(ei otsikkoa)

[baby blue]

Miten abortista selviää??kauhee olo,masentaa,mä oon hirvee ihminen..
Erottiin miehen kans kolme kuukautta sitte,ei me kyllä seurusteltukkaan kuin muutama kuukausi..mies ei halunnut enää jatkaa ja( en kai minäkään)..söin pillereitä koko ajan ,mut siitä huolimatta olin tullut raskaaksi.outoa tämäkin?!en mä aluksi itsekkään tienny olevani raskaana,ennenkuin oireita(pahoinvointi,heikotus ym.)alkoi ilmetä ja tein testin..kävin lääkärissä..

nyt on tullut ajatuksia,että jos olisinkin pitänyt lapsen ja kasvattanut yksin..no eihän enää mitää voi, jossittelut ei auta..paha mieli vaan.tuska on kauhee..

 

[hmm]

Mene juttelemaan terapeutille. Jos jo nyt voit noin huonosti, on ehdottoman tärkeää, että haet apua, sillä ilman keskustelua jonkun ammattiauttajan kanssa, olosi tulee vuosien saatossa vain pahemmaksi. On ehdottoman tärkeää, että saat käsiteltyä surusi (suruahan se on) tai saat ainakin keinoja, joiden avulla pystyt elämään asian kanssa.

Voimia sinulle.

 

[hmm]

Mene juttelemaan terapeutille. Jos jo nyt voit noin huonosti, on ehdottoman tärkeää, että haet apua, sillä ilman keskustelua jonkun ammattiauttajan kanssa, olosi tulee vuosien saatossa vain pahemmaksi. On ehdottoman tärkeää, että saat käsiteltyä surusi (suruahan se on) tai saat ainakin keinoja, joiden avulla pystyt elämään asian kanssa.

Voimia sinulle.

 

[vilma]

Baby blue kuten muukin masennus ja ahdistus on edottomasti hoidettava lääkkeillä ja/tai terapialla.

 

[murhemieli]

Menneisiin asioihin ei kannata liikaa takertua. Olet varmasti tehnyt olosuhteisiisi nähden oikean ratkaisun. Joskus vaan asiat elämässä eivät mene niin kuin haluaisi. Ei kannata jossitella, että mitä jos olisitkin pitänyt lapsen, sillä lapsi siinä tilanteessa, jossa parisuhde on päättynyt ja itse on erosta hajalla ei ole välttämättä se paras tilanne hommata lasta, jos elämä muutenkin on sellanen, että työelämä, asunto yms. eivät ole ihan sitä, mitä haluaisi.

Anna itsellesi aikaa surra. On parasta, että annat surun tulla ulos, koska vain sitä kautta voit alkaa rakentaa elämääsi uudestaan tästä eteenpäin. Jos kahdessakaan kuukaudessa ei yhtään helpota, niin varaa aika terveyskeskukseen ja kerro, että et pääse surusta yli. Toki jo sitä ennen voi hakea apua (aluksi lääkitys ja tarvittaessa terapiaa), jos olo on liian raskas, jotta pystyy selviytymään arjesta.

Eikö ole kuitenkin hienoa, että kehosi on osoittanut, että pystyt tulemaan raskaaksi? Kun elämässäsi myöhemmin on oikea mies, jota rakastat ja jonka kanssa elämä sujuu, niin ehkäpä silloin on hyvä aika perheenlisäykselle ja pääset nauttimaan äitiydestä miehen tukemana. Silloin lapsellakin on onni omistaa isä ja äiti.

 

[Ei vakkari]

Kannattaako näitä kuus vuotta vanhoja ketjuja enää nostaa esiin? Eiköhän se ap:n tilannekin ole jo tasaantunut ja surut surtu. Tuskin edes lukee juttuja täältä? Itselleni tuntuu tämä noin uoli vuotta juttuja lukeena riittävän. Onko täällä monivuotisia kirjoittajia?