Voiko lapselle sanoa suoraan ylipainosta?

[biip]

Kun tilanne on tämä, että 13 v pikkusiskoni on lihonut tosi paljon.
Johtuu varmaan siitä, että isäni on ihan juntti ruokavalion suhteen.
Vihanneksia ei juurikaan syö, tai ne on vaan lisukkeita. Ruokaa eivät ole. Jos isä tekee ruokaa se on jotakin makkaraa, makkarasoosia ruskealla kastikkeella, jauhelihaa. Ämpäritolkulla perunoita, makaroneja ja kaikkeen pitää tehdä tota ruskeaa soosia. Lihapiirakoita välipaloiksi. Ja isä tekee tosi usein ruokaa.
Äitini tekeekin parempaa ruokaa, keittoja, kalaa, salaatteja.
Joita isäni ei juurikaan syö, äitini tekee niitä itselleen.
Äitini sanoi, että on yrittänyt houkutella siskoani syömään noita omia ruokiaan, mutta se ei halua.
Äitini on sitä mieltä, että haluaisi pikkusiskoni syömään terveellisemmin ja laihtumaan, mutta hänelle ei saisi sanoa ylipainosta. Ettei tulisi syömisongelmia.
Terveellisyydestä äitini on itsekin jauhanut, se ei toimi.
Kai voisi suoraan sanoa lihavuudestakin, koska sisko itsekin tiedostaa ylipainonsa?
Ei halua edes mennä uimaan muuta kuin t-paita päällä.

 

["vieras"]

Voi tuon ikäiselle jo sanoa.

 

["asdf"]

Minulle lihavuudesta mainitseminen teini-iässä aiheutti syömishäiriön. Kun tyttö tietää asian itsekin, niin turha siitä on enää sille päin näköä kertoa. Sehän on vain silkkaa vittuilua sitten. Pidä vain mölyt mahassasi. Tyttö tietää itse ongelmansa ja hakee ja saa siihen apua sitten kun on valmis laihduttamaan. Näin vältytään sh-ongelmilta kun tytön ei tarvitse hänen tukijoukoiltaan enää kuulla miten lihava on.

 

[fifiia]

Olen sitä mieltä että suoraan sanomisesta ei ole mitään hyötyä haittaa siitä voi olla, oli kyse lapsesta tai aikuisesta. Valistus ja terveellisen ruon opettaminen ei ehkä ole nopeimpia tapoja, mutta tehokkaimpia jos halutaan pysyviä muutoksia.

 

[biip]

[QUOTE="asdf";23982254]Minulle lihavuudesta mainitseminen teini-iässä aiheutti syömishäiriön. Kun tyttö tietää asian itsekin, niin turha siitä on enää sille päin näköä kertoa. Sehän on vain silkkaa vittuilua sitten. Pidä vain mölyt mahassasi. Tyttö tietää itse ongelmansa ja hakee ja saa siihen apua sitten kun on valmis laihduttamaan. Näin vältytään sh-ongelmilta kun tytön ei tarvitse hänen tukijoukoiltaan enää kuulla miten lihava on.[/QUOTE]

Tän asian kanssa mä haluaisinkin olla todella herkkävaistoinen, ilmeisesti en ole ja äiti on oikeassa. Kiitos sulle.

 

[miettijä]

Voisiko sitä pikkusiskoa houkutella vaikka mukaan kävelylenkille tms? En kyllä menisi missään nimessä toteamaan hänelle enää päin näköä, että hän on lihonut. Vaikka olen jo aikuinen, ja tiedän itse lihonneeni, en ole varma, voisinko sulattaa sen, että joku vielä "ystävällisesti" huomauttaisi asiasta minulle.

 

["vieras"]

Ei missään tapauksessa saa sanoa! Tyttö tietää itsekin olevansa lihava ja häpeää jo painoaan kun ei uimaankaan mene ilman T-paita. Myös kaikenlainen vihjailu painoon liittyen on inhottavaa. Sanomiset saa aikaan vain sen, että tyttö masentuu entistä enemmän kun muut huomauttelevat painosta ja usein tämä johtaa sitten lohtusyömiseen, karkkia yms.

Liikkuuko tyttö miten paljon? Ajaako pyörällä tms. Jos tyttö ei juurikaan harrasta liikuntaa niin voisit yrittää saada häntä liikkumaan, mutta tässäkin pitää muistaa hienotunteisuus, ei saa alkaa tuputtaa liikuntaa.

 

[biip]

Voisiko sitä pikkusiskoa houkutella vaikka mukaan kävelylenkille tms? En kyllä menisi missään nimessä toteamaan hänelle enää päin näköä, että hän on lihonut. Vaikka olen jo aikuinen, ja tiedän itse lihonneeni, en ole varma, voisinko sulattaa sen, että joku vielä "ystävällisesti" huomauttaisi asiasta minulle.

Mä asun 50 km päässä. Muuten kai voisi.
En huomauttele siskolle lihomisista, olette oikeassa. Harmittaa vaan. Olen yrittänyt puhua isällenikin terveellisemmästä ruokavaliosta, koska sekin on ylipainoinen. Ei se viitsi kuunnellakaan. Jutut on tällaisia että jos mä tykkäisin syödä porkkanaa olisin syntynyt pupuksi. Tai heinää, niin olisin syntynyt lehmäksi ym.

 

["vieras"]

Onnistuisiko niin että äiti tekee itselleen ja tytölle ruoat ja isä sitten itselleen? 13-vuotiaan kohdalla voi olla kyse ihan kapinnoinnista äitiä kohtaan ja jos ei muuta ruokaa ole tarjolla niin kyllä ne ruoat kohta kelpaa tytöllekin.

 

[biip]

[QUOTE="vieras";23982383]Onnistuisiko niin että äiti tekee itselleen ja tytölle ruoat ja isä sitten itselleen? 13-vuotiaan kohdalla voi olla kyse ihan kapinnoinnista äitiä kohtaan ja jos ei muuta ruokaa ole tarjolla niin kyllä ne ruoat kohta kelpaa tytöllekin.[/QUOTE]

Voi olla. Tai sitten ei, että ei kelpaa joku äitini kesäkeitto, pinaattikeitto tai paistettu sei, jos on vaihtoehtona on lihapiirakkaa nakeilla. Tai keitettyjä makaroneja ja päälle kermaan tehtyä soosia jossa on pekonia.

 

[sano äidille]

Lapsen äidin on otettava vastuuta ja pistettävä ukko kuriin. Lapselle ei missään nimessä saa huomauttaa!!!

 

["vieras"]

Minulla ei ollut virallisen painoindeksin mukaan tippaakaan ylipainoa,kuten ei ole koskaan elämäni aikana.
Silti äitini sanoi suoraan minua läskiksi ja vihjaili laihduttamisesta,vertaili muihin tyttöihin jne.
Tämä aiheutti itsetuhoisuutta, ei syömishäiriötä, mutta vedin kyllä kaljaa ja huumeita mielin määrin.
Kaikkea millä vain sain pään sekaisin.
Nytkun minulla on jo oma tytär, olen päättänyt etten KOSKAAN,en ikinä kritisoi häntä ulkonäöstä niin ilkeästi kuten äitini teki ja vertaile muihin tyttöihin,en koskaan.
Haluan tehdä selväksi että minulle kelpaa aina sellaisena kuin on ja on yhtä rakastettava missä tahansa painossa, muistan kun itkin että miksei äiti voi rakastaa sellaisena kuin olen.
Hulluinta tässä on se että en todellakaan ollut ylipainoinen,koskaan.
Toki voi hienovaraisesti kannustaa liikuntaan terveyden edistämiseksi mutta EI pakottaa.

 

["jokuvaan"]

Minäkin lihoin normaalipainon ylärajoille tai lievään ylipainoon 13-14-vuotiaana. Koulussa toki sain siitä kuulla, ja lisäksi kotona isäni haukkui ja kiusasi mua todella julmasti. No, aloin laihduttaa ja 15-vuotiaana olinkin jo luokkani hoikin. Isäni käytöstä pidän suurimpana syynä 10 vuoden syömishäiriökierteeseen ja muistan hänen ilkeät haukkunsa ikuisesti sanatarkasti.

 

[Hoodrat]

[QUOTE="asdf";23982254]Minulle lihavuudesta mainitseminen teini-iässä aiheutti syömishäiriön. Kun tyttö tietää asian itsekin, niin turha siitä on enää sille päin näköä kertoa. Sehän on vain silkkaa vittuilua sitten. Pidä vain mölyt mahassasi. Tyttö tietää itse ongelmansa ja hakee ja saa siihen apua sitten kun on valmis laihduttamaan. Näin vältytään sh-ongelmilta kun tytön ei tarvitse hänen tukijoukoiltaan enää kuulla miten lihava on.[/QUOTE]
Samalaisia ongelmia ollut minulla vaikka lihava en sananmukaisessa merkityksessä ole ikinä ollut.

 

["mä"]

Mä kyllä juttelisin asiasta isän kanssa. Tuskin hän tyttärelleen ongelmia haluaa ja jos ei ihan täys juntti ole niin kyllä ymmärtää. Tärkeintä olisi saada hänet tajuamaan tilanne.

 

["heh"]

[QUOTE="mä";23982597]Mä kyllä juttelisin asiasta isän kanssa. [/QUOTE]

Peesi. Isälle kova kovaa vastaan, hänelle voi kyllä sanoa huonosta ruokavaliosta ja vähän painostaa muuttamaan ruokailutottumuksiaan lapsensa hyväksi. Koko perhe äidin ruoille niin lapselle ei tarvitse sanoa yhtään mitään.

 

[isoäiti mölykylästä]

Lapsen äidin on otettava vastuuta ja pistettävä ukko kuriin. Lapselle ei missään nimessä saa huomauttaa!!!

näin se on. vanhemmat vastaa lapsen ruuasta, joten vanhemmille tuosta kuuluu sanoa, ei lapselle

 

[O74]

Pikkusiskosi on vielä kasvuiässä joten jättäisin mainitsematta ylipainon mutta niin kuin ap on yrittänytkin, ohjaisin terveellisempää ruokavaliota kohden. Jos ruokavalion saisi muutettua niin neiti saattaisi hoikistua kasvamisen myötä normaalipainoiseksi.

 

["vieras"]

Onko siskosi ylipainoinen vai normaalipainoinen?
Minäkin lihoin nuorena 20 kiloa kahdessa, kolmessa vuodessa, mutta se oli normaalia. Olin sitä ennen aivan liian laiha. Lihominen tuossa iässä kuuluu asiaan, Toki kyseessä voi olla liikasyöminenkin, mutta kannattaa suhtautua asiaan erittäin varovasti.

Yksi tuttu päätti laihduttaa 13-14-vuotiaana. Painoa oli vain hiukan liikaa. Tiukka dietti pisti elimistön sekaisin ja ei mennyt montaakaan vuotta, kun tämä alunperin ennen laihdutusta 60 kg painanut tyttö painoi 100 kg.

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Samaa mieltä olen muiden kanssa eli ei kannata tytölle mitään sanoa. Sen sijaan painostaisin isää.. Jos ei muuten ymmärrä niin tuoda vaikka esille se että yleensä ylipainoisia lapsia kiusataan koulussa, haluaako sitä omalle lapselleen? Eli koko perhe syö ainakin jonkun aikaa terveellisemmin, isä voi sitten myöhemmin tehdä itselleen muuta ruokaa jos haluaa. Jos muuta ei ole tarjolla kuin terveellistä ruokaa niin tyttö laihtuu ihan huomaamattaan, ilman että asiasta on tehty mitään numeroa.

Ja luulen että kesäaikaan saisi liikkumaankin aika helposti, esim. uiminen on tosi tehokasta liikuntaa.. ja hauskaa.

 

["vieras"]

ei tietenkään sanota sitä.tiuetää sen !aiheuttaa monesti anorexian.ittees sitten saat syyttää.herkkuja ei osteta,rahaa ei anneta.
syödään vain kotona, ennen kodista lähtöä.
Uimarannalle rohkeasti vaan, ilmaista ja virkistävää.ei tarvitse ajatella mitä muut ajattelevat.
Terveellistä ruokaa.
Voisi omaksua jonkun harrastuksen, kävellen tai pyöräillen matkat kavereiden luo, ei kuskailuja.

 

[nainen vm -69]

on JÄRKYTTÄVÄÄ lukea näitä vastauksia....sanotte varmaan ruskeahoiselle, että hän on valkoinen tms....lihavuus on ongelma JOKAISELLe lihavalle, ja siitä ei ehkä pääse koskaan eroon, jos sitä ei tiedosta.
Oletteko kaikki käyneet idolin koelauluissa koska kuuro mummonne sanoi, että osaatte laulaa? Miettikää ny oikeesti, mitä elämä on,.emme elä kuplassa