Ei se niin vaikeaa ollutkaan =D

[Tumpula]

Täällä joskus avauduin mun miehestä kun se meinasi ettei naimisiin haluakaan vaikka on mut kihlannut. Asia muuttui sen jälkeen "ehkä sitten joskus" -suuntaan. Kun asiat on kuulemma nyt hyvin niin mies ei näe tarvetta muuttaa mitään, koko naimisiin meno on täysin yhdentekevä juttu.

Eilen oli asiasta puhetta. Tuli sitten kysyttyä että jos kerran naimisiinmeno on miehelle yhdentekevä asia ja mulle tärkeä, eikö mies voi sen yhdentekevän asian tehdä mun mieliksi. Aikansa se mietti ja tuumasi mun olevan täysin oikeassa. Että kyllä meidän pitää ehdottomasti sitten naimisiin mennä.

Yksi lause riitti. Hitto kun olisin tuon tajunnut aikaisemmin. B)

 

[Mahoton mirri]

Hienoooo :flower:

 

[IhanaValo]

=) :flower:

 

[salsai]

Mut ajatella jos sä et ois tajunnut asiaa kysyä noin, niin kuinka oisit saanut miehesi ymmärtämään kuinka tärkiää sulle on naimisiinmeno..
Et pare myöhään, ku ei milloska.

 

[Tumpula]

Mulle on vaan iskenyt pakkomielle saada itseni samalle sukunimelle kuin muu perhe. Ei sillä naimisiin menemisellä muuten niin väliä ole. *tosi romantikko*

Enkä muuten tiedä mikä ihme tuohon mieheen muutenkin iski. Se oli koko loppupäivän tosi halaileva. Mikähän sitä vaivaa.

 

[salsai]

Kuurrr...
Samalla periaatteella meki naimisiin mentiin, mies halusi näin. Ja mulle oli melkis se ja sama et mennääkö naimisiin vai ei..

 

[Tuplamamma2005]

Mulle on vaan iskenyt pakkomielle saada itseni samalle sukunimelle kuin muu perhe. Ei sillä naimisiin menemisellä muuten niin väliä ole. *tosi romantikko*

Enkä muuten tiedä mikä ihme tuohon mieheen muutenkin iski. Se oli koko loppupäivän tosi halaileva. Mikähän sitä vaivaa.

Eipä se meidänkään naimisiin meno mikään suuri rakkauden tunnustus ollut vaan lähinnä käytännön asia. Vaikka toki toisiamme rakastetaan, varmasti jatkuvasti enemmän :heart:

Ja täällä kanssa käskin miehen mitata kuumeen viikonlopulla kun niin tykkäs halia ja suukotella..

 

[Tumpula]

Jaahas, ilmassa on siis jotain outoa jos sitä halailua kerran tapahtui muuallakin. Toivotaan ettei mene ohi.

Tuntuu välillä jo neuvolassakin siltä että joutuu selittelemään kun itsellä on eri sukunimi kuin lapsilla. "Joo, olen mä noiden äiti, niillä on vaan isänsä sukunimi eikä olla naimisissa." :headwall: Ajattelin että järjestän itseni samalle nimelle niin ei tarvi kenenkään enää sitten koulussa tai eskarissa miettiä että olenko mä noiden äiti vai kenties isin uusi rakas. Muutenkin monen tuntuu olevan vaikea uskoa että nuo on mun. *27-vuotias teiniäiti*