EIHH! Mä oon ihastunu/rakastunu/ihan mitä vaan...VARATTUUN MIEHEEN! Ottakaa tää tunne pois musta!

["vieras"]

Mä tutustuin yhteen mieheen, joka on naimisissa ja heillä on kolme lasta. Miehen vaimo tekee töitä 12tuntisia päiviä eikä oo koskaan kotona. Mä oon viettäny nyt aikaa tän miehen ja lasten kanssa ja ollaan ystävystytty. Mä tiiän että tää mies rakastaa vaimoaan eikä ikinä eroais siitä, mutta minkä mä näille helvetin tunteilleni voin?
Taas kohta mennää omien lasten kanssa heille leikkimään. Mies siis heillä hoitaa lapsia kotona lähes 24/7. Tää hänen vaimo on töissä niin että lähtee aamulla ennen kuutta ja tulee illalla 9-10 aikaan ja viikonloppuisin yleensä on kavereilla tai humputtelemassa. Mies heillä hoitaa kodin ja lapset.
Tää on todella kiusallista mulle! Mä en todellakaan halua olla siihen "isään" ihastunu..en tosiaan, miten mä saan tän tyhmän tunteen pois? Pelkään että pilaan näillä tunteillani meijän ystävyyssuhteen.

 

[chef]

No jos sä yhtään olet järkevä, niin sä alat pitämään niihin leikkitreffeihin vähän etäisyyttä. Se taitaa olla ainoa keino siihen, että pääset ihastumisestasi eroon.

 

["vieras"]

Ei ne ole mitää leikkitreffejä! Siis kun tullaan todella hyvin juttuun, lapset leikkii siinä sivussa ja tykätään ystävinä viettää aikaa toistemme seurassa. Ja se on ihan puhdasta ystävyyttä. Nyt vaan mun mieli on tekemässä tepposia. En halua ottaa etäisyyttä, koska me annetaan toisillemme niin paljon ystävinä. Haluan vaan tän ihastumiseni pois!!

 

[Kuuntele]

Laura Närhin tuhlari biisi ajatuksen kanssa! Perheen rikkojana hajoitat itsesi lisäksi monta muuta. Eihän sitä tiedä jos he vaikka eroavat joku päivä, mutta sitten eron syynä on joku muu kuin sinä.

 

["tässä"]

http://www.youtube.com/watch?v=T6bV0bEjK8k

 

["vieras"]

Laura Närhin tuhlari biisi ajatuksen kanssa! Perheen rikkojana hajoitat itsesi lisäksi monta muuta. Eihän sitä tiedä jos he vaikka eroavat joku päivä, mutta sitten eron syynä on joku muu kuin sinä.

Mä EN TODELLAKAAN halua rikkoa tätä perhettä (enkä mitään muutakaan!) Mä en todellakaan halua tätä tunnetta! Mä haluan että meillä on syvää ystävyyttä ilman mun tunnetta. Mä menetän hirveesti, jos en saa tätä pois ittestäni. Miten tälläsen ihastumisen voi saada pois?

 

[selvä homma]

no mitä jos vaikka jättäisit käymättä ja ettisit itelles vapaan miehen. tietääks tän miehen akka sun visiiteistäs heidän kotonaan?

 

[vieras/ap]

no mitä jos vaikka jättäisit käymättä ja ettisit itelles vapaan miehen. tietääks tän miehen akka sun visiiteistäs heidän kotonaan?

Jos muutoin tuntee syvää ystävyyttä ja puistoillaan, vietetään aikaa yhessä jne, miks mun pitää nyt tän hölmön tunteen takia hylätä hyvä kaverisuhde? Mä en oo todellakaan kertomassa tälle miehelle tunteistani enkä ole sitä vikittelemässä tai muutakaan! Tässä on kyse mun hölmöistä tunteista ja niitten kuolettamiseen tartten apuja. En aio kuitenkaan hylätä ystävyyssuhdetta tän tunteen takia. EN ETSI ITSELLENI MIESTÄ! En halua miestä elämääni.

 

[niin mutta]

Jos muutoin tuntee syvää ystävyyttä ja puistoillaan, vietetään aikaa yhessä jne, miks mun pitää nyt tän hölmön tunteen takia hylätä hyvä kaverisuhde? Mä en oo todellakaan kertomassa tälle miehelle tunteistani enkä ole sitä vikittelemässä tai muutakaan! Tässä on kyse mun hölmöistä tunteista ja niitten kuolettamiseen tartten apuja. En aio kuitenkaan hylätä ystävyyssuhdetta tän tunteen takia. EN ETSI ITSELLENI MIESTÄ! En halua miestä elämääni.

no ne tunteet ei tuu siitä kuolemaan jos et pidä vähän taukoa teidän tapailussanne.

 

["Teekoo"]

Harmittavaa tommonen :/ tunteet on onneks tunteita vaan, vaikkakin varmaan aika vahvoja sulla. Itse aikoinaan ihastuin - rakastuin varattuun mieheen ollessani itse varattu myös ja tämä mies oli silloisen mieheni kaveripiiristä... Neljä vuotta välttelin kyseisen miehen kohtaamista, koska hänen näkemisensä sai minut ihastumaan häneen aina yhä uudelleen ja uudelleen. Tunteen aina selätin välttämällä kohtaamista, kunnes sitten tämä kyseinen mies ehdotti että lähtisimme ostoksille yhdessä kun tarvitsin vinkkiä mieheni syntymäpäivälahjaan... Siitä se alkoi ja eipä loppua näy....

Mutta tämä mies varattu status vaikka olikin, ei ollut lapsia eikä itselläkään, eikä naimisissa oltu kumpikaan.

Ensihoitona ihastukseen kannattaa ottaa vähän etäisyyttä, keksiä itselleen muuta tekemistä vähäksi aikaa. Itse joskus kehitin jonkinlaisen ihastuksen johonkin muuhun, miettimällä jonkun miehen hyviä puolia tms. Muuta lääkettä siihen ei oo kuin aika.

Ja siis tosissaan, sen mä vaan sanon et jos joku jotain rikkoo, niin se on se mies sitten, et sinä. Minä rikoin oman suhteeni ja nykyinen mies omansa että voitaisi olla yhdessä.

Minkäs sitä tunteilleen mahtaa toisaalta karu totuus sekin...

 

[vieras/ap]

[QUOTE="Teekoo";27001535]Harmittavaa tommonen :/ tunteet on onneks tunteita vaan, vaikkakin varmaan aika vahvoja sulla. Itse aikoinaan ihastuin - rakastuin varattuun mieheen ollessani itse varattu myös ja tämä mies oli silloisen mieheni kaveripiiristä... Neljä vuotta välttelin kyseisen miehen kohtaamista, koska hänen näkemisensä sai minut ihastumaan häneen aina yhä uudelleen ja uudelleen. Tunteen aina selätin välttämällä kohtaamista, kunnes sitten tämä kyseinen mies ehdotti että lähtisimme ostoksille yhdessä kun tarvitsin vinkkiä mieheni syntymäpäivälahjaan... Siitä se alkoi ja eipä loppua näy....

Mutta tämä mies varattu status vaikka olikin, ei ollut lapsia eikä itselläkään, eikä naimisissa oltu kumpikaan.

Ensihoitona ihastukseen kannattaa ottaa vähän etäisyyttä, keksiä itselleen muuta tekemistä vähäksi aikaa. Itse joskus kehitin jonkinlaisen ihastuksen johonkin muuhun, miettimällä jonkun miehen hyviä puolia tms. Muuta lääkettä siihen ei oo kuin aika.

Ja siis tosissaan, sen mä vaan sanon et jos joku jotain rikkoo, niin se on se mies sitten, et sinä. Minä rikoin oman suhteeni ja nykyinen mies omansa että voitaisi olla yhdessä.

Minkäs sitä tunteilleen mahtaa toisaalta karu totuus sekin...[/QUOTE]

Kiitos Edes yksi ymmärti mua

 

["Teekoo"]

Yksi mainittava tunteiden kuolettaja ittelle ainaki joskus ollu sellanen et miettii jotain ärsyttäviä, huonoja puolia ihastuksen kohteesta, semmosia et "kun en katso ruusunpunaisten lasien läpi"- asioita. Ihastuessaan kun näkee toisesta aika pitkälti sen komeuden, ihanuuden yms yms, ja näin ruokkii sitä ihastumisen tunnetta.

 

[vieras/ap]

[QUOTE="Teekoo";27001580]Yksi mainittava tunteiden kuolettaja ittelle ainaki joskus ollu sellanen et miettii jotain ärsyttäviä, huonoja puolia ihastuksen kohteesta, semmosia et "kun en katso ruusunpunaisten lasien läpi"- asioita. Ihastuessaan kun näkee toisesta aika pitkälti sen komeuden, ihanuuden yms yms, ja näin ruokkii sitä ihastumisen tunnetta.[/QUOTE]

Totta, mutta tuokaan mies ei oo sellasta mun tyyppiä eikä erityisen komeakaan. Ja se millasta miestä aikaisemmin pidin seksikkäänä ni ei sitä ookkaan enää. Vaan jotain ihme seksikkyyttä nään nyt tässä miehessä. Mun pää on jostain syystä kääntäny nyt kaiken väärin Täytyy yrittää miettiä tästä hieman negatiiviseen sävyyn, ainakin jonkun aikaa jos se auttaisi..

 

[annnnikka]

Kyllä se ohi menee. Ja jos ei mee,niin toivotaan että mieskin ihastuu suhun! Onko mies puhunu mitään,että niillä menis vaimon kanssa huonosti? Itse olin kihloissa ja avoliitossa, kun tapasin nykyisen mieheni, ollaan nyt 5 vuotta oltu yhdessä ja 2 yhteistä lasta. Mutta edellinen suhde veteli kyllä viimeisiään jo. Mutta kaikki ei kyllä sitä ymmärtäneet ja vieläkin saan kuulla siitä. vaikka lähdin elämäni rakkauden mukaan. Mutta tsemmppiä sulle, ite neuvoisin ehkä niin, että kuitenkin näette toisianne, näet myös sen miehen huonoja puolia kun tutustutte lähemmin, jos ne huonot puolet sais ihastuksen pois?

 

[be careful]

Voi myös olla, että mies lakkaisi kunnioittamasta sinua ja kaveruus päättyisi kerta kaikkiaan mikäli saisi selville ihastuksesi. - Muuttuisit ehkä hänen silmissään varattua miestä vonkaavaksi yhäriäitiraukaksi...

 

["Teekoo"]

Ap: ei kiittämistä
Toi on vaikee tilanne ja ku päässä pyörii vaan se yks ja vielä kerran se yks, varsinki siinä vaiheessa kun tulee jonkin asteinen syyllisyys siitä, et nää tunteet on niin väärin, ne saa ihan uudet mittasuhteet.

Jokaiselle kuitenki toimii eri asiat "tunteiden kuolettamiseen", itellä ei tainnu se etäisyys oikeen auttaa koska tunne palasi aina takaisin. Silloin kun olin vielä entisen kanssa ja ihastuminen tuli, oli helppo vaan yrittää miettiä huonoja puolia ihastuksesta ja hyviä puolia miehestä, kunnes sitten entinen suhde alkoi kuolla pois... Sitten kuvioihin sama ihastus ja nyt tässä hänen kanssaan eläen...

Jaksamista sulle! Ja tosiaan huomaathan, että sun ihastumisesta kertoo kroppakin, eleet ja ilmeet.... :/ sitä ihminen käyttäytyy hieman eri tavalla, jotenkin katseessa on jotain lämpöä ja niin poispäin, josta mies voisi aavistaa ihastumisesi.

Ihan ajatusleikkinä, mitä haluaisit jos tämä mies iskisikin silmänsä sinuun ja olisi valmis jättämään kaiken taakseen ollakseen kanssasi?

 

[fghfgjhjjgh]

Ymmärrän hyvin! En tiedä olenko jotenkin erilainen, koska en todellakaan pysty itse säätelemään tunteitani. Nytkin tuohon sydämen kohdalle sattuu.. Tiedämpä mistä sydänsuru nimitys tulee.

Kumpa voisinkin jostain "naps" kääntää tämän tunteen pois.
t. itsekin varattuun ihastunut

 

["Teekoo"]

Ap: mun ex oli semmonen... No sanotaan vaikka että hyvin pieni. Laiha ja lyhyt. Karvaa ei kasvanut juuri missään ja pidin tätä seksikkäänä. Kunnes tuli nykyinen ja iso roteva mieS, jolla on vatsaa hieman, karvakin kasvaa naamassa ja muualla, ja jostain syystä hän on seksikkäin mies maailmassa... Alkuun ihastuin ulkonäköön, mutta ihastuminen ei ollut suuressa mittakaavassa koska pidin seksikkäänä jotain ihan muuta. Lähietäisyydelle päästyäni yhtäkkiä miesmakukin oli toinen ja katsoin exääni tyylillä "olinko viimeset neljä vuotta kännissä?!" et kai se on jotain meidän aivojen ja hormonien kemiallisia juttuja toikin miesmaku

 

[elikkä]

[QUOTE="vieras";27001384]Ei ne ole mitää leikkitreffejä! Siis kun tullaan todella hyvin juttuun, lapset leikkii siinä sivussa ja tykätään ystävinä viettää aikaa toistemme seurassa. Ja se on ihan puhdasta ystävyyttä. Nyt vaan mun mieli on tekemässä tepposia. En halua ottaa etäisyyttä, koska me annetaan toisillemme niin paljon ystävinä. Haluan vaan tän ihastumiseni pois!![/QUOTE]

Nyt myönnät vain itselle että tuo EI OLE PELKKÄÄ PUHDASTA YSTÄVYYTTÄ! EI NUILLA TUNTEILLA. Typerää edes moista yrittää itselle uskotella ja saada sitä kautta ikään kuin lupa tuohon. Tyyliin: "enhän minä mitään pahaa ole tehnyt". Tunnetasolla ja sitä kautta ajateltuna olet!

 

["Teekoo"]

Eihän me oikeesti pystytäkään säätelemään sitä, ihastuuko sitä vaiko eikö :/ ihastumisen voi "talloa maan rakoon" jollain keinoilla, aika ja etäisyys toimii joillekin, joillekin toimii läheisyys ja se et huomaa et ai toi olikin tollanen! Se joka väittää että pystyy kontrolloimaan ihastumisiaan jo ennen kun niitä syntyy, elää kuplassa tai mustatut lasit silmillä eikä tapaa ketään koskaan. Joillekin vaan se tunteiden tallominen luonnistuu liiankin hyvin...

 

["Teekoo"]

Spämmään nyt sit urakalla koska ei vaan saa kaikkea kerralla anteeksi

Tosiaan mä väitin itselleni ja exälleni aikoinaan että ollaan ko. Miehen kanssa vain ystäviä, mutta kuitenkin jälkeenpäin ajateltuna ystävät eivät halaa sillä tavalla, ystävät eivät ole yhteydessä 24/7, yms muuta huomasi. Mut seki oli vasta jälkeenpäin, ei sitä sillon osannu ajatella kun tiesi vaan omt tunteet, eikä toisen tunteista mitään. :/

 

[Anonyymi]

Mulla vois olla samanlainen tilanne, mutta en päästä sitä tuohon pisteeseen. :ashamed: Siis en suostu tapaamaan ees "kaverina" koska tiedän mitä saattaisi tapahtua, siis että tunteet tulisi peliin. Eikai tuohon tosiaan ole muuta ratkaisua nkun välimatkan pito. Tsemppiä. :hug:

 

["vieras"]

Totta, mutta tuokaan mies ei oo sellasta mun tyyppiä eikä erityisen komeakaan. Ja se millasta miestä aikaisemmin pidin seksikkäänä ni ei sitä ookkaan enää. Vaan jotain ihme seksikkyyttä nään nyt tässä miehessä. Mun pää on jostain syystä kääntäny nyt kaiken väärin Täytyy yrittää miettiä tästä hieman negatiiviseen sävyyn, ainakin jonkun aikaa jos se auttaisi..

Jos nyt ensin mietit, että se mies on naimisissa ja rakastaa sen vaimoa, ei sua. Sun elämä kuluu vähän ohi siinä toisen naisen miehen kyljessä leikkiessä.
Mä luulen että mies ottaisi etäisyyttä jos tietäis sun tunteista. Tuollainen on epämukavaa ja tulee tunne että ystävyys on ollut vain tekosyy roikkua vieressä. Huolimatta siitä että teillä synkkaa. Mulla on omakohtaista kokemusta miehestä joka pukeutui ystävyyden kaapuun ja lopulta alkoi aiheuttamaan ongelmia luulemalla että mulla on tunteita sitä kohtaan. Pelkkää kaveruutta oli.
Sun tulis ottaa etäisyyttä.

 

[Joxu]

Älä ruoki enempää sitä tunnetta. Tarviiko sitä ihastusta ajatella ja uskotella itelleen koko ajan. Mä en hetkeen tossa tilanteessa haluis olla tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Ajan myötä ne tunteetkin sitten viilenee tai kuolee.

Tollasta tilannetta ei mun eteeni ole tullu, joten en osaa oikein antaa mitään kunnollisia neuvoja. Olen kyllä kihloissa, mutta mä olen todella huono ihastumaan keneenkään. Mulla menee itelläni melko pitkä tovi aina, ennekuin edes tunnen olevani ihastunu.

 

[vieras/ap]

[QUOTE="Teekoo";27001612]Ap: ei kiittämistä
Toi on vaikee tilanne ja ku päässä pyörii vaan se yks ja vielä kerran se yks, varsinki siinä vaiheessa kun tulee jonkin asteinen syyllisyys siitä, et nää tunteet on niin väärin, ne saa ihan uudet mittasuhteet.

Jokaiselle kuitenki toimii eri asiat "tunteiden kuolettamiseen", itellä ei tainnu se etäisyys oikeen auttaa koska tunne palasi aina takaisin. Silloin kun olin vielä entisen kanssa ja ihastuminen tuli, oli helppo vaan yrittää miettiä huonoja puolia ihastuksesta ja hyviä puolia miehestä, kunnes sitten entinen suhde alkoi kuolla pois... Sitten kuvioihin sama ihastus ja nyt tässä hänen kanssaan eläen...

Jaksamista sulle! Ja tosiaan huomaathan, että sun ihastumisesta kertoo kroppakin, eleet ja ilmeet.... :/ sitä ihminen käyttäytyy hieman eri tavalla, jotenkin katseessa on jotain lämpöä ja niin poispäin, josta mies voisi aavistaa ihastumisesi.

Ihan ajatusleikkinä, mitä haluaisit jos tämä mies iskisikin silmänsä sinuun ja olisi valmis jättämään kaiken taakseen ollakseen kanssasi?[/QUOTE]

Ajatusleikkinä Mä tosiaan olen vannottanu kahden huonon suhteen jälkeen, etten ota miestä enää ikinä. Mutta tää on poikkeus! Mä en tienny että tälläsiä ihmisiä (miehinä) on es olemassa. Mä varmaan Menisin ekaa kertaa naimisiin elämässäni. Mulla on kaks lasta eikä vielä kenenkään miehen kohdalla ole tullut vastaan naimisiinmenoa -ei edes ajatuksena. Mä olisin valmis tekemään ihan mitä vaan. Sitä kun jotenkin tietää vaan, että ton miehen kanssa mä olisin NIIN onnellinen arjessakin. Sen huonot puoletkin tuntuu positiivisiltä. Ja niin, nyt pää pois pilvistä ja tunnetta kuollettamaan Tää on kauheeta! Mä en tosiaan oo ettiny miestä, enkä tosiaan halua olla perheenrikkoja jne. Olen aika realisti aina asioissa..mutta nyt kunnollakin ajateltuna tuntuu että tuo kuuluu mulle
Kauheeta -laskinko tosiaan suustani tuollaista?