Ei ole varmaa, mutta MAHDOLLISTA, että olen raskaana -enkä tiedä miten suhtautua siihen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pupu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pupu

Vieras
Raskauden mahdollisuus on olemassa ja kuukautiset myöhässä... Varsinaisesti ei ole vielä toista suunniteltu, mitä nyt leikillään puhuttu...

Itseasiassa en tiedä, miten jaksaisin olla raskaana taas. Ja en tiedä, mitten jaksan hoitaa sekä esikoisen että mahdollisen tulevan vauvan. Mies kun ei ole hirveesti osallistunut esikoisenkaan hoitoon. Ainakaan silloin alkuun... Nyt kun tyttö isompi, niin saattaa leikkiä ja syöttää yms... Mutta öisin ei ole kertaakaan herännyt vauvaa hoitamaan tms. ikävämpää hommaa tehnyt...

Oishan se uusi vauva ihana... jos sen sais noin vaan ilman raskausaikaa ja synnytystä -ja ettei jäis liikakiloja (esikoisen tuomista´kiloista olen just päässyt eroon) . Ja jos mieskin osallistuis enempi...

Tavallaan tuntuu pahalta sanoa, etten haluais olla raskaana nyt. Jos sitten olenkin ja tulee vaikka keskenmeno tms... Niin sitten se on "mun syy", kun toivoin, etten olisi...

Lapsille tulisi kyllä aika pieni ikäero... mitenkähän niiden kanssa pärjäis...

On tämä vaikeeta.. Pitäis kai tehdä se testi, nyt kai se jo oikeeta näyttäis, kun kohta viikko siitä kun ois pitäny kuukautisten alkaa...
 
Tiiätkö mitä, mulla ihan tismalleen ja prikulleen sama tilanne. Tein eilen positiivisen testin, kun oli se päivä kun kk olis pitänyt alkaa. Ennen testiä just samat mietteet...uudesta vauvasta ollut ajatuksia ja puhetta, mutta ei varsinaisia suunnitelmia. Lisäksi ollaan menossa naimisiin elokuussa, joten isomahaisena morsiammena olo tuntui vähän...u know... Mutta jo tänään olen todella onnellinen tulevasta pikkusiskosta tai -veljestä sekä hääjuhlista vaikka sitten vähän hillitymissä merkeissä:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anna:
Tiiätkö mitä, mulla ihan tismalleen ja prikulleen sama tilanne. Tein eilen positiivisen testin, kun oli se päivä kun kk olis pitänyt alkaa. Ennen testiä just samat mietteet...uudesta vauvasta ollut ajatuksia ja puhetta, mutta ei varsinaisia suunnitelmia. Lisäksi ollaan menossa naimisiin elokuussa, joten isomahaisena morsiammena olo tuntui vähän...u know... Mutta jo tänään olen todella onnellinen tulevasta pikkusiskosta tai -veljestä sekä hääjuhlista vaikka sitten vähän hillitymissä merkeissä:)

No niin, kyllä minäkin uskon, että jos nyt raskaana olisin, niin loppujen lopuksi se olisi vaan iloinen asia ja kaikki kyllä järjestyisi :) Mukava kuulla, että on kohtalotovereita :) Ja onnea plussasta!
 
Mulla myös se tilanne et mies aika vähän mukana alkuajoilla ja nyt ihan mietin ja muistelen et miten ihmeessä selvisin siitä ajasta.....nyt syötää ja vaihtaa vaippaa sillon tällön,mutta minä yksin lähes aamusta yöhön lapsen kanssa.Mies harvemmin omaaloitteiseti osaa alkaa hoitamaan vauvaa...aina pitää patistaa.
 

Yhteistyössä