ei pysty yhdistämään työtä ja perhettä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja loppu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

loppu

Vieras
Masentaa, kun ei tunnu onnistuvan minulta tämä perhearki ja työ. Kotonakaan ei voi olla enää, kun lapset ei ihan pieniä, mutta rankalta tuntuu, kun töiden jälkeen on väsynyt ja viikonloppuna itkettää eikä jaksaisi olla perheen kanssa. Kaikki voimat menee työviikkoon ja kotiakaan ei jaksa hoitaa.

Tiedän, että kaikilla sama juttu, ei kellään helppoa varmasti, mutta miten toiset sitten jaksavat elää ihan normaalisti, kun itse haluaisi vain jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle...ei jaksa...
 
tuo 8-16 työaika olisikin ihan kauheaa. Minulla on onneksi 3-vuorotyö, joten viikolla vapaata ja saa tehtyä kotihommia ja lapsetkin vähemmän hoidossa jne. Suosittelen työpaikan vaihtoa tai pyydä lyhennettyä työaikaa.
 
En osaa suoraan ap:n ongelmaa kommentoida, mutta yksi tärkeä asia on päivärutiini ja se, ettei vaadi itseltään kohtuuttomuuksia...
Jos kaikkea ei ehdi, niin jotain täytyy jättää tekemättä ja järjestellä asioita niin, että osan asioista hoitaa vaikka viikonloppuna...
 
Alkuperäinen kirjoittaja inka:
tuo 8-16 työaika olisikin ihan kauheaa. Minulla on onneksi 3-vuorotyö, joten viikolla vapaata ja saa tehtyä kotihommia ja lapsetkin vähemmän hoidossa jne. Suosittelen työpaikan vaihtoa tai pyydä lyhennettyä työaikaa.

Itsellä on kans silmät avautuneet tän syksyn aikana, kun oon palannut töihin ja lapsi mennyt päiväkotiin (3v.). Aika rankalta kyllä tuntuu herättää kukon laulun aikaan ja viedä silmät sikkuralla toinen hoitoon ja hakea itse rättiväsyneenä lapsi 4.n maissa ja julkisilla kotiin, niin olla vasta 5.n paikkeilla kotona.
Huoh. En mä ainakaan jaksa edes ajatella mitään harrastuksia tms, hyvä kun jaksan normikotiasiat hoitaa ennen seuraavaa ihanaa työpäivää.
Aika kreisiä meininkiä, mutta niin on vissiin muillakin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
Tutut fiilikset- mulla on se työmaa tosin kotona- ja lapset kanssa.
Kaikki paikat retajaa ja kaikki tuntuu olevan kesken. Ja naapurissa asuu sellainen tehopakkausäiti :headwall: mikähän lääkitys SILLÄ on päällä ;) ?
Jos se syö Mivitotalia ja E-Epaa? Jälkimmäinen tekee ainakin mut niin hyvälle tuulelle, että jonain päivänä saan vielä turpaani bussissa, kun hymyilen kanssamatkustajille :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
Tutut fiilikset- mulla on se työmaa tosin kotona- ja lapset kanssa.
Kaikki paikat retajaa ja kaikki tuntuu olevan kesken. Ja naapurissa asuu sellainen tehopakkausäiti :headwall: mikähän lääkitys SILLÄ on päällä ;) ?
Jos se syö Mivitotalia ja E-Epaa? Jälkimmäinen tekee ainakin mut niin hyvälle tuulelle, että jonain päivänä saan vielä turpaani bussissa, kun hymyilen kanssamatkustajille :D

Joukkoliikenteen vaaroja... :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja äijä-69:
Joukkoliikenteen vaaroja... :D
Jep. Tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää, että bussissa ei saa hymyillä. Hieman pelottaa, jos pidempäään E-Epaa syötyäni alan bussissa juttelemaan ventovieraille :/

 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
Ja naapurissa asuu sellainen tehopakkausäiti :headwall: mikähän lääkitys SILLÄ on päällä ;) ?

Eiks ne ookin rasittavia? Ihana profiili sulla. Sen perusteella kyllä itekin vaikutat tehopakkaukselta. =)

Mutta varsinaiseen aiheeseen. Mä olin esikoisen ja tän toisen lapsen kanssa 4 ja ½ vuotta työelämässä ja kyllä sen jakso. Rankinta oli varmaan se, kun välillä piti kotona tehdä rästitöitä, kun lapsen sai nukkumaan. Mutta oli se niin ihana hakea iloinen lapsi hoidosta päivän päätteeks. Meidän lapsi on siis aina viihtyny hoidossa. Välillä on tullu väsymysjaksoja, mutta silloin oo yrittäny lyhentää hoitopäivää. Riippuu kyllä varmaan alastakin, miten toi yhdistäminen henkisesti onnituu. Ite oo kasvatusalalla ja oo sitä mieltä, että kaikilla sillä alalla työskentelevillä pitäis olla omia lapsia. Kyllä se kasvattaa kummasti ammatillisesti. =) ;)

Niin ja riippuu esimiehestäkin. Meilla ei olla koskaan katottu pahasti poissaoloja lapsen sairastaessa tai mammalomille jääntejä. :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja äijä-69:
Joukkoliikenteen vaaroja... :D
Jep. Tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää, että bussissa ei saa hymyillä. Hieman pelottaa, jos pidempäään E-Epaa syötyäni alan bussissa juttelemaan ventovieraille :/

Viranomainen kyllä puuttuu asiaan ja poistaa sinut katukuvasta...
Olisihan tuo pelottavaa ja hyökkäävää käytöstä ja häiritsisi ihmisten rauhaa...



 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja äijä-69:
Joukkoliikenteen vaaroja... :D
Jep. Tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää, että bussissa ei saa hymyillä. Hieman pelottaa, jos pidempäään E-Epaa syötyäni alan bussissa juttelemaan ventovieraille :/

No miettikääs, kun meijän puolvuotiaan suurimpia iloja on metrossa hymyillä muille. Mihin se raukkaparka vielä joutuu? :laugh:
 
Miksette palkkaa ihmistä siihen kotiin esim. siivoomaan ellei rahkeet riitä, ei se nyt hirveitä kustanna kun saa sen kotitalousvähennyksenkin. Tai mies siivoaa ja sä hoidoat vaikka tiskau ja pyykki yms. jakoa niihin hommiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäreä äitikans:
Muori:
Mä en tosiaan oo mikään tehopakaus- tai sitten mä olen vaan laittanut asiat tärkeysjärjestykseen... Meillä vallitsee hallitsematon kaaos :/

=)

Joo, ei siis ollu ollenkaan pahalla sanottu. Mun piti vaan profiilistas tarkastaa, ettet musta puhuis, kun mä saatan vaikuttaa tollaselta, mutta totuus on aivan toinen.
:$
Mutta asutaan siis yli 300 km päässä. =)
 
Ei se pelkkä sotku ole ongelma vaan ylipäätänsä, että jaksaisi työn, lasten kanssa olon ja kaiken muun. Ihan väsynyt aina ja haluaisi olla vain yksin vaikka tahtoisi antaa lapsille huomiota. Toivottavasti ohi menevä vaihe.... Siis mietin vain miten muut jaksavat......
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja äijä-69:
Joukkoliikenteen vaaroja... :D
Jep. Tähän ikään mennessä pitäisi jo tietää, että bussissa ei saa hymyillä. Hieman pelottaa, jos pidempäään E-Epaa syötyäni alan bussissa juttelemaan ventovieraille :/

Mä en edes syö E-Epaa ja mä saatan silti jutella ventovieraille kaupassa, kadulla tms. Eli mut pitää pitää kaukana kaikista pilleripurkeista jotka sitä vois lisätä.
 
Itse en jaksanut ja oli vaan irtisanouduttava töistä vaikka oli joka viikko siivooja apuna. Ei vaan voimat riittäneet. Siitä uupumuksesta nyt hiljalleen palaudun mutta se ottaa paljon aikaa.
Voimia sinulle ja mieti eri ratkaisuja!
 
Musta tuntuu, että helposti sitä katselee muita äitejä sillä silmällä, että noillakin on kaikki aina niin hyvin hoidossa ja järjestyksessä. Sitten kun asia joskus tulee puheeksi, huomaakin, että samojen ongelmien ja aikapulan kanssa me kaikki taistellaan. Jotkut piiskaavat itseään niin pitkään, että kaikki on järjestyksessä ja toiset antavat itselleen luvan jättää jotain tekemättäkin, jos aika ei vain riitä.

Jos perheessä on kaksi vanhempaa, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kotityöt jakautuvat tasaisesti.
 

Yhteistyössä