Ei tee mieli kutsua lapsen kummia syntymäpäiville... Onko pakko??

[äiti]

Ei olla oltu oikein väleissä yli puoleen vuoteen... Pikkuhiljaa alkaa jo riidat unohtua... mutta nyt kun otin vanhan puhelimeni esiin, etsiäkseni siitä kummitädin numeron, että voisin lähettää synttärikutsun viestinä, niin tulin lukeneeksi vanhoja viestejä... ja sieltä oli kummitädiltä haukkumaviestejä (haukkui minua, on sanonut, ettei halua olla lapsen kummi enää)... ja tuli heti huonot muistot mieleen ja oikein vihantunteet kuohahti pintaan...

Nyt ei enää teekään mieli kutsua häntä... Onko pakko? Mies kyllä haluaa, on hänen sukulaisensa... Toiseksi: pelottaa, että kummitäti järjestää jonkun kohtauksen, alkaa haukkua minua tms...

 

[OnniKeiju]

hei, ei mua oo kutsuttu mun kummipojan synttäreille enää pitkään aikaan. Pojalle en oo tehny mitään ja kovasti haluisin tietää mitä oon pojan äitille tehny ku niin on vihastunu mulle, mutta eipä peijakas suostu kertomaan että mitä kamalaa oon tehny.

pakko ei oo ku kuolla käske miehes passata kummitätiä jos mies haluaa hänet kutsua :saint:

 

[nibbler]

ihan piruuttas kutsut.

 

[vieras]

Joopa joo. Lapsen kummihan se on eikä sinun, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Lapsen synttärithän ne on eikä sinun. Anna lapsesi saada edes lahja kummiltaan jos kerta haluaa muistaa ja lapsesta välittää. Toisekseen, miksi säilytät vanhoja viestejä? Tikulla silmään... Kukapa ei olisi kiukuspäissään möläytellyt.

Oman kummitytön päihdeäiti esti pitkään näkemästä kummilastani. Ilo oli suuri, kun lapsi itse äskettäin soitteli.

 

[vieras]

tytön kummien kanssa oltiin ihan hyvissä väleissä aiemmin. Nyt sitten syystä, jota en itse tiedä he eivät pidä mitään yhteyttä meihin. aina kun yritämme soittaa eivät vastaa puhelimeen eivätkä viesteihin. jos kummisetä sattuu joskus vastaamaan, ei heille koskaan sovi että menisimme käymään eivätkä hekään halua käydä meillä...
syytä en heidän käytökseen tiedä. Itse emme ainakaan omasta mielestämme ole heille mitään tehneet...

 

[minä]

tytön kummien kanssa oltiin ihan hyvissä väleissä aiemmin. Nyt sitten syystä, jota en itse tiedä he eivät pidä mitään yhteyttä meihin. aina kun yritämme soittaa eivät vastaa puhelimeen eivätkä viesteihin. jos kummisetä sattuu joskus vastaamaan, ei heille koskaan sovi että menisimme käymään eivätkä hekään halua käydä meillä...
syytä en heidän käytökseen tiedä. Itse emme ainakaan omasta mielestämme ole heille mitään tehneet...

Heillähän voi olla itsellään vaikka lapsettomuusongelmia. Älkää olko niin jyrkkiä, eiköhän kaikilla ole ihan järkeenkäypä syy omaan toimintaansa.

 

[anu-82]

Ei muakaan ole kutsuttu kummitytölleni. Itse sitten ilmoittelen siellä päin Suomea olostani ja yleensä jokin vierailuaika on saatu sovittua... Ihmettelisin kyllä, jos ei kutsuttaisi ja asuisin lähempänä.

Miehen kummilapset kutsuvat meidät, kun asuvat vain parin tunnin ajomatkan päässä, mutta useinkaan emme pääse juuri silloin. Käymme sitten myöhästyneillä onnittelukäynneillä.

Aika törkeää olisi lapsen kuullen rueta haukkumaan ja sen voisi mielestäni kieltää, jos tilanne tulee. Tuskin tulee syntymäpäiville, jos ei halua enää olla tekemisissä.

 

[kuu]

17 vuoden ajan oon muistanu kummejani. naapurissa kun kerran asuvat ja ovat vielä isän puolelta sukulaisia. Muita sukulaisia en ole nähnyt varmaan yli kymmeneen vuoteen.
Kummitkin muistavat mua aina lahjoin ja rahalla milloin mistäkin syystä..

 

[kummista eroon]

Taisin minäkin olla tommonen ei-toivottu kummi "no pyydetään sitä nyt kummiksi kun minusta tuntuu että se haluaisi, en ilkeä olla kysymättäkään..." ???

Kastetilaisuus noin 11 vuotta sitten oli erikoinen. Olin siellä sillosen miehen kanssa, nyt ollaan jo erottu. Ihan perusvaatteet, ei mitään juhlavaa tai ns. kallista, silti koimme olevamme ylipuettuja.

Kaverin ja hänen miehensä sukulaiset eivät kunnolla edes kätelleet, käänsivät selkänsä ja klikkiytyivät omiksi joukoukseen, iloiset pohjois-karjalalaiset ja savolaiset.

Tungin itseni sitten sinne mammakööriin, missä likkakaveri oli vauvan kanssa naispuolisten sukulaistensa ympäröimänä.

Kastetilaisuudessa me kummit seisoimme siinä.. minä ja exä kauimmaisena. Läheisempi kummi oli joku sukulainen, joka ei kuulunut kirkkoon, eikä siksi voinut olla oikea kummi. Oikeita kirkkokummeja + tämä kirkkoon kuulumaton kummi ja lapsella oli ainakin 6 kummia, eli useampi parsikunta.. en muista 3 vai 4 pariskuntaa.

tuli aika ottaa valokuvia. Vauva ja vanhemmat, vauva ja sylikummit, vauva ja mummot, vauva ja toinen kummi ja kolmas kummi.. kunnes lopulta me ei-sukulaiset saimme vauvan syliin - ja kameramiehet katosi. Ei ollut ketään ottamassa meistä kuvaa. En saanut yhtään kuvaa koko kastetilaisuudesta.

Kaverin perhe muutti aika pian takaisin kotikonnuilleen sinne iloisten, avointen, mukavien ja puheliaiden ja vieraanvaraisten, kohteliaiden ihmisten sekaan mistä olivat kotoisinkin ja jommoisia tuo koko kastejuhla oli täynnänsä.

Minun osuudeksi jäi kummin roolissa kahdesti vuodessa postittaa lapselle lahja. oma moka, ei kukaa vaatinut. Mutta ei kukaan kiittänyt, ei kertonut kuulumisia, ei vastannut aina edes viesteihin.. joten lopetin kummin hommat.

 

[Mielipide]

Ilman muuta kutsut. Anna hänelle kummina mahdollisuus luoda suhde lapseesi, vaikka teidän keskinäiset välinne olisivat millaiset tahansa.