T
tuskaaaaa
Vieras
Pohjattoman paha olla. Ei yhtään syytä kärsiä enempää. Vuosia jo kitunut eikä parempaa ole luvassa. Miksei voi vaan antaa olla?
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Se on vaan niin, että kaikelle ei vaan ole aina selitystä. Ihmiset on liian tottunu, että kaikki on selitettävissä.
Mulla ei ole paha olla, mutta haluisin silti kuolla. Mun mielestä elämä on kivaa, mutta suurimmaks osaks tää eläminen on ollu perseestä, vaikka kaikki on hyvin. Tavallaan nautin, mutta tavallaan kärsin ja tälle ei ole vaan mitään selitystä. En olis ikinä halunnu syntyä, niin sen vaan olis kuulunu olla. Ihmettelen vaan, että miks suomessa ei hyväksytä tota armokuolemaa, jokaisella pitäis olla oikeus päättää itse. Tältä on tuntunu 15- vuotiaasta saakka ja yhä, näin 29- vuotiaana haluan kuolla. Niinkuin sanoin, kaikelle ei vaan aina ole selitystä. En ole mikään masentunu/ahdistunu tai mitään muutakaan liirumlaarumia. Tunnen vaan itteni vapaaks kaikesta kun mietin, että kuolisin pois, tunnen jotain selittämämätöntä rauhaa, pysähtymistä ja levollisuutta.
9
9mmm
Vieras
mut eikö olisi hienompaa tuntea noin ja olla elossa voin sanoo et vittu se on päräyttävää. kun on rauha pysähtynyt ja levollinen tila sitä parempaa tunetta ei ole vaikka se sekopäiseltä voikin kuullostaa. mutta kärsitkö siitä tunteesta että miksi olet elossa?. jos haluaa kuolla niin kyllä siihen on syy rakkauden puute vai mikä? koska jos rakastaa niin noi kaikki tunteet on sulla sillä hetkellä kun oot elossa eikä kuolleena usko poisSe on vaan niin, että kaikelle ei vaan ole aina selitystä. Ihmiset on liian tottunu, että kaikki on selitettävissä.
Mulla ei ole paha olla, mutta haluisin silti kuolla. Mun mielestä elämä on kivaa, mutta suurimmaks osaks tää eläminen on ollu perseestä, vaikka kaikki on hyvin. Tavallaan nautin, mutta tavallaan kärsin ja tälle ei ole vaan mitään selitystä. En olis ikinä halunnu syntyä, niin sen vaan olis kuulunu olla. Ihmettelen vaan, että miks suomessa ei hyväksytä tota armokuolemaa, jokaisella pitäis olla oikeus päättää itse. Tältä on tuntunu 15- vuotiaasta saakka ja yhä, näin 29- vuotiaana haluan kuolla. Niinkuin sanoin, kaikelle ei vaan aina ole selitystä. En ole mikään masentunu/ahdistunu tai mitään muutakaan liirumlaarumia. Tunnen vaan itteni vapaaks kaikesta kun mietin, että kuolisin pois, tunnen jotain selittämämätöntä rauhaa, pysähtymistä ja levollisuutta.
V
vierailija
Vieras
Samat ajatukset täällä. Tuntunut tältä jo kauan mutta sitten vielä mun läheisin ihminen kuoli ja sen jälkeen tipuin johonkin niin syvälle ettei ulospääsyä ole.
En tiedä miks ees kirjotin tän kun en osannut mitään järkevää vastata aloitukseesi, sori
En tiedä miks ees kirjotin tän kun en osannut mitään järkevää vastata aloitukseesi, sori
V
vierailija
Vieras
Olen miettinyt ap samaa. Olisin lähtenyt jo tästä maailmasta mutta mulla on 1-vuotias lapsi. Koko mun elämä on ollut silkkaa paskaa viimeiset 15-vuotta. En saa mistään vakisopimusta töihin vaikka olen tunnollinen ja ahkera. Lapsen isä muutti meidän elämän päin vi##ua. Omat vanhemmat vain haukkuu puhelimessa ja vieraat haukkuu netissä kun yrittää kertoa elämästään. En ole nukkunut vuoteen kunnolla. En lapsen takia valvo vaan siksi kun tämä paska elämä ei kiinnosta. Harmittaa kun ehdin perustaa perheen mutta jos olisin nyt sinkku ja vapaa osittain elämä olisi parempaa. Lapsen isä muuttui täydellisesti mulkuksi. Ero ei auta mitään ainoastaan arkku.
V
vierailija
Vieras
Tuttu tunne minullekin pitkiltä ajoilta. Ainoa syy etten mitään tehnyt oli se etten halunnut läheisteni - varsinkin äitini - joutuvan kokemaan sitä. Päätin, että katsotaan tämä nyt loppuun saakka, kun kerran täällä ollaan. Olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja etsin asioita, joista nautin. Karkotan masentavat ja ahdistavat ajatukset aina, kun niitä tulee ja keksin tilalle jotain muuta, vaikka ihan haaveilulla. Toivotan kaikille jaksamista ja voimia! Meitä on muitakin.
H
Huruakka
Vieras
Niin kauan kun ihminen on liikuntakykyinen ja terve suurinpiirtein niin eloonjäämis vietti pelaa. Masennusta eniten potevat myös eniten vakuuttelevat olevansa ihan "terveitä".
Vaikka kuinka olisi pää vinksinvonksin ja mikään ei tunnu miltään niin aina on itsellä mahdollisuus korjata elämänsä suuntaa. Sisua ja päättäväisyyttä se tietysti vaatii.
Asiat tietysti suurentuu omassa päässä. "ero ei auta" on esim. aivan omast päästä heitetty juttu.
Sitten kun todella käyt lähellä kuolemaa ja menetät terveytesi niin voi jo alkaa miettimään mitä elämällä on annettavana. Ja silloinkin voi katsoa niitä asioita, joita voi parantaa ja muuttaa eloaan paremmaksi.
Mutta jokainen toki lopulta tekee ne omat päätöksensä. Turhauttaa joskus kuunnella ihmisten "ongelmia" jotka lopulta ovat joko itseaiheutettuja tai niistä ei vain haluatakaan päästä eroon. Esim. Siitä paskasta ukosta pääsee kyllä eroon jos tahtoo.. (tai huonosta suhteesta ylipäätään, rahan tai muun omaisuuden menettämisen pelossa moni kitkuttelee mutta sillon voi sitten katsoakin peiliin kuka sen elämän tekee huonoksi..)
Jos ei opinnot ole sujuneet nuorena ja päätä ei ole lukemaan vanhanakaan niin sekään ei ole maailmanloppu. Useampi kakkisduuni vaan kehiin.. vaikka pimeitä hommia
Ratkaisuja löytyy kyllä kun niitä kaivelee. Unohdetaan ne sairaudet, niihin ei löydy aina vaikka millä kaivais.. niiden kanssa pitää vain totutella elämään.
Vaikka kuinka olisi pää vinksinvonksin ja mikään ei tunnu miltään niin aina on itsellä mahdollisuus korjata elämänsä suuntaa. Sisua ja päättäväisyyttä se tietysti vaatii.
Asiat tietysti suurentuu omassa päässä. "ero ei auta" on esim. aivan omast päästä heitetty juttu.
Sitten kun todella käyt lähellä kuolemaa ja menetät terveytesi niin voi jo alkaa miettimään mitä elämällä on annettavana. Ja silloinkin voi katsoa niitä asioita, joita voi parantaa ja muuttaa eloaan paremmaksi.
Mutta jokainen toki lopulta tekee ne omat päätöksensä. Turhauttaa joskus kuunnella ihmisten "ongelmia" jotka lopulta ovat joko itseaiheutettuja tai niistä ei vain haluatakaan päästä eroon. Esim. Siitä paskasta ukosta pääsee kyllä eroon jos tahtoo.. (tai huonosta suhteesta ylipäätään, rahan tai muun omaisuuden menettämisen pelossa moni kitkuttelee mutta sillon voi sitten katsoakin peiliin kuka sen elämän tekee huonoksi..)
Jos ei opinnot ole sujuneet nuorena ja päätä ei ole lukemaan vanhanakaan niin sekään ei ole maailmanloppu. Useampi kakkisduuni vaan kehiin.. vaikka pimeitä hommia
Ratkaisuja löytyy kyllä kun niitä kaivelee. Unohdetaan ne sairaudet, niihin ei löydy aina vaikka millä kaivais.. niiden kanssa pitää vain totutella elämään.
K
ketjun ap
Vieras
En oikeastaan osaa sanoa, ärsyttääkö vai loukkaako mua tämmöset kommentoijat "itsestä se lähtee" jne.
Kun ihmistä vuosikaudet painetaan lakoon, niin itsetunto murenee pala palalta ja lopulta niistä paloista ei saa ehjää, vaikka kuinka koittaa. Ja kun kaikki viedään, niin tyhjän päälle on todella hankala alkaa rakentaa. Kun ei ole voimia edes yrittää.
Ja kun riittävästi kuulee, miten on pilannut kaikki ja tehnyt muidenkin elämästä kurjaa ja kelvotonta, alkaa uskoa siihen, että on parempi luovuttaa ja päästää toisetkin piinastaan. Mulle on käynyt näin.
Kun ihmistä vuosikaudet painetaan lakoon, niin itsetunto murenee pala palalta ja lopulta niistä paloista ei saa ehjää, vaikka kuinka koittaa. Ja kun kaikki viedään, niin tyhjän päälle on todella hankala alkaa rakentaa. Kun ei ole voimia edes yrittää.
Ja kun riittävästi kuulee, miten on pilannut kaikki ja tehnyt muidenkin elämästä kurjaa ja kelvotonta, alkaa uskoa siihen, että on parempi luovuttaa ja päästää toisetkin piinastaan. Mulle on käynyt näin.
V
vierailija
Vieras
Ysimillisellä hyvä vastaus. Rauhan ja levollisuuden voi todella löytää elämisestä ja se on todellakin päräyttävää.
Mitään yksittäistä ohjetta ei voi todellakaan antaa siihen, miten tuosta paskuuden kierteestä pääsee pois. Voin vain toivottaa parempia aikoja, jos eloon jäätte.
Mitään yksittäistä ohjetta ei voi todellakaan antaa siihen, miten tuosta paskuuden kierteestä pääsee pois. Voin vain toivottaa parempia aikoja, jos eloon jäätte.
V
vierailija
Vieras
Ap, se että sua on painettu alas, ei ole sun syy. Eikä se tee susta huonoa, se on vaan sitä manipuloijien kakkaa jota ne haluaa sun uskovan Oletko ollut terapiassa? Seurakunnasta hakenut apua? Ja vaikkei kukaan ihminen voi auttaa kuin vajavaisesti, Jumala voi auttaa ja antaa merkityksen tällä käsittämättömälle elämälle, Muistan rukouksin.
K
ketjun ap
Vieras
Kyllä. Olen "avun piirissä", en vaan saa siitä mitään.
Otat vaan ja lähdet. Mihin? Mä olen rahaton ja mulla ei ole mitään. Kyllä sossu auttaa, mutta ei auta. Yritetty on. Vuokra-asuntoja ei oo. Niitäkin oon ettinyt.
Välillä on parempia päiviä, jolloin jaksaa setviä asioita ja ajatella, että ehkä mulla kuitenkin on vielä tulevaisuus, mutta kun joka puolelta tulee vaan "paskaa niskaan" niin sitä lannistuu ja haaveilee entistä enemmän, että pääsee pois.
Otat vaan ja lähdet. Mihin? Mä olen rahaton ja mulla ei ole mitään. Kyllä sossu auttaa, mutta ei auta. Yritetty on. Vuokra-asuntoja ei oo. Niitäkin oon ettinyt.
Välillä on parempia päiviä, jolloin jaksaa setviä asioita ja ajatella, että ehkä mulla kuitenkin on vielä tulevaisuus, mutta kun joka puolelta tulee vaan "paskaa niskaan" niin sitä lannistuu ja haaveilee entistä enemmän, että pääsee pois.
V
vierailija
Vieras
Tavanomainen psykoterapia on hidasta ja mielestäni puutteellista totaalista vapautumista haettaessa. Meditaatiokin voi laajentaa tajuntaa paremmin, tosin se on aluksi usein vaikeata ja vaatii sinnikkyyttä. Et sinä tarvitse ketään ulkopuolista ihmistä tai asiaa sanelemaan onneasi, yli kymmenenkin vuoden rikkinäisyyden voi päättää eheytymiseen ja vapautumiseen.
Tutustu vaihtoehtoisiin tietoisuuden laajentamismahdollisuuksiin. Siihen tarvitaan vain sinua.
Tutustu vaihtoehtoisiin tietoisuuden laajentamismahdollisuuksiin. Siihen tarvitaan vain sinua.
V
vierailija
Vieras
Uskon, että ärsyttää ja jopa loukkaa mutta tiedät itsekin, että se vaan on totta.
V
vierailija
Vieras
Tässä ongelma on se, että olet tuossa itsekeskeisyyden ja marttyyriyden kuplassa.
Jos sinulle sattuisi vaikkapa liikenneonnettomuus, joku vakava sairaus iskisi joka vaikuttaisi koko elämään jne. voi olla että sitä elämisen halua löytyisikin.
Monesti se on se pysähtyminen, kun tajuaa että itsestä se onni lähtee ja että sinä et oikeasti olekaan se kaikista eniten ja koviten kärsinyt ihminen jota kukaan ei voi ymmärtää.
Muillakin on vaikeuksia, pahoja sellaisia.
Moni on miettinyt noita samoja mietteitä kuin sinä.
Mutta se mikä erottaa selviytyjät sinusta, on se että he tajusivat että heillä on valittavanaan vain kaksi suuntaa.
Joko ylöspäin tai alaspäin ja he aivan itse voivat tähän vaikuttaa.
Elämä ei ole reilua ja tasapuolista, toisia se elämä kohtelee rankemmalla kädellä ja heittää eteen enemmän vaikeuksia.
Monilla on varmasti paljon enemmän vaikeuksia kuin sinulla.
Muuta se mitä voit ja silloinkun et voi muuttaa olosuhteita, sun tulee muuttaa asennettasi.
Mieti mikä on ollut oma osuutesi vaikeuksiisi.
Et voi piiloutua sen suojaan,että kun se ja se loukkasi ja teki pahasti ja nyt olet sen takia kykenemätön nauttimaan elämästä.
Montaa muutakin on loukattu, kidutettu mahdollisesti pahastikin ja silti he jatkavat elämää.
V
vierailija
Vieras
"Itsestä se lähtee" -sanojat on just näitä joilla on puoli sukua tukena ja apuna eikä niillä ole mitään käsitystä siitä millaista elämä voi olla kun kaikki lähimmäiset on mielenterveyspotilaita eikä rahallistakaan apua ole tullut. Ei ne ihmiset vaan tajua sitä.
Helppoa on neuvoa ettei taloudelliset ym. syyt voi painaa niin paljon että joutuisi elämään onnettomassa liitossa. Helppoa on muuttaa pienen lapsen kanssa yksinään ja jättää laskunsa maksamatta? Olen vuoden ajan yrittänyt löytää töitä, käynyt työhaastatteluissa mutta elämän halun menettäneen ihmisen haistaa naamionkin takaa. Työttömyysraha on niin pieni että venytän penniä ja silti kulut tuntuvat vaan nousevan mitä enemmän lapsi kasvaa. Jos hoitoon viedään, sieltä tulee vaatimuksia kaiken maailman kuravaatteista jne. ei minulla niihin olisi yksin varaa. Olen siis vain sen takia viemättä häntä hoitoon. Tänään maksoin ison joukon laskuja, opintolainojen lyhennyksen, hammaslääkärimaksun ja lapsen terveyskeskusmaksun miehen tililtä. Helppoa sanoa että itsestä se hei lähtee, otat vaan ja lähdet! Mitäs niillä luottotiedoilla tekee kun on muutenkin haudan partaalla! Lapsi pitäisi sijoittaa uuteen perheeseen mutta siitähän vasta kunnon hyökkäysase saataisiin, puoli sukua soittaisi minulle ja haukkuisi maan rakoon. Jokainen virheeni mässätään lähipiirissä ja sillä korotetaan muiden erinomaisuutta. Kukaan ei tosin tue tai auta, hemmotelluille sukulaispennuille kyllä löytyy raha-avustuksia ja perintöjä.
En osaa neuvoa sinua ap muuta kuin että tiedän miltä sinusta tuntuu. Olemme molemmat ilmeisesti köyhyysloukussa. Eikä se katso koulutusta, minulla on ihan hyvä sellainen. Ketuttaa kun pitää olla lapsi. Äsken huusin lapsiparalle taas kurkku suorana kun aamun on valittanut ja marissut. Ehkä olisi parempi antaa sijoitukseen. Ja kaikki "niskasta kiinni"-tyypit voi mun puolesta upottaa itsensä suohon. Väitän että olen yrittänyt elämässä selviytyä miljoona kertaa enemmän kuin nämä viisastelijat. Pohjalta vaan on pidempi matka pinnalle, eihän ne sitä tajua.
Helppoa on neuvoa ettei taloudelliset ym. syyt voi painaa niin paljon että joutuisi elämään onnettomassa liitossa. Helppoa on muuttaa pienen lapsen kanssa yksinään ja jättää laskunsa maksamatta? Olen vuoden ajan yrittänyt löytää töitä, käynyt työhaastatteluissa mutta elämän halun menettäneen ihmisen haistaa naamionkin takaa. Työttömyysraha on niin pieni että venytän penniä ja silti kulut tuntuvat vaan nousevan mitä enemmän lapsi kasvaa. Jos hoitoon viedään, sieltä tulee vaatimuksia kaiken maailman kuravaatteista jne. ei minulla niihin olisi yksin varaa. Olen siis vain sen takia viemättä häntä hoitoon. Tänään maksoin ison joukon laskuja, opintolainojen lyhennyksen, hammaslääkärimaksun ja lapsen terveyskeskusmaksun miehen tililtä. Helppoa sanoa että itsestä se hei lähtee, otat vaan ja lähdet! Mitäs niillä luottotiedoilla tekee kun on muutenkin haudan partaalla! Lapsi pitäisi sijoittaa uuteen perheeseen mutta siitähän vasta kunnon hyökkäysase saataisiin, puoli sukua soittaisi minulle ja haukkuisi maan rakoon. Jokainen virheeni mässätään lähipiirissä ja sillä korotetaan muiden erinomaisuutta. Kukaan ei tosin tue tai auta, hemmotelluille sukulaispennuille kyllä löytyy raha-avustuksia ja perintöjä.
En osaa neuvoa sinua ap muuta kuin että tiedän miltä sinusta tuntuu. Olemme molemmat ilmeisesti köyhyysloukussa. Eikä se katso koulutusta, minulla on ihan hyvä sellainen. Ketuttaa kun pitää olla lapsi. Äsken huusin lapsiparalle taas kurkku suorana kun aamun on valittanut ja marissut. Ehkä olisi parempi antaa sijoitukseen. Ja kaikki "niskasta kiinni"-tyypit voi mun puolesta upottaa itsensä suohon. Väitän että olen yrittänyt elämässä selviytyä miljoona kertaa enemmän kuin nämä viisastelijat. Pohjalta vaan on pidempi matka pinnalle, eihän ne sitä tajua.
V
vierailija
Vieras
Just näitä.
"Tässä ongelma on se, että olet tuossa itsekeskeisyyden ja marttyyriyden kuplassa.
Jos sinulle sattuisi vaikkapa liikenneonnettomuus, joku vakava sairaus iskisi joka vaikuttaisi koko elämään jne. voi olla että sitä elämisen halua löytyisikin."
Entäs jos ei löydykään.
"Monesti se on se pysähtyminen, kun tajuaa että itsestä se onni lähtee ja että sinä et oikeasti olekaan se kaikista eniten ja koviten kärsinyt ihminen jota kukaan ei voi ymmärtää."
Ihmisen kärsimys on aina subjektiivista, eikä koskaan voi sanoa toiselle onko joku kärsinyt suhteessa toista enemmän. Kärsimyksessä mitataan myös ulkoisia asioita, on helpompaa nousta jos on esim. työ, rahaa, ystäviä, sukulaisia, jne. Entäs jos ei ole mitään noista.
"Monilla on varmasti paljon enemmän vaikeuksia kuin sinulla."
Fraasi joka ei auta yhtään ketään.
"Muuta se mitä voit ja silloinkun et voi muuttaa olosuhteita, sun tulee muuttaa asennettasi."
Niinpä. Ehkä sittenkin onneton avioliitto tai muu vallitseva huono olosuhde sittenkin kannattaa säilyttää koska on vain muita huonompia vaihtoehtoja. Asennetta ei voi väkisin muuttaa, jos ihminen ei näe elämälleen merkitystä ei se asenne siinä mitään auta.
"Tässä ongelma on se, että olet tuossa itsekeskeisyyden ja marttyyriyden kuplassa.
Jos sinulle sattuisi vaikkapa liikenneonnettomuus, joku vakava sairaus iskisi joka vaikuttaisi koko elämään jne. voi olla että sitä elämisen halua löytyisikin."
Entäs jos ei löydykään.
"Monesti se on se pysähtyminen, kun tajuaa että itsestä se onni lähtee ja että sinä et oikeasti olekaan se kaikista eniten ja koviten kärsinyt ihminen jota kukaan ei voi ymmärtää."
Ihmisen kärsimys on aina subjektiivista, eikä koskaan voi sanoa toiselle onko joku kärsinyt suhteessa toista enemmän. Kärsimyksessä mitataan myös ulkoisia asioita, on helpompaa nousta jos on esim. työ, rahaa, ystäviä, sukulaisia, jne. Entäs jos ei ole mitään noista.
"Monilla on varmasti paljon enemmän vaikeuksia kuin sinulla."
Fraasi joka ei auta yhtään ketään.
"Muuta se mitä voit ja silloinkun et voi muuttaa olosuhteita, sun tulee muuttaa asennettasi."
Niinpä. Ehkä sittenkin onneton avioliitto tai muu vallitseva huono olosuhde sittenkin kannattaa säilyttää koska on vain muita huonompia vaihtoehtoja. Asennetta ei voi väkisin muuttaa, jos ihminen ei näe elämälleen merkitystä ei se asenne siinä mitään auta.
K
ketjun ap
Vieras
Mulla on työ. Tosin en pysty sitä nyt tekemään. Mutta kuitenkin on. Mitään muuta ei sitten olekaan.
Ja kun marttyyrksi joku kutsui, niin en myönnä. Mä näen syytä myös itsessäni, jopa enemmän kuin muissa. Vääriä valintoja on tullut tehtyä paljon. Itse mä oon elämäni pilannut. Mua on kohdeltu huonosti ja väärin, mutta mä olen alistunut siihen. Kerta toisensa jälkeen kääntänyt sen toisen posken. Nyt en. En vaan enää jaksa.
Ja jos ei ole voimia yrittää, niin ei ole. Surullista, mutta totta.
Ja kun marttyyrksi joku kutsui, niin en myönnä. Mä näen syytä myös itsessäni, jopa enemmän kuin muissa. Vääriä valintoja on tullut tehtyä paljon. Itse mä oon elämäni pilannut. Mua on kohdeltu huonosti ja väärin, mutta mä olen alistunut siihen. Kerta toisensa jälkeen kääntänyt sen toisen posken. Nyt en. En vaan enää jaksa.
Ja jos ei ole voimia yrittää, niin ei ole. Surullista, mutta totta.
V
vierailija
Vieras
Juu ei asennetta voi väkisin muuttaa. Sitten on vaan elettävä sen kanssa, että kaikki on paskaa, eikä mikään muutu mitenkään paremmaksi.
Toisista voi olla hieman turhauttavaa neuvoa mitään, koska kaikkiin vinkkeihin ja sanoihin, vastauksena on pessimistinen: "ei tuo neuvo auta, koska... en voi tehdä niin, koska...turha yrittää, koska..." Ja kaiken kruunaa ylimielinen: "et varmaan ole kokenut tällaista, joten helppohan se neuvoa..."
Voi, olen varmana kokenut, mitä olen ja silti löytänyt viimein rauhaa. Rauha ei vaatinut rahaa, eikä mitään muitakaan elämänmuutoksia, vain jättimäisen aivotyöskentelyn.
Tuollaisessa negatiivisuudessa pyöriminen, ei muuttanut mitään, mutta se kuului siihen aikaan, enkä syyllisty siitä.
Mutta totta se on, jos kaikki on peestä, niin sitten on. Anna olla.
Toisista voi olla hieman turhauttavaa neuvoa mitään, koska kaikkiin vinkkeihin ja sanoihin, vastauksena on pessimistinen: "ei tuo neuvo auta, koska... en voi tehdä niin, koska...turha yrittää, koska..." Ja kaiken kruunaa ylimielinen: "et varmaan ole kokenut tällaista, joten helppohan se neuvoa..."
Voi, olen varmana kokenut, mitä olen ja silti löytänyt viimein rauhaa. Rauha ei vaatinut rahaa, eikä mitään muitakaan elämänmuutoksia, vain jättimäisen aivotyöskentelyn.
Tuollaisessa negatiivisuudessa pyöriminen, ei muuttanut mitään, mutta se kuului siihen aikaan, enkä syyllisty siitä.
Mutta totta se on, jos kaikki on peestä, niin sitten on. Anna olla.
Mä olen sen verran pälli, että jos mulla menee huonosti niin saan silti iloa perusasioista: katselen luontoa, aistit toimivat, voin harrastaa itselle mieluisia asioita ilmaiseksi (jumppa, lukeminen, jne).
Kaikilla ei ole noitakaan, esim. serkkuni makaa hoitolaitoksessa jossain kooman rajamailla.
Tietysti elämän tavoitteilla (työ, perhe, ihmissuhteet) ON merkitystä ja paljon. Mutta ne ei saa olla ihmisarvoisen elämän mittareita. Kaikki elämä on elämisen arvoista.
Ja vaikka olisin neliraajahalvaantunut jolla on sen sata syöpää, niin mulla on aina Jumala ja Hänen ihana läsnäolonsa.
Kaikilla ei ole noitakaan, esim. serkkuni makaa hoitolaitoksessa jossain kooman rajamailla.
Tietysti elämän tavoitteilla (työ, perhe, ihmissuhteet) ON merkitystä ja paljon. Mutta ne ei saa olla ihmisarvoisen elämän mittareita. Kaikki elämä on elämisen arvoista.
Ja vaikka olisin neliraajahalvaantunut jolla on sen sata syöpää, niin mulla on aina Jumala ja Hänen ihana läsnäolonsa.
V
vierailija
Vieras
Osaatko ap sanoa, mikä kuitenkin pitää sinut elämässä ja vaikka kirjoittamassa tänne. Onko mitään, mistä saat voimaa tai intoa esim. valittamiseen omasta tilanteestasi?
K
ketjun ap
Vieras
Se, että mä olen pelkuri. En uskalla ottaa sitä viimestä, ratkasevaa askelta kohti lopullista.
Ehkä Jumala estää sua?
Eikä itsemurhan tekemättä jättäminen mitään pelkuruutta ole.
K
ketjun ap
Vieras
Julma on sellanen Jumala, joka estää lähtemästä ja tarjoaa vaihtoehdoksi sietämättömän elämän.
Eikä se mikään Jumala ole. Musta itsestä tää on kiinni. Vielä hetken kidun ja sitten päästän irti. Lopullisesti.
Eikä se mikään Jumala ole. Musta itsestä tää on kiinni. Vielä hetken kidun ja sitten päästän irti. Lopullisesti.
