A
Ap
Vieras
Vanhemmillani on tällainen tilanne:
Isäni on ollut reilut 10v alkoholisti, vetää kaljaa aamusta iltaan. Ja kessua varmaan kolmisen askia päivässä, keuhkoahtauman takia ei kykene hakemaan edes lämmityspuita pihalta joten äitini tekee kaikki kotihommat. Niin ja iältään ovat reilusti alta 6-kymppisiä molemmat.
Isäni on ollut hoidossa (ns katkaisussa) psyk sairaalassa useasti, viime kerrasta tosin on jo aikaa. On uhkaillut itsensä tappamisella aiemmin silloin tällöin, diagnoosi omien sanojensa mukaan on "erittäin vaikea masennus". Töissä se ei ole ollut vieraalla ikinä, omaisuutensa on saanut perintöinä, viimeksi 1999 muutaman miljoonan mummoja jotka menivät muutamassa vuodessa "ihan vaan elämiseen". Elääkseen on myynyt metsää, sitä on ollut ihan reippaasti mutta kaikki on oikeastaan jo hakattu. Avioehtoa ei ole, mutta kaikki omaisuus on kuulema sen eikä äitini saisi erossa penniäkään.
Kuulema kaipaa apua. Meidän pitäisi sitä auttaa ja jos ei osata tai jakseta tai enää edes viitsitä, niin uhkailee itsemurhalla. Varailee lääkäreille ja AA:han aikoja joihin jättää menemättä. Ajelee kännissä autolla, kortti on mennyt monta kertaa mutta edes putkassa ei ole ollut kertaakaan?? Osaa vakuuttaa poliisit siitä, että hänellä on niin paha ahtaanpaikankammo, että siellä lähtee henki. Ja nehän uskoo.
Samoin ambulanssikuskit. Äitini on soittanut viimeisen viikon aikana neljästi hätäkeskukseen. Ukko on haukkunut sitä vajaan kk ajan päivittäin aamusta iltaan ja nyt on alkanut uhkailla henkeäkin, esim "tuollanen akka vaan saunan taakse ja haulikolla päähän ja lihamylly päälle".
Kun äitini on nukkumassa (ovi lukossa) menee ukko hakkaamaan ja potkimaan ovea ja huutamaan, siinä on mennyt seinältä valokuvakehyksetkin hajalle. Oli kuulema ihan vahinko vaan. Ei syö ruokaa ja jos äiti tekee, niin sillä hetkellä ei kelpaa, tunnin päästä alkaa huuto että minulle ei ole mitään ruokaa ikinä täällä. Tahtoo kalaruokia ja jos niitä tekee, pitäisikin olla lihakeittoa.
Äidin kohdalle ruokapöytään oli yhtenä päivänä silpunnut salaatin ja kananmunan. Kukaan ei ymmärrä miksi. Haukkumista lukuunottamatta ei puhu kellekään mitään, ei vastaile sanallakaan jos jotain kysytään. Äiti on kuulema laiska paska akka, vaikka se on pilkkonut niille polttopuutkin kun ei äijä viitsi tehdä muuta kuin jauhaa paskaa ja ensi talvenakin on lämmitettävä.
Äitiänikään en ymmärrä miten se jaksaa tuota paskaa katsella eikä nosta kytkintä. Niiden koirakin jo pelkää ja lymyilee pitkin seiniä. Minä en lapseni (6kk, heidän ainoa lapsenlapsi) kanssa viitsi sinne enää edes mennä, se haukkuu meidätkin jos mennään. Ja toisin kuin äitini, minä sanon vastaan suoraan mitä ajattelen. Ja sitten äijä on niin marttyyriä että.
Sillä on aina oltava joku jonka kanssa on "sota" päällä. Jos se ei ole veljeni, niin sitten äitini tai minä. Kenenkään muiden kanssa se ei olekaan tekemisissä. Pelkää puhelinta joten ei vastaa siihen. Pelkää poliiseja ja ambulanssimiehiä. Toissa kerralla juoksi toisesta ovesta ambulanssimiehiä metsään karkuun.
Nyt on se ollut kuulema selvinpäin, mutta sama meno jatkuu. Tänään oli sitten jo ambulanssi tullut kun oli taas äidin henkeä uhkailtu. Eivät vieneet, sanoivat vaan että keskustelkaa. Miten sellaisen kanssa keskustelee??
Haluaisin että lapseni ja äitini saisivat olla yhdessä, mutta sinne en mene. Äitini ei voi tänne tulla, ukko tappaa niiden kissan kostona siitä, se on tapattanut niitä männä vuosina jo kolme. Tänne ei voi kissaa mukaan ottaa, meidän koira on liian vauhko niiden perään.
Eikö pakkohoidossa pidä kolmesta kriteeristä täyttyä kaksi:
- on diagnoosi eli se "erittäin vaikea masennus"
- on vaaraksi itselleen (sitä siitä ei ikävä kyllä ole tekemään vaikka uhkailee) TAI
- on vaaraksi muille (voisin uskoa että tähän sopivassa mielentilassa kykenee)
Että odotellaanko me tässä vain että jotain pahempaa tapahtuu ennenkuin se äijä johonkin laitokseen saadaan??
Isäni on ollut reilut 10v alkoholisti, vetää kaljaa aamusta iltaan. Ja kessua varmaan kolmisen askia päivässä, keuhkoahtauman takia ei kykene hakemaan edes lämmityspuita pihalta joten äitini tekee kaikki kotihommat. Niin ja iältään ovat reilusti alta 6-kymppisiä molemmat.
Isäni on ollut hoidossa (ns katkaisussa) psyk sairaalassa useasti, viime kerrasta tosin on jo aikaa. On uhkaillut itsensä tappamisella aiemmin silloin tällöin, diagnoosi omien sanojensa mukaan on "erittäin vaikea masennus". Töissä se ei ole ollut vieraalla ikinä, omaisuutensa on saanut perintöinä, viimeksi 1999 muutaman miljoonan mummoja jotka menivät muutamassa vuodessa "ihan vaan elämiseen". Elääkseen on myynyt metsää, sitä on ollut ihan reippaasti mutta kaikki on oikeastaan jo hakattu. Avioehtoa ei ole, mutta kaikki omaisuus on kuulema sen eikä äitini saisi erossa penniäkään.
Kuulema kaipaa apua. Meidän pitäisi sitä auttaa ja jos ei osata tai jakseta tai enää edes viitsitä, niin uhkailee itsemurhalla. Varailee lääkäreille ja AA:han aikoja joihin jättää menemättä. Ajelee kännissä autolla, kortti on mennyt monta kertaa mutta edes putkassa ei ole ollut kertaakaan?? Osaa vakuuttaa poliisit siitä, että hänellä on niin paha ahtaanpaikankammo, että siellä lähtee henki. Ja nehän uskoo.
Samoin ambulanssikuskit. Äitini on soittanut viimeisen viikon aikana neljästi hätäkeskukseen. Ukko on haukkunut sitä vajaan kk ajan päivittäin aamusta iltaan ja nyt on alkanut uhkailla henkeäkin, esim "tuollanen akka vaan saunan taakse ja haulikolla päähän ja lihamylly päälle".
Kun äitini on nukkumassa (ovi lukossa) menee ukko hakkaamaan ja potkimaan ovea ja huutamaan, siinä on mennyt seinältä valokuvakehyksetkin hajalle. Oli kuulema ihan vahinko vaan. Ei syö ruokaa ja jos äiti tekee, niin sillä hetkellä ei kelpaa, tunnin päästä alkaa huuto että minulle ei ole mitään ruokaa ikinä täällä. Tahtoo kalaruokia ja jos niitä tekee, pitäisikin olla lihakeittoa.
Äidin kohdalle ruokapöytään oli yhtenä päivänä silpunnut salaatin ja kananmunan. Kukaan ei ymmärrä miksi. Haukkumista lukuunottamatta ei puhu kellekään mitään, ei vastaile sanallakaan jos jotain kysytään. Äiti on kuulema laiska paska akka, vaikka se on pilkkonut niille polttopuutkin kun ei äijä viitsi tehdä muuta kuin jauhaa paskaa ja ensi talvenakin on lämmitettävä.
Äitiänikään en ymmärrä miten se jaksaa tuota paskaa katsella eikä nosta kytkintä. Niiden koirakin jo pelkää ja lymyilee pitkin seiniä. Minä en lapseni (6kk, heidän ainoa lapsenlapsi) kanssa viitsi sinne enää edes mennä, se haukkuu meidätkin jos mennään. Ja toisin kuin äitini, minä sanon vastaan suoraan mitä ajattelen. Ja sitten äijä on niin marttyyriä että.
Sillä on aina oltava joku jonka kanssa on "sota" päällä. Jos se ei ole veljeni, niin sitten äitini tai minä. Kenenkään muiden kanssa se ei olekaan tekemisissä. Pelkää puhelinta joten ei vastaa siihen. Pelkää poliiseja ja ambulanssimiehiä. Toissa kerralla juoksi toisesta ovesta ambulanssimiehiä metsään karkuun.
Nyt on se ollut kuulema selvinpäin, mutta sama meno jatkuu. Tänään oli sitten jo ambulanssi tullut kun oli taas äidin henkeä uhkailtu. Eivät vieneet, sanoivat vaan että keskustelkaa. Miten sellaisen kanssa keskustelee??
Haluaisin että lapseni ja äitini saisivat olla yhdessä, mutta sinne en mene. Äitini ei voi tänne tulla, ukko tappaa niiden kissan kostona siitä, se on tapattanut niitä männä vuosina jo kolme. Tänne ei voi kissaa mukaan ottaa, meidän koira on liian vauhko niiden perään.
Eikö pakkohoidossa pidä kolmesta kriteeristä täyttyä kaksi:
- on diagnoosi eli se "erittäin vaikea masennus"
- on vaaraksi itselleen (sitä siitä ei ikävä kyllä ole tekemään vaikka uhkailee) TAI
- on vaaraksi muille (voisin uskoa että tähän sopivassa mielentilassa kykenee)
Että odotellaanko me tässä vain että jotain pahempaa tapahtuu ennenkuin se äijä johonkin laitokseen saadaan??
