E
en tiedä
Vieras
Jo pari vuotta sitten paljastui mieheni pitkäaikainen suhde toiseen naiseen ja valtava valheiden nippu reissuista ja matkoista. Luottamustani oli käytetty sumeilematta hyväksi.Olin ihan rikki lähes puoli vuotta ja pariin otteeseen sairaslomallakin,koska en jaksanut. Jatkoimme avioliittoamme,vaikka tiedän,että moni piti minua luuserina,kun jäin siihen roikkumaan ja se on ollut parempaa,kuin ennen suhteen paljastumista.Mieheni on nyt täysin sitoutunut liittoomme ja vietämme aikamme hyvinkin tiiviisti yhdessä.Myös seksi sujuu paremmin ja olen löytänyt itsestäni uutta puhtia sillä saralla.
Samoihin aikoihin hyvin tuttu mies alkoi tehdä ehdotuksia ja lähetellä viestejä. Otin asian ihan leikin kannalta ja vastailin samalla mitalla takaisin.Hän on hyvin aktiivinen naisten suhteen ja naisia on kyllä joka sormelle ja varpaallekin ja tiedän useimpien suhteiden kulunkin. Niin hyviä tuttuja olemme.
Pariin otteeseen jututinkin häntä ja pyysin miettimään, kenelle viestejään lähettelee.En ollut kiinnostunut varsinkaan,kun tiesin kaikki nuo naisasiat.
Olimme liian vanhoja tuttuja ja voidakseni ajatella häntä ns. ""miehenä"" jos ymmärrät mitä tarkoitan asialla.
Vasta myöhemmin sain selville että hän pahoitti sanoistani mielensä.Olin mollanut häntä liikaa,
Minulla oli koko ajan kuitenkin hirveän paha olo mieheni teoista,en päässyt irti asioista.Vatvoin ja veivasin ja hain tietoja siitä toisesta naisesta vaikka mistä ja kiusasin ja kidutin itseäni.Koin hirvittäviä ahdistuksia,jos mieheni joskus lähti kavereiden kanssa jonnekin Minulle alkoi vahvistua tunne ,että minun pitää saada punnukset tasanjos sitten helpottaisi.
En voi asettautua asian yläpuolelle ja toimia ns.eettisesti oikein ja olla ""hyvä ihminen"". Jos mieheni on antanut itselleen luvan katsoa,onko muualla parempi,myös minä teen sen!
Minulla ei ole ollut yhtään avioliiton ulkopuolista suhdetta.
Olen ollut aika kotona viihtyväinen ja mieheni taas ei.
Nyt hän siis haluaa sitoutua ,kun huomasi,ettei muualla ole parempaa ja samalla sitouttaa myös minut.
En ole aktiivisesti etsinyt suhdetta mistään kapakoista tai muualtakaan mutta olen alkanut kapinoida.
Olen alkanut kapinoida tätä ajatusta vastaan ,että nyt ollaan mussuti mussuti yhdessä ,kun mieheni on saanut kuitenkin painella vuosikaudet omia reissujaan miten tahtoo.
Nyt,kun hän ns,seestyy niin minunkin pitää seestyä ja nysvätä yhdessä joka paikassa.
Niin siinä vain kävi,että kaikista vastusteluista ja leikinlaskusta huolimatta ,aloin ajatella tätä tuttua kaveria enemmän.Ihan silmieni edessä oli siis kaveri,joka selkeästi osoitti olevansa minusta kiinnostunut sillä edelleen hän viestitteli ja flirttaili avoimesti tavatessamme. Hän kuunteli myös minun murheitani ja toimi kyllä myös ihan terapeuttisena seurana ystäväpohjalta.En hetkeäkään imarrellut iseäni sillä,että hän olisi vakavasti ihastunut minuun tai häntä sillä,että olisin itse häneen suuresti ihastunut. Jotain pientä ihastusta kai kuitenkin molemmin puolin alkoi ilmetä.. En tiedä.
Sanotaan ,että miehet pettävät viettiensä vieminä ja naiset tarkoin harkittuaan.
Se on totta. Harkitsin asiaa todella pitkään!Olen aloittanut suhteen tämän miehen kanssa ja en pode huonoa omaatuntoa yhtään!Nautin hänen läheisyydestään suunnattomasti ja minussa on herännyt sellaisia seksuaalisia tuntemuksia,joita en uskonut kokevanikaan! Hämmmästelen itseäni kovasti,koska mikään tällainen ei kuulu tapoihini.
Voi olla,että käytän häntä vain oman oloni parantamiseen,mutta hän tietää tasan tarkkaan millä säännöillä pelataan ja hyväksyy sen. Tai ainakin sanoo niin. Olen kyllä tehnyt selväksi,etten aio erota tai tehdä mitään muutakaan radikaalia.
En tiedä mihin tämä johtaa ja miten kauan tämä kestää.
Tämä ei varmaan monenkaan mielestä ole moraalisesti oikein,mutta minua se on helpottanut.
En mieti enää mieheni tekoja yhtä katkerana,koska itse toimin yhtä paskamaisesti. Voi olla ,että tästä tulee minulle huono olo jossain vaiheessa,mutta en jaksa sitä nyt ajatella.
Mitäpä mietit asiasta?
Samoihin aikoihin hyvin tuttu mies alkoi tehdä ehdotuksia ja lähetellä viestejä. Otin asian ihan leikin kannalta ja vastailin samalla mitalla takaisin.Hän on hyvin aktiivinen naisten suhteen ja naisia on kyllä joka sormelle ja varpaallekin ja tiedän useimpien suhteiden kulunkin. Niin hyviä tuttuja olemme.
Pariin otteeseen jututinkin häntä ja pyysin miettimään, kenelle viestejään lähettelee.En ollut kiinnostunut varsinkaan,kun tiesin kaikki nuo naisasiat.
Olimme liian vanhoja tuttuja ja voidakseni ajatella häntä ns. ""miehenä"" jos ymmärrät mitä tarkoitan asialla.
Vasta myöhemmin sain selville että hän pahoitti sanoistani mielensä.Olin mollanut häntä liikaa,
Minulla oli koko ajan kuitenkin hirveän paha olo mieheni teoista,en päässyt irti asioista.Vatvoin ja veivasin ja hain tietoja siitä toisesta naisesta vaikka mistä ja kiusasin ja kidutin itseäni.Koin hirvittäviä ahdistuksia,jos mieheni joskus lähti kavereiden kanssa jonnekin Minulle alkoi vahvistua tunne ,että minun pitää saada punnukset tasanjos sitten helpottaisi.
En voi asettautua asian yläpuolelle ja toimia ns.eettisesti oikein ja olla ""hyvä ihminen"". Jos mieheni on antanut itselleen luvan katsoa,onko muualla parempi,myös minä teen sen!
Minulla ei ole ollut yhtään avioliiton ulkopuolista suhdetta.
Olen ollut aika kotona viihtyväinen ja mieheni taas ei.
Nyt hän siis haluaa sitoutua ,kun huomasi,ettei muualla ole parempaa ja samalla sitouttaa myös minut.
En ole aktiivisesti etsinyt suhdetta mistään kapakoista tai muualtakaan mutta olen alkanut kapinoida.
Olen alkanut kapinoida tätä ajatusta vastaan ,että nyt ollaan mussuti mussuti yhdessä ,kun mieheni on saanut kuitenkin painella vuosikaudet omia reissujaan miten tahtoo.
Nyt,kun hän ns,seestyy niin minunkin pitää seestyä ja nysvätä yhdessä joka paikassa.
Niin siinä vain kävi,että kaikista vastusteluista ja leikinlaskusta huolimatta ,aloin ajatella tätä tuttua kaveria enemmän.Ihan silmieni edessä oli siis kaveri,joka selkeästi osoitti olevansa minusta kiinnostunut sillä edelleen hän viestitteli ja flirttaili avoimesti tavatessamme. Hän kuunteli myös minun murheitani ja toimi kyllä myös ihan terapeuttisena seurana ystäväpohjalta.En hetkeäkään imarrellut iseäni sillä,että hän olisi vakavasti ihastunut minuun tai häntä sillä,että olisin itse häneen suuresti ihastunut. Jotain pientä ihastusta kai kuitenkin molemmin puolin alkoi ilmetä.. En tiedä.
Sanotaan ,että miehet pettävät viettiensä vieminä ja naiset tarkoin harkittuaan.
Se on totta. Harkitsin asiaa todella pitkään!Olen aloittanut suhteen tämän miehen kanssa ja en pode huonoa omaatuntoa yhtään!Nautin hänen läheisyydestään suunnattomasti ja minussa on herännyt sellaisia seksuaalisia tuntemuksia,joita en uskonut kokevanikaan! Hämmmästelen itseäni kovasti,koska mikään tällainen ei kuulu tapoihini.
Voi olla,että käytän häntä vain oman oloni parantamiseen,mutta hän tietää tasan tarkkaan millä säännöillä pelataan ja hyväksyy sen. Tai ainakin sanoo niin. Olen kyllä tehnyt selväksi,etten aio erota tai tehdä mitään muutakaan radikaalia.
En tiedä mihin tämä johtaa ja miten kauan tämä kestää.
Tämä ei varmaan monenkaan mielestä ole moraalisesti oikein,mutta minua se on helpottanut.
En mieti enää mieheni tekoja yhtä katkerana,koska itse toimin yhtä paskamaisesti. Voi olla ,että tästä tulee minulle huono olo jossain vaiheessa,mutta en jaksa sitä nyt ajatella.
Mitäpä mietit asiasta?
Eikä pikkuvaimo vaan kotona silitä päätä.