Eikö mies vain välitä vai onko oikeasti noin kylmä??!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuka lohduttaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kuka lohduttaa

Vieras
Liittyy minun äitiin.Äitini on tuurijuoppo,joka nyt on enemmän ja enemmän alaknut juomaan.Olen hyvin huolissani hänestä,koska ikääkin jo 64v.Koskaan ei voi tietää,milloin ottaa viimeisen ryypyn.Äidistä on paljon kivojakin muistoja,koska ei hän aina ole ollut näin "juoppo".Selvinpäin on hyvä mummu ja aina jaksaa passata ym.Olen olutkin suruissani,kun niitä selviä päiviä on enää niin vähän.
Soitin äidille viimeksi ti ja silloinkin kuulosti,että jotain on maistellut.Nyt sitten yritin soittaa niin ei vastaa ollenkaan.Tiedän,ettei hän halau mulle vastata,jos on kovin vauhdissa..mutat silti se aina huolettaa,että mitä jos jotain on sattunut..Sanoin sitten miehelle,että olen huolissani,josko äiti olsii siellä vaikka kuolleena..Mies vain tokasii,että "Joutais kyllä jo kuolemaankin"!;( niin,vaikak äiti onkin sellainen kuin on,niin hän on silti ja aina minun ÄITI!Ja lasten mummu..Ei tunnu kivalta,kun mies sanoo noin.Ja kun sanoin miehelle tuntmuksistani niin hän vastasi vain,että "Aivan sama"..Miehen mielipide on,että minun pitäisi vain unohtaa koko ihminen jne.Mutta enhän minä voi!Koska hän on äitini ja minulla on hyvätkin muistot hänestä ja aina olen toivonut,että jättäisi viinan ja takertunut niihin selviin päiviin..:(
Toivoisin edes vähän tukea mieheltä,mutta koskaan en ole tässä asiassa saanut..Että ottaisi kainaloon ja lohduttaisi..Mutat hänen mielestään se on turhaa,koska minun pitäisi vain unohtaa äitini.Niin kuin hänkin on unohtanut isänsä,joka on myös alkoholi-ongelmainen..
 
Miehesi on vain saanut tarpeekseen alkoholisteista, luultavasti hyvällä syyllä, jos kerran isänsäkin sellainen on. Tuskin haluaa olla ilkeä, mutta ihmisen aivoissa kun on sellaisia coping-mekanismeja, jotka auttavat selviytymään vaikeista tilanteista. Unohtaminen/ asian sivuuttaminen ovat yksi sellainen. Miehelläsi ei välttämättä myöskään ole niitä hyviä muistoja omasta alkoholistivanhemmastaan, joten hänen voi olla vaikea ymmärtää sinullakaan olevan.
 
Ehkä mies ei pysty lohduttamaan sinua, toisi kipeät muistot omasta isästään pintaan. Hän on ottanut ratkaisuksi unohtamisen, eikä halua muistaa. Ikävä tilanne, kun haluaisi rakkaimmaltaan tukea, mutta ehkä tässä asiassa sinun täytyy tukeutua johonkin muuhun. Ja ehkä miestäsi turhauttaa nähdä äitisi aiheuttama tuska sinulle. Yleensä sitä vihaa niitä, jotka satuttavat itselleen rakkaita ihmisiä.
 
Inhottavasti sanottu mieheltäsi! Minä kyllä suuttuisin ja kovasti tuollaisesta, hän on kuitenkin äitisi ja miehesikin kuuluisi sitä kunnioittaa. Yritä selittää miehellesi että äitisi on alkoholismistaan huolimatta yhtä tärkeä ihminen kuin esimerkiksi miehesikin. Ihmeelliseltä tuntuu että joku voi hylätä oman isänsä tai äitinsä tuollaisen takia. Minusta se kertoo sen että miehesi on kylmä ja tunteeton ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Inhottavasti sanottu mieheltäsi! Minä kyllä suuttuisin ja kovasti tuollaisesta, hän on kuitenkin äitisi ja miehesikin kuuluisi sitä kunnioittaa. Yritä selittää miehellesi että äitisi on alkoholismistaan huolimatta yhtä tärkeä ihminen kuin esimerkiksi miehesikin. Ihmeelliseltä tuntuu että joku voi hylätä oman isänsä tai äitinsä tuollaisen takia. Minusta se kertoo sen että miehesi on kylmä ja tunteeton ihminen.

Et taida olla alkoholistin läheinen. Joskus ihmisen pitää pelastaa itsensä tuhoavasta suhteesta. Ihan samoin, kuin narsistin uhrin täytyy irrottautua hänestä, alkoholismi on eräänlaista tahatonta narsismia.
 
Ajattelin kun luin tekstisi, että miehesi äiti on ollut pahempi alkoholisti hänen ollessa lapsi. Hänellä on varmasti sen vuoksi kylmempi asenne alkoholisteihin, joka on muokkautunutihan lapsuuden muistoista lähtien. Sinulla taas eri tausta tunteisiisi. Tiedän veljekset jotka kunnioittvat isäänsä kun tämä on selvimpäin, mutta halveksivat ja ovat kylmiä ja väliinpitämättömiä isäänsä kohtaan kun tämä on humalassa.
 
itselläni on alkoholisti isä, ja joo on isäni ja rakastan häntä yli kaiken, mutta hän ei ongelmastaan halua eroon eikä tee asialle mitn, vaikka joskus ollaan pakkohoitoon kiikutettu, mutta ei enää, hän on aikuinen ihminen, ja juo jos juo, sille kukaan muu ei voi mitn, isänikin juominen koituu viellä kohtaloksi, mutta henkisesti olen valmistautunu siihen, oletko ajatellut jotta miehesi on nuon kylmä kun häntä varmasti ottaa päähän kun tietää että sinuun sattuu henkisesti, äitisi takia, niin hän on oikeastaan äitillesi vihainen kun tietää miten satuttaa sinua käytöksellänsä.. tietää myös mitä alkoholismi on, kun hänelläkin läheinen on, sinun pitää ymmärtää myös miestäsi, ja päästää äitistäsi irti. sinä et voi vaikuttaa hänen elämänpituuteen, tai juomiseen, paras tapa on saada alkoholisti kuiville on hylätä hänet, vaikka sekin harvoin onnistuu, mutta älä huolehdi äitistäsi, vaan sellaisista asioista mihinkä pystyt itse vaikuttaa, eli omaan elämääsi, :hug:
 
Meilläkään ei mieheltä heru yhtään sympatioita alkoholisteille. Oman alkoholisti isänsä kantoi hautaan 4 v sitten, ja hänen äiti on piilojuoppo, eikä ole hänen kanssa missään tekemisissä. Sanoo monien viinan aiheuttamien konfliktien pilanneen ne hyvätkin lapsuusmuistot.
 

Yhteistyössä