Olisi ihanaa tuntea seksuaalista vetovoimaa miestä kohtaan... Nyt en tunne mitään :( Ei mitään haluja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vaimoke"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vaimoke"

Vieras
En ole koskaan kovin tuntenutkaan. Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja ihan alussakin seksi olivaan ok, ihan kivaa. Milloinkaan en tuntenut mitään suurta intohimoa. Nyt en tunne sitäkään vähää. En haluaisi rakastelka hänen kanssaan ollenkaan.

Mieheni on toinen seksikumppanini ja en oikeastaan tuntenut sitä ensimmäistäkään kohtaan paljon mitään. Seksuaalisesti siis, mutta kumpikin ovat hyviä miehiä. Siksi olenkin edelleen mieheni kanssa. Enkä edes harkitse pettäväni....

Mutta mitä se on se suuri seksuaalinen vetovoima, jota esim. sarjoissa tai elokuvissa näkee? Sellaista haaveilen kokevani, ihan vatsasta vihlaisee kun ajattelen. Erästä entistä työkaveriani kohtaan tunsin sellaista vetovoimaa! Vatsaa vihloi kun olin hänen lähellään tai juttelin hänen kanssaan. Koskaan en ilmaissut tunteitani, en halua pettää miestäni. Enkä edes tiedä mitä mies minusta ajatteli. Todennäköisesti ei mitään ihmeempää.

Haluaisin edes joskus elämässäni kokea sellaista intohimoa! Onko sellaista oikeasti edes olemassa?! Miksi en voi tuntea sellaista miestäni kohtaan? Tuntuu, että seksuaalisuuteni menee aivan hukkaan, mutta toisaalta en ikinä voisi loukata miestäni :(
 
[QUOTE="Tämmä";27698604]Mies parka :/[/QUOTE]

Kyllä :ashamed: mies parka... Ei ole reilua hänellekään, ettei vaimo halua häntä :/ Mutta haluaisin haluta!!!
 
[QUOTE="Aloittaja";27698627]Kyllä :ashamed: mies parka... Ei ole reilua hänellekään, ettei vaimo halua häntä :/ Mutta haluaisin haluta!!![/QUOTE]

Turhauttava fiilis molemminpuolin :/ aiemmassa suhteessa olin samassa tilanteessa kuin sinä. Nykyisessä suhteessa taas mies on haluton. Huoh.

Pitäisikö sinun käydä jossain seksuaalineuvojalla?
 
[QUOTE="vieras";27698640]Käytätkö jotain hormonaalista ehkäisyä? Mulla ne vie halut aika täydellisesti..[/QUOTE]

Käytän kyllä tällä hetkellä. Mutta on ollut vuosia kun en ole käyttänyt, eikä halut ole olleet sen kummemmat.
 
[QUOTE="Tämmä";27698647]Turhauttava fiilis molemminpuolin :/ aiemmassa suhteessa olin samassa tilanteessa kuin sinä. Nykyisessä suhteessa taas mies on haluton. Huoh.

Pitäisikö sinun käydä jossain seksuaalineuvojalla?[/QUOTE]

Ehkä... Kahdelta lääkäriltä olen kysynyt neuvoa. Eka oli kaksi vuotta kuopuksen syntymän jälkeen kun kävin papassa. Lääkäri kuittasi asian sillä, että johtuu siitä, että lapset ovat niin pieniä. Toisen kerran sanoin asiasta kun hain pillereitä ja kuopuksen syntymästä oli neljä vuotta. Lääkäri sanoi vaan, että "eipä meillä tuollaiseen mitään lääkitystä ole!" Ja siinä se. Selkeästi ei halunnut puhua asiasta enempää. Kokosin itseäni niin kauan ottaakseni asian esille, että tuo vastaus lannisti ihan täysin :(

Missä tuollaisen seksuaaliterapeutin kanssa voi jutella? Ja mitä sitten? Hän toteaa, että en tunne mitään miestäni kohtaan, mutta jotakuta toista kohtaan voisin tunteakin. Mitä hyötyä? Rakastamme miehen kanssa toisiamme. Hän tietää, että olen haluton. Kuitenkin rakastelemme pari kertaa kuukaudessa.
 
[QUOTE="Tämmä";27698703]http://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/palvelut/vastaanotot/seksuaaliterapia/ :)[/QUOTE]

Kiitokset :) Googlasin oman kaupungin (Oulu) palveluja. Mutta onkohan tuo kuinka kallista? Ollaan nyt niinniin tiukilla, että ei ole rahaa yhtään mihinkään "ylimääräiseen"... Turha rahanmenokohde ei ole, mutta jos pitää valita ruoka tai seksuaaliterapia, niin valinta on helppo :(
 
[QUOTE="Tämmä";27698743]Ota selvää voisiko tk-lääkärin kautta saada tuonne lähetteen.
Silloin se tulisi paljon halvemmaksi. Hintoja en osaa sanoa[/QUOTE]

Pitää kerätä rohkeutta tuohon. Tämä on niin arka paikka. Ja nuo kaksi edellistä tyrmäystä eivät auttaneet asiaa ollenkaan.
 
Ei varmaan kauheasti lohduta, mutta yhtä lailla se haluttomuus voi iskeä myöhemminkin, vaikka alussa vetovoima olisi suuri.

Oma kokemukseni on mm. ollut sellainen. Ihastumisen alkuaikoina tuntui monesti kuin olisin sähköiskun saanut, jos tuleva mieheni vain vilkaisikin minuun päin tai vaikka hipaisi sormenpäästä. Muusta nyt puhumattakaan... ;) Sitten esikoisen syntymän jälkeen ne halut hiljalleen hiipuivat. Tietysti oli ihan fyysisiäkin syitä. Limakalvot pitkään tosi kuivat ja arat, edes liukkari ei juuri lievittänyt kipuja. Vauva valvotti ja väsymys teki tehtävänsä. Onneksi halukkaampiakin kausia on sen jälkeen ollut, mutta vaikea uskoa että tuo alkuaikojen huuma enää koskaan täydessä voimassaan palaisi takaisin.

Joka tapauksessa rakastan miestäni, ja koen olevani hyvin vahvasti sitoutunut tähän avioliittoon ja perhe-elämään. Ei tulisi mieleenikään pettää häntä. (En koe myöskään vastenmielisenä antaa miehelle joskus vain hänen mielikseen, vaikkei itseä sillä hetkellä huvittaisikaan.) Ennen mieheni kanssa yhteen päätymistä olen jo elämässäni ehtinyt kokea yhtä sun toista. Aiemmissa suhteissa olen joskus sekä pettänyt että tullut petetyksi. Nämä katkerat kokemukset opettivat, ettei pettäminen koskaan kannata eikä ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolen. Arki se tulee vastaan uudessakin suhteessa.
 
Seksiä harrastamalla lisääntyy seksihalut kaikista parhaiten, sen oon ainakin itse todennut. Kokeilkaa harrastaa seksiä useamman kerran lyhyen ajan sisällä (vaikka ei mieli tekisikään), joskos ne halut sieltä löytyisivät?
Esim. peräkkäisinä iltoina tai useamman kerran saman päivän aikana. Ainakin kokeilemisen arvoista :)
 
Aika usein taustalta löytyy se, että tunteekin oikeasti vetovoimaa omaa sukupuoltaan kohtaan ja sitä ei edes yhtään välttämättä tiedosta. Monella tulee vasta myöhäisemmällä iällä herääminen.
 
Mulle tulee surku tällaisessa tilanteessa olevia ja heidän kumppaneitaan kohtaan. Mielestäni onnellinen parisuhde on sellainen, joka pitää sisällään intohimoa ja seksiä. Sairaus tms. tietysti eri asia. Mutta jos ilman selkeää syytä ollaan haluttomia, minusta se kertoo sen ettei toista kohtaan ole sellaista halua ja himoa mitä kuuluisi. Silloin asia on ok jos kumpikaan ei halua, mutta harvoin näin on.
Itselläni on takana lähemmäs 10 vuoden suhde, josta aviossa kohta 4 vuotta. Meillä se puntti tutisee ja lahje kostuu kyllä... Mulla on juurikin niitä perhosia vatsassa ja muljahduksia mahanpohjassa kun vain ajattelenkin miestäni. Ja hän himoitsee minua. Seksiä on n.5-6 kertaa viikossa. Monipuolisesti.
En halua tällä kehua, mutta haluan tuoda sen esille että oikeasti intohimoakin on mahdollista löytää jos sen puute ajaa hulluuden partaalle. Ilman intohimoa ja seksiä suhde on mielestäni verrattavissa ystävyyssuhteeseen. Suhde voi muuten toimiakin hyvin, mutta ollaanko silloin yhdessä vain tottumuksesta ja turvallisen tunteen takia?
Suosittelen minäkin terapiaa tms. Ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Erotiikkaa ja seksin salojakin voi opetella, siihen pitää vain molempien antaa kaikkensa. Uskon että ap:n mies on halukas kokeilemaan mitä tahansa pikku-hiljaa-voittoon-menetelmää jotta tilanne kohenisi.
 
Minua turhauttaa lukea usein että "arki astuu kuvioon", "halut hiipuvat lasten synnyttyä" tai "ei voi löytää kipinää joka alkuaikoina oli".... Ja pahin kaikista "alkuhuuma", mikä on se alkuhuuma?
Nyt voin puhua vain omasta liitostani mutta yhtä halukasta, intohimoista, keskustelukykyistä ja hellyyspitoista meidän suhde on ollut koko ajan vaikka on tehty lapsia, rakennettu taloa, kohdattu vastoinkäymisiä jne.
Suhteemme on ainoastaan vahvistunut ja seksi on vuosi vuodelta mahtavampaa.

Minä vihaan sitä ihmisille syötettyä kaavaa siitä miten suhde arkipäiväistyy tai silloin ja tällöin ja niinä vuosina tulee kriisejä jnejne. Niitä ei tule kun suhdetta hoitaa ja hellii, niitä ei tule jos molemmat tekevät suhteen eteen parhaansa.
 

Yhteistyössä