Ei pyydetty kummiksi :(

["Rouva"]

Pyysi joo, ja tietenkin tein kun kyseessä on ystävän vauva. Mitään ei ole maksanut, ei lankojakaan, kuten ei yleensäkään maksa, enkä tarvitse heiltä rahaa. Teen puhtaasti sen takia että haluan ilahduttaa.

Nyt vaan ei huvita antaa sitä pukua enää.

Ei ole sinun tehtäväsi muistaa lasta, jätä se miehellesi, kun hän kerran se kummikin on. Mitä sun miehes ylipäätään on tuumannut asiasta?

 

["hmm"]

Sulla AP ei ole mitään oikeutta suuttua! Ja kuinka lapsellista on "mua ei pyydetty kummiks ni nyt en anna lahjoja lapselle"... Vanhemmat saavat päättää ketä he haluavat.. Se on heidän lapsi ja kenelläkään ei ole oikeutta heidän päätöksestä suuttua tai valittaa.. Minun lapsilla on kaikilla kummeilla myös aviopuolisot mutta en ole heitä pyytänyt vaan siksi että he ovat naimisissa kaverini kanssa. Ei se tee heistä minulle tärkeitä ihmisiä tai hyviä kummeja! Olen myös järkuttynyt kuinka moni on Apn kanssa samaa mieltä.

 

[Madicken04]

En ole mielestäni helposti loukkaantuvaa tyyppiä, mutta kyllä tuosta ottaisin vähän nokkiini. Ainakin sen verran että kun en kerta kummiksi kelpaa niin en kyllä ottiasi kumminvelvollisuuksiakaan hoidettavikseni, eli mies saisi sitten itse tehdä sen minkä muistaa ja älyää. Ja tosissaan, sille villapuvullekin varmaan etsisin jonkun toisen osoitteen.

 

[ei kummittele]

tai vielä parempi; säästelen tuleville kummilapsille

Toi ois kyllä aika selkeä kannanotto.

Mies näkee asian niin, että he nyt vaan halusivat yhden kummin ja asia on hänelle ok. Ei ymmärrä mistä loukkaannuin, koska minähän voin edelleen antaa lapselle lahjoja ja neuloa. Ei siihen kummiutta tarvita.

No ei tarvitakaan, mutta epäluottamuslause silti.

 

[:)]

Mä kyllä en muutenkaan ymmärrä miksi pyydetään kummeiksi veljiä ja siskoja, eli sellaisia jotka on jo valmiiksi lapselle tätejä, setiä ja enoja. Itse pidän kummiutta tapana tuoda ne ei sukulaiset lähemmäs lapsen elämää.

 

[kikatus harmaana]

Minusta tuo on niin katkeran ihmisen puhetta "en anna lahjoja koska en ole kummi". Kukaan ei ole edellenkään mulle vastannut, miksi lapsella ei saa ja voi olla muita läheisiä kun se kummi? Tosiaan minä välitän paljon mieheni kummilapsesta, kälyni pojasta. Hankitaan kivoja lahjoja jotka pääsääntöisesti minä valitsen koska se on ihanaa touhua- ja ai niin, lapsen elämässä ollaan läsnä muutenkin kun lahjoja ostamalla, oli kummi tai ei. Meidän perheessä ja suvussa tää on ihan normaalia, että myös ei kummit on lapselle rakkaita jos ne on läheisiä ihmisiä.

 

[raksamiehen muija]

En ymmärrä mitä loukkaantumisen aihetta tuossa on. Kai nyt jokainen saa pyytää kummiksi sen, jonka haluaa.

 

[ei kummittele]

Kyllä mä voin jatkossakin ostella lahjoja ja varmaan ostankin, mutta mitään erikoisen hienoja ne eivät enää tule olemaan. Niin selkeästi mut jätettiin sivuun.

Tuleepahan tehtyä omille lapsille.

 

[kikatus harmaana]

Ap, ootko miettinyt sitä, että ei kaikille ole automatio kysyä kummiksi molempia, onhan se tässäkin ketjussa tullut ilmi?
Ei välttämättä ole tarkoitettu sinulle mitenkään piikiksi tms. tai sitten oli vain ajattelemattomuutta.

Totta on, että kummilapseen on ihanaa panostaa- minusta on mukavaa lähetellä lahjoja kaukana asuvalle kummipojalleni ja mieheni kummilapsi saa aina jotain spesiaalia.. toki muille siskonlapsille tms tulee myös ostettua, mutta ehkä siihen kummilapseen panostaa himpun enemmän, ja se on normaalia. Se ei taas olisi normaalia, ettei läheistä lasta huomioisi ollenkaan sen vuoksi, ettei ole kummi.
Pettymyksesi varmasit häipyy ajan myötä ja voit tietenkin olla lapselle läheinen ja rakas ilman kummititteliä.

 

[ei kummittele]

Multa on pyydetty lapsille rooliasuja, naamiaispukuja, vauvoille vaatteita, neuleita, villasukkaa, paitaa, kaulahuivia. Aina olen tehnyt ilman mitään korvausta, jos vaan on ollut aikaa. En voi sille mitään, mutta tuntuu siltä että vain lahjat ja raha kelpaavat, ihmisenä en kelpaa. Ehkä mulla on jotenkin vääränlainen arvomaailma. Olen aika varma siitä, että sisko olettaa mun edelleen jatkavan lahjomista, mitä en aio tehdä. Ostan tavallisia lahjoja, en enää uniikkeja.

Luulin että olimme ystäviä, mutta itse en tekisi ystävälle noin. Enkä ole tehnytkään, vaan hän on aviopuolisoineen minun lapseni kummi. Minä en kelvannut hänelle, ainoastaan mies.

 

[hyvät tavat kaunistavat]

[QUOTE="hmm";23778384]Sulla AP ei ole mitään oikeutta suuttua! Ja kuinka lapsellista on "mua ei pyydetty kummiks ni nyt en anna lahjoja lapselle"... Vanhemmat saavat päättää ketä he haluavat.. Se on heidän lapsi ja kenelläkään ei ole oikeutta heidän päätöksestä suuttua tai valittaa.. Minun lapsilla on kaikilla kummeilla myös aviopuolisot mutta en ole heitä pyytänyt vaan siksi että he ovat naimisissa kaverini kanssa. Ei se tee heistä minulle tärkeitä ihmisiä tai hyviä kummeja! Olen myös järkuttynyt kuinka moni on Apn kanssa samaa mieltä.[/QUOTE]

Väärin; AP:llä on TÄYSI oikeus suuttua!!

Se on lapsellista, ettei noudateta hyviä tapoja kummivalinnassa - varsinkin kun kyseessä on sukulainen. Kyllä siinä nyt järkikin sanoo, että pitää vähän käyttää tervettä järkeä valintaa tehdessä, jos ylipäänsä haluaa sukulaissuhteuden säilyvän edes kohtalaisina. Se on sitten eri asia jos ei suhteista välitä tuon taivaallista.

Jokaisella on täysi oikeus valita kummit lapsilleen, MUTTA ei voi olla vain kädet ojossa lahjuksia ahnehtimassa ja olettaa saavansa kaiken kultalautaselta.

 

[ei käsitä]

On oikeus loukkaantua! itse jättäisin pyytämättä kummiksi,jos toisen vain haluaisin pariskunnasta. Ei sun tarvi mitään lahjoja ostella/tehdä kun ET OLE KUMMI! itse en ainakaan ostele lahjoja semmoisille,kenen kummi en ole!ellei sitten pyydetä synttäreille..silloinkin lahjat on jotain ihan pientä,kummilapsille aina jotain isompaa.

 

["qwer"]

Noh, minusta oli kummallista kun mun miehen veljen tyttö sai lapsen, niin ei pyydetty ristiäisiin ollenkaan. Tää joka sai lapsen on mun kummityttökin viel. Kaikki muut sitten olivatkin siel suvusta.

En minäkään kutsunut omia kummejani lapseni ristiäisiin. Läsnä olivat ainoastaan lapsen kummit ja isovanhemmat sekä vanhempien sisarukset (joilla ei vielä ollut perhettä tuolloin).

 

[Madicken04]

Minusta tuo on niin katkeran ihmisen puhetta "en anna lahjoja koska en ole kummi". Kukaan ei ole edellenkään mulle vastannut, miksi lapsella ei saa ja voi olla muita läheisiä kun se kummi? Tosiaan minä välitän paljon mieheni kummilapsesta, kälyni pojasta. Hankitaan kivoja lahjoja jotka pääsääntöisesti minä valitsen koska se on ihanaa touhua- ja ai niin, lapsen elämässä ollaan läsnä muutenkin kun lahjoja ostamalla, oli kummi tai ei. Meidän perheessä ja suvussa tää on ihan normaalia, että myös ei kummit on lapselle rakkaita jos ne on läheisiä ihmisiä.

Minusta on eri asia olla pyytämättä kummiksi, kuin se että tuollaisessa tilanteessa jätetään yksi kummiehdokas pois. Siis ottaen huomioon että ap:n mies on pyydetty kummiksi (en näkisi syytä loukkaantua jos kumpaakaan ei olisi pyydetty), ap:lla ja miehellään on pitkä ja ilmeisen vakaa suhde (ymmärrän jos ei lyhytaikaista poika/tyttöystävää pyydetä) ja muuta kummit on kaikki pariskuntia (sekin olisi eri tilanne jos muistakin pariskunnista olisi pyydetty vain se läheisempi osapuoli).

Siksi siis minusta tuossa ap on ikävästi jätetty pois porukasta ja jos siis lapsen vanhemmille on noin tärkeää ettei ap ole kummi, niin tuskin he oikeasti odottavat että hän hoitaisi kuitenkin kummin velvollisuudet miehensä puolesta? Eli jos heille on siis tärkeää että kummi on vain ap:n mies niin kai on itsestäänselvää että ne kumminhommat oikeasti jäävät tälle miehelle.

Meillä on miehen kanssa molemmilla kummilapsia ajalta jolloin ei oltu vielä yhdessä ja lisäksi yksi yhteinen kummilapsi. Toki siis pidämme kaikki heitä yhteisinä kummilapsina ja yhdessä mietimme heille lahjoja, nykyään oikeastaan enemmänkin niin että mies hankkii lahjat minun kummipojille jotka ovat 11v ja 14v ja minä taas miehen 11v kummitytölle.

Jos vaikka oma sisarukseni pyytäisi lapsensa kummeiksi minua sekä kahta sukulais- tai kaveripariskuntaa ja jättäisi mieheni pois niin se tuntuisi tosi oudolta. Jos taas kummeina olisin minä ja kaksi muuta sukulaista tai kaveria ilman puolisoitaan niin se olisi ok.


muoks. ja toki siis ap:kin suhtautuu tähän tulevaan lapseen niin kuin kehen tahansa mihen siskon lapseen. Mutta koska tämä ei ole hänen kummilapsensa niin ei hänellä ole mitään kumminvelvollisuuksia muistaa sen enempää.

 

["qwer"]

Eikö lapsella voi olla muita läheisiä ihmisiä kuin kummit, missä lasipullossa on kasvanut käsitys että kummit ovat ylitse muiden jos mietitään siis sitä, kuinka monta tärkeää ihmistä lapsen elämässä saa olla?
Siskojeni perheet ovat minulle läheisiä, myös ne miehet, jotka eivät ole lasteni kummeja. Samoin itse olen kälyni lapselle läheinen ihminen, vaikken olekaan kummi. Ei mitään turhaa katkeruutta tarvitse vääntää, kun minulta ainakin riittää rakkautta myös niille sukulaislapsille jonka kummi en ole

Mua joskus harmittaa, etten pyytänyt molempia sisaruksia lapseni kummiksi, kun tuo lapsi jäi sitten ainokaiseksi. Mutta molemmilla on läheiset välit lapsen kanssa, ja kummatkin muistavat lasta syntymäpäivänä, jouluna jne ihan yhtä lailla.

 

[kikatus harmaana]

^kälyni on minun lapseni kummi. Mieheni on kälyni lapsen kummi, minä en. En kokenut sitä joukosta pudottamiselta, koska läheinen voi olla muutenkin. Kälyni mies ei ole lapsemme kummi.

 

["hmm"]

Väärin; AP:llä on TÄYSI oikeus suuttua!!

Se on lapsellista, ettei noudateta hyviä tapoja kummivalinnassa - varsinkin kun kyseessä on sukulainen. Kyllä siinä nyt järkikin sanoo, että pitää vähän käyttää tervettä järkeä valintaa tehdessä, jos ylipäänsä haluaa sukulaissuhteuden säilyvän edes kohtalaisina. Se on sitten eri asia jos ei suhteista välitä tuon taivaallista.

Jokaisella on täysi oikeus valita kummit lapsilleen, MUTTA ei voi olla vain kädet ojossa lahjuksia ahnehtimassa ja olettaa saavansa kaiken kultalautaselta.

Ei ole mitään tiettyä tapaa että kummien pitäisi olla pariskunta! Eri ihmisillä eri tyyli. Ja se on hyväksyttävä.. Ja kyllä mun lapset saa lahjoja mun kavereilta jotka ei ole kummeja eikä edes sukua! Ei aikuinen ihminen voi käyttäytyä niin että mä annan tän lahjan jos mut otetaan kummiks ja jos ei ni tän toisen, todella itsekästä. Minä ainakin annan lahjoja koska haluan ne sille lapselle antaa. Ei se sen lapsen vika ole ettei ap ole hänen kumminsa.

 

["santtu"]

Multa on pyydetty lapsille rooliasuja, naamiaispukuja, vauvoille vaatteita, neuleita, villasukkaa, paitaa, kaulahuivia. Aina olen tehnyt ilman mitään korvausta, jos vaan on ollut aikaa. En voi sille mitään, mutta tuntuu siltä että vain lahjat ja raha kelpaavat, ihmisenä en kelpaa. Ehkä mulla on jotenkin vääränlainen arvomaailma. Olen aika varma siitä, että sisko olettaa mun edelleen jatkavan lahjomista, mitä en aio tehdä. Ostan tavallisia lahjoja, en enää uniikkeja.

Luulin että olimme ystäviä, mutta itse en tekisi ystävälle noin. Enkä ole tehnytkään, vaan hän on aviopuolisoineen minun lapseni kummi. Minä en kelvannut hänelle, ainoastaan mies.

Joo, meillä mies on veljensä kaikkien neljän kummi. Minä en yhdenkään. Miehen veljen vaimo laittaa kuitenkin auliisti pyytämättä lahjatoivelistan muotoa kallelle psp3 peli, roosalle sitä ja pekalle tota. Listalla on aina kalliita asioita ja se on enemmänkin tilauslista kuin toivelista.

Sillon kun olin lasten kanssa kotona, lähettivät 3 vanhintaan meille lomailemaan kesällä viikoksi kun minä olen kotona. Mies oli sitten töissä ja minä luotsasin koko poppoota yksin. Ja arvaa lähettivätkö minkäänlaista rahaa lasten mukana? Ei tietenkään ja siti niille oli lintsit luvattu jne.

Ahneudella ei ole mitään rajaa, vaan ne on itse vedettävä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="hmm";23778585]Ei ole mitään tiettyä tapaa että kummien pitäisi olla pariskunta! Eri ihmisillä eri tyyli. Ja se on hyväksyttävä.. Ja kyllä mun lapset saa lahjoja mun kavereilta jotka ei ole kummeja eikä edes sukua! Ei aikuinen ihminen voi käyttäytyä niin että mä annan tän lahjan jos mut otetaan kummiks ja jos ei ni tän toisen, todella itsekästä. Minä ainakin annan lahjoja koska haluan ne sille lapselle antaa. Ei se sen lapsen vika ole ettei ap ole hänen kumminsa.[/QUOTE]

Ilmeisesti tällä ap:n miehen siskolla oli kuitenkin tapana pyytää pariskuntia kummeiksi kun kerta muut kummit olivat pyydetty puolisoineen...?

Toki lahjoja voi tehdä ja lähettää vaikkei kummi olekaan, mutta harva nyt varmaan hankkii kummilusikkaa ristiäislahjaksi lapselle kenen kummi ei ole?

 

[ei ymmärrä]

[QUOTE="hmm";23778585]Ei ole mitään tiettyä tapaa että kummien pitäisi olla pariskunta! Eri ihmisillä eri tyyli. Ja se on hyväksyttävä.. Ja kyllä mun lapset saa lahjoja mun kavereilta jotka ei ole kummeja eikä edes sukua! Ei aikuinen ihminen voi käyttäytyä niin että mä annan tän lahjan jos mut otetaan kummiks ja jos ei ni tän toisen, todella itsekästä. Minä ainakin annan lahjoja koska haluan ne sille lapselle antaa. Ei se sen lapsen vika ole ettei ap ole hänen kumminsa.[/QUOTE]

Ei tarvikkaan olla pariskuntia,MUTTA jos on valmiiksi pariskunta niin on EPÄKOHTELIASTA pyytää vain toinen kummiksi! silloin ei voi olettaa että tämä "ei kummi" kantaa lahjoja lapsille,niinkuin olisi muka kummi! (jos mies on kummi,niin se on sitten sen hommia hankkia lahjat). Eikä kummien tehtävä edes ole olla lahja-automaatteja. Toki jokainen saa ostaa lahjoja niin paljon kuin haluaa,mutta sitä ei kannata pitää itsestään selvyytenä että näin käy ja lapsi saa kaiken kummeilta/ tai niiltä ystäviltä jotka kylässä käy.

 

[?]

[QUOTE="santtu";23778606]Joo, meillä mies on veljensä kaikkien neljän kummi. Minä en yhdenkään. Miehen veljen vaimo laittaa kuitenkin auliisti pyytämättä lahjatoivelistan muotoa kallelle psp3 peli, roosalle sitä ja pekalle tota. Listalla on aina kalliita asioita ja se on enemmänkin tilauslista kuin toivelista.

Sillon kun olin lasten kanssa kotona, lähettivät 3 vanhintaan meille lomailemaan kesällä viikoksi kun minä olen kotona. Mies oli sitten töissä ja minä luotsasin koko poppoota yksin. Ja arvaa lähettivätkö minkäänlaista rahaa lasten mukana? Ei tietenkään ja siti niille oli lintsit luvattu jne.

Ahneudella ei ole mitään rajaa, vaan ne on itse vedettävä.[/QUOTE]

Tälläisessä kannattaa yks asia ottaa kanssa huomioon. Hirveän monessa suvussa on itsestää selvyys että suvussa lapsia hoidetaan ristiin rastiin ja että rahaa menee kellä sitten minkäkin verran.

 

["vieras"]

Mäkin olisin ap:n paikalla suuttunut ja ihan syystä. Meillä on pyydetty lapsille kummit ei-pariskunta meningillä ja hyvä niin, koska esikoisen neljästä kummista vain yksi on edelleen samassa parisuhteessa kun silloin. Ja hänen puolisonsa pyydettiinkin sitten toisen lapsemme kummiksi, kun esikoisen ristiäisten aikaan mietittiin et pyydetäänkö vai ei, ja ei sitten pyydetty kun ei kovin hyvin tunnettu. No, ollaan vuosien saatossa tutustuttu ja nyt hän on toisen lapsemme kummi

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Rouva";23778364]Ei ole sinun tehtäväsi muistaa lasta, jätä se miehellesi, kun hän kerran se kummikin on. Mitä sun miehes ylipäätään on tuumannut asiasta?[/QUOTE]

Siis mieshän on epävirallinen kummi! Voi luoja teitä "Mä en sitten muista niitä lapsia, se on miehen tehtävä".

 

["qwer"]

Mä kyllä en muutenkaan ymmärrä miksi pyydetään kummeiksi veljiä ja siskoja, eli sellaisia jotka on jo valmiiksi lapselle tätejä, setiä ja enoja. Itse pidän kummiutta tapana tuoda ne ei sukulaiset lähemmäs lapsen elämää.

Ei ne sedät ja tädit aina ole läheisiä, läheisestä sukulaisuussuhteesta huolimatta. Joillekin tietysti ovat, mutta joillekin taas ystävät ovat läheisempiä kuin sukulaiset.

Meillä lähisukulaiset ovat läheisiä, ja siksi halusin heistä kummeja lapselle. Ystäviä en pyytänyt siksi, että ei ole niin läheisiä ystäviä kuin kummius minusta edellyttää, ja miksi taas haalia kaukaisempia tuttuja lapsen kummeiksi. Ei heistä sillä lailla tule läheisiä.

 

["mä"]

Ihan täydestä syystä olet ap loukkaantunut. Mä en itse pystyisi jatkamaan edes ihmissuhdetta siskon kanssa ellen saisi selvitystä pyytämättömyyden taustoihin, miksi ei pyydetty.

Näin.