvin.
Omat ongelmamme on minun ja pojan välillä hoidettu kuntoon, ja nyt on asiat hyvin!!

:hug: IHANA IHMINEN!!!

Ei vaan ihan kamala riivinrauta monesti...


Ei vaan kyllä tuntuu hyvältä se että isot möykyt mun ja pojan välillä on saatu yhteistyöllä tasaseksi.
Ajettiin toisemme raivon partaalle jatkuvasti yhdessä vaiheessa, ja iskä sai harmaita hiuksia... Tuntui että tää ei tule toimimaan ikinä...

Mutta toimii sittenkin!!
=)

 

[täti]

tää on tuttu aihe mullekin. meillä on kans kaks "ylimääräistä" lasta joka toinen vkl. täl hetkel ovat jo isoja 10 ja 12. meillä on seitsemän vuotta yhteistä eloa takanapäin ja mieheni kanssa nyt kaksi yhteistä lasta ja kolmas tulossa. lapset ova kyl tosi mukavia, mut heidän äidin kasvatus periaatteet aivan erilaiset kuin mulla. näillä lapsilla menee niin omassa kodissaan et toinen on aina parempi kuin toinen, eli kaikki on aina tämän vanhemman lapsen syytä (kun on mennyt nuoremmalle opettaan huonoja tapoja!) meillä elämä on sit taas hankalaa, kun pidämme kaikki 4 lasta samalla viivalla. jokainen vastaa omista teoistaan. ja nyt tää näiden lasten äiti on alkanut pitää mua kans lastensa huolehtijana. esim kesälomalla kun hän ja mieheni ovat töissä, niin hänen mukaan se on ihan itsestään selvyys että mä huolehdin lapsista! voisin jopa osan lomasta heitä pitää jos hän sitä minulta kysyis, eikä vaan sanois "tottakai ne tulee meille,minne ne sit muka menis!" mun mielestä se ei oo mun velvollisuus huolehtia heidän yhteisistä lapsista, vaikka heidän isän kanssa seurustelenkin! ja mulle käy tosi hyvin että käyvät vaan silloin tällöin....elämä meillä paljon rauhallisempaa kun ollaan vaan oman sakin kans!

 

[hankalaa]

ja nyt tää näiden lasten äiti on alkanut pitää mua kans lastensa huolehtijana. esim kesälomalla kun hän ja mieheni ovat töissä, niin hänen mukaan se on ihan itsestään selvyys että mä huolehdin lapsista! voisin jopa osan lomasta heitä pitää jos hän sitä minulta kysyis, eikä vaan sanois "tottakai ne tulee meille,minne ne sit muka menis!" mun mielestä se ei oo mun velvollisuus huolehtia heidän yhteisistä lapsista, vaikka heidän isän kanssa seurustelenkin! ja mulle käy tosi hyvin että käyvät vaan silloin tällöin....elämä meillä paljon rauhallisempaa kun ollaan vaan oman sakin kans!
[/quote]

kuulostaa enemmän kuin tutulta, asustelen täällä omien lasteni kanssa sekä miehen lapsen. Tällähetkelle pidetään itsestään selvyytenä että minä hoidan kaikki lapset, vaikka yksi ei minun olekkaan. Opetan tapoja, ostan vaatteet, huolehdin puhtaudesta, pelaan, piirrän hoidan hänen kaikki asiansa aivan kuten oisin hänen oikea äitinsä ja vielä kaikenlisäksi aivan kuin olisin kaikkien kolmen lapsen yksinhuoltajana, vaikka mies toki on mutta on töissä, nukkuu ja on jossain muualla. Eli vastuu jäänyt ainoastaan minulle. Hankalaa on kun lapsi käy äitinsä luona ja siellä on kaiken maailman juttuja joita vastaan sodin enkä halua lapsilleni opettaa tai että he ees kuulevat moisia (ainakaan vielä).
Siellä lapsi 5vuotta saa katsoa kuinka myöhään vaan tv:tä, kuunnella mitä tykkää, syödä mitä haluaa:karkkeja sipsejä pizzoja ym, tosi epäterveellistä, siellä meikataan, värjäillään hiuksia, ollaan vanhemman mukana kokiksella kun vanhempi käy oluella ym. tupakansavuisissa paikaoissa...
ja tälläisiä en tosiaankaan haluaisi omille lapsille. Sitten meillä on täällä kauheat ristiriidat aina kun miksi täällä ei saa tehä sillain ja tälläin mutta siellä saa.

 

[merenneitonen]

\

ja nyt tää näiden lasten äiti on alkanut pitää mua kans lastensa huolehtijana. esim kesälomalla kun hän ja mieheni ovat töissä, niin hänen mukaan se on ihan itsestään selvyys että mä huolehdin lapsista! voisin jopa osan lomasta heitä pitää jos hän sitä minulta kysyis, eikä vaan sanois "tottakai ne tulee meille,minne ne sit muka menis!" mun mielestä se ei oo mun velvollisuus huolehtia heidän yhteisistä lapsista, vaikka heidän isän kanssa seurustelenkin! ja mulle käy tosi hyvin että käyvät vaan silloin tällöin....elämä meillä paljon rauhallisempaa kun ollaan vaan oman sakin kans!

kuulostaa enemmän kuin tutulta, asustelen täällä omien lasteni kanssa sekä miehen lapsen. Tällähetkelle pidetään itsestään selvyytenä että minä hoidan kaikki lapset, vaikka yksi ei minun olekkaan. Opetan tapoja, ostan vaatteet, huolehdin puhtaudesta, pelaan, piirrän hoidan hänen kaikki asiansa aivan kuten oisin hänen oikea äitinsä ja vielä kaikenlisäksi aivan kuin olisin kaikkien kolmen lapsen yksinhuoltajana, vaikka mies toki on mutta on töissä, nukkuu ja on jossain muualla. Eli vastuu jäänyt ainoastaan minulle. Hankalaa on kun lapsi käy äitinsä luona ja siellä on kaiken maailman juttuja joita vastaan sodin enkä halua lapsilleni opettaa tai että he ees kuulevat moisia (ainakaan vielä).
Siellä lapsi 5vuotta saa katsoa kuinka myöhään vaan tv:tä, kuunnella mitä tykkää, syödä mitä haluaa:karkkeja sipsejä pizzoja ym, tosi epäterveellistä, siellä meikataan, värjäillään hiuksia, ollaan vanhemman mukana kokiksella kun vanhempi käy oluella ym. tupakansavuisissa paikaoissa...
ja tälläisiä en tosiaankaan haluaisi omille lapsille. Sitten meillä on täällä kauheat ristiriidat aina kun miksi täällä ei saa tehä sillain ja tälläin mutta siellä saa.

[/quote]


Meillä on lapsille pienestä pitäen kerrottu, että äitin luona on äitin säännöt ja iskän luona iskän säännöt, ja hyvin on homma lapsilla toiminut.

Tietty peruskäyttäytymissäännöt on samat.

 

[taustalla]

\|O \|O \|O \|O \|O \|O Mikä oikeus teillä vinkujilla on roikkua miehissä joilla lapsia ja näin pilata niiden lastenkin elämä.Lapsilta ei kysytä haluaako ne tolalsia tunteettomia #&%?$!* elämäänsä,mutta sinne on vaan ängettävä ja vikistävä sit netissä.Voi että mua ärsyttää tollaset akat!!!

 

[vierasap]

"Mitäs Nyt"- puolella keskustelua myös aiheesta ja erilaisia näkökulmia:
http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=476858

 

[FTF]

\

\|O \|O \|O \|O \|O \|O Mikä oikeus teillä vinkujilla on roikkua miehissä joilla lapsia ja näin pilata niiden lastenkin elämä.Lapsilta ei kysytä haluaako ne tolalsia tunteettomia #&%?$!* elämäänsä,mutta sinne on vaan ängettävä ja vikistävä sit netissä.Voi että mua ärsyttää tollaset akat!!!

Sulle vois sanoa että vejä v...u päähän ja pakene vuorille!!!

 

[mä vaan]

koittakaa nyt hyvät ihmiset rauhoittua!!!
kyllä mielipiteensä voi sanoa, mut voisko käyttää hiukan fiksumpaa kieltä??

 

[ceriko82]

Mulla on vähän samajuttu. Miehellä on edellisestä liitosta tyttö nykyään 6v. ja meillä on yhteinen poika 2v. Miehessä mua ärsyttää se että kokee huonoa omaatuntoa siitä että on enemmän meidän yhteisen lapsen kanssa tekemisissä entä tyttärensä. Tyttöä en halua meille asumaan koska hänellä ei ole eikä ole koskaan ollutkaan minkäänlaisia tapoja. Valitettava tosiasia. Sitäpaitsi miksi minun pitäisi rakastaa tyttöä niin intensiivisesti onhan tytöllä omakin äiti ja isä ja mummot ja papat yms. ei äitipuolen tarrvitse korvata äitiä, jos äiti on olemassa. Eriasia, jos on enkelinä taivaassa.

 

[näinkin]

\

\|O \|O \|O \|O \|O \|O Mikä oikeus teillä vinkujilla on roikkua miehissä joilla lapsia ja näin pilata niiden lastenkin elämä.Lapsilta ei kysytä haluaako ne tolalsia tunteettomia #&%?$!* elämäänsä,mutta sinne on vaan ängettävä ja vikistävä sit netissä.Voi että mua ärsyttää tollaset akat!!!

HAH!
No, eipä ainakaan minun tarkoitukseni ollut vinkua ja vikistä, vaan tuoda oma näkökulmani keskusteluun. Mutta ihan miten vaan...

Harvoin kukaan vierasta lasta automaattisesti rakastaa, ystävällinen ja reilu voi silti olla. Tässä arvostellaan nyt ihmisiä siitä, että eivät rakasta TOISEN lasta, mutta mielestäni vakavampaa on se, etteivät eronneet ihmiset välitä OMASTA lapsestaan.

Itse otin mieheni lapset avoimin mielin ja sylin vastaan. Ja vaikka en kaiken tapahtuneen jälkeen heitä kohtaan mitään tunne, uskon silti, että haitallisempaa on ollut lasten oman äidin toiminta. Alussa lapsia ei haluttu antaa isälle. Luvattiin, mutta kun isä meni lapsiaan hakemaan, äiti saattoi raapia isän verille lasten silmien edessä. Äiti soitteli välillä isälle kymmeniä kertoja päivässä (tai tunnissa), huusi, haukkui ja uhkaili, lasten kuullen tietysti. Minusta on käytetty ainoastaan nimiä h...a ja ämmä, suhteemme alussa äiti jopa käski lasten kertoa kaikille, että isällä on nyt uusi h...a. Esimerkkejä olisi lisää ja paljon.

Ja mitä lapsilta kysymiseen tulee, eipä kukaan kysy lapsilta myöskään sitä, haluavatko he vanhempiensa eroavan! Haluavatko he, että eron jälkeen äiti kiusaa isää. Haluavatko he, että isä ei eron jälkeen halua edes tavata OMIA lapsiaan. (Sellaisiakin isiä on, itse en olisi tosin sellaista miehekseni huolinut.)

Ns. asiantuntijatkin ovat useissa lukemissani lehtiartikkeleissa todenneet, että äiti-/isäpuolet ovat monesti liian ankaria itseään kohtaan, kun potevat huonoa omaatuntoa siitä, että eivät rakasta puolison lapsia samoin kuin omiaan. Jotkut siihen tietysti pystyvät. Itsekin uskon voivani rakastaa myös muita kuin synnyttämiäni lapsia, kiintymisen kautta.

 

[taustalla]

Kun ihmiset pysyisivät oman puolisonsa kanssa kenen kanssa lapset tehty niin ei tarvitsisi kenenkään "puolen" tulla perheeseen.Liitot solmitaan liian hepposin perustein ja luullaan että uus on parempi.