Kiitos kaikille ihanista vastauksista, en ehtinyt niitä päivällä enää pidempään lukemaan! :flower:
Miehen ensireaktio oli samanlainen järkytys kuin itselläni. Ollaan tosiaan mielestämme pitäneet ehkäisystä todella hyvää huolta! Taisin vielä vitsailla sen migreenin jälkeen että nyt jos edellisestä illasta jotain tuli niin on kyllä tosi huono tuuri... Mies on abortin kannalla. Ei kuulemma halua vaihtaa vaippoja enää seuraavaa(kin) kolmea vuotta... Toisaalta tiedän kyllä, että mies ajattelee parastani ja jos sanon, etten ehdottomasti halua sitä tehdä niin sitten asiasta puhutaan ja varmasti johonkin yhteiseen ratkaisuun päädytään. Raskaus on vasta hyvin alussa (5+pari päivää), joten ajattelimme nyt tämän viikonlopun sulatella asiaa ja miettiä sitten mitä teemme. Joka tapauksessa JOS abortin tekisin, haluaisin tehdä sen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Toisaalta kun olen nyt taas asiaa miettinyt, niin voin kuvitella kuinka innoissaan lapset olisivat vauvasta... Tämä olisi ensimmäinen raskaus kun minulla olisi hieman isompia lapsia, kolme aikaisempaa ovat syntyneet niin peräkanaa että esikoinenkin oli vasta juuri ja juuri 4v. kun kuopus syntyi. En tiedä... Keskeytys tuntuu väärältä, mutta pitäminen mahdottomalta. Olen hankkiutunut eroon kaikista vauvatarvikkeistakin, pinniksen möin helkkari soikoon kaksi viikkoa sitten! :xmas:
