Mies joutunee tekemään tästä eteenpäin pelkkää yövuoroa... Ja tietty suurin osa viikonlopuista se on töissä. Eli, käytännössä katsoen, mä joudun yksin hoitamaan lasten tarhaan viennit aamuisin, kun muutenkin on kiire, mulla ei oo resursseja opiskella, kun ei aika riitä, ja mun täytyy jostain etsiä työ, jota voi tehdä 8-16, eikä mulla ole ikinä vapaata, koska mies on viikonloput töissä.
No, ite sanoin miehelle, että se voi jatkaa työssään mun puolesta, kun en halua että se joutuu lopettaa unelmahommansa, eikä se muualla sais samasta työstä noin paljoa palkkaa. Silti jo pelkkä ajatus saa mut uupumaan, mutta minkäs teet? Ei mulla oikein ole vaihtoehtojakaan, että jotenkin on pärjättävä... Mistä sais energiaa jaksaa näillä eväillä eteenpäin, ilman että musta tulee katkeroitunut harppu? Mä en halua erotakaan, eikä se edes helpottais mitenkään, mutta silti aina välillä mä mieti et jos vaan lähtis pois... Mut en mä vois perhettä jättää.
No, ite sanoin miehelle, että se voi jatkaa työssään mun puolesta, kun en halua että se joutuu lopettaa unelmahommansa, eikä se muualla sais samasta työstä noin paljoa palkkaa. Silti jo pelkkä ajatus saa mut uupumaan, mutta minkäs teet? Ei mulla oikein ole vaihtoehtojakaan, että jotenkin on pärjättävä... Mistä sais energiaa jaksaa näillä eväillä eteenpäin, ilman että musta tulee katkeroitunut harppu? Mä en halua erotakaan, eikä se edes helpottais mitenkään, mutta silti aina välillä mä mieti et jos vaan lähtis pois... Mut en mä vois perhettä jättää.
