Eikö yhteen lapseen saa tyytyä?

[äiti]

Itselläni on yksi lapsi ja olen paljon pohtinut sitä, että yhteen myös jäisi. Heti silloin jo kun lapseni oli ihan pieni vauva, sateli ympäriltä kommentteja, että täytyyhän toinen tehdä ja koskas sitten seuraava..

Syitä yhteen lapseen ovat muun muassa se, etten enää koskaa haluaisi olla raskaana, saati sitten synnyttää, sekä rahalliset, että ajankäytölliset syyt. Voisin antaa yhdelle lapselle mahdollisuuden harrastaa, matkustaa ym.

Taas sitten takaraivossa kolkuttaa se, että olisihan sisarus aivan valtavan suuri rikkaus ja olisihan toinen lapsi ihana asia. Ja tuntuu siltä, että mummot sun muut pettyvät jos en lisää lapsia tee/saa.

Olisiko esim. niillä kenellä on yksi lapsi tai ovat itse ainoita lapsia, jotain kommenttia. Tai myös muillakin.

 

[..]

aika itsekästä ajatella noin

 

[vieras]

aika itsekästä ajatella noin

Itsekästä on tehdä lapsi, jos ei semmosta oikeasti halua.

 

[äiti]

Voitko perustella miksi on itsekästä.

 

[..]

eikö lapsesi sitten mielestäsi ansaitse sisarusta? itse olen ainoa lapsi ja katkera siitä

 

[vieras]

itsellä on sisaruksia ja lapsia on kaksi, joten en puhu omasta kokemuksesta.

Tuli vaan mieleen, kun mulla on kuuttakymppiä lähestyviä tuttuja, joilla on yksi lapsi. Niin nämä lapset ovat nyt jo 35 ja yli, eivätkä aikeissakaan saada lapsia. Niin kyllä nämä jotka eivät päässeetkään isoäideiksi ovat aika järkyttyneitä. Ei tietenkään niitä lapsia mummoille tehdä, mut se on semmoinen asia mikä minuakin jo pelottaa - mitä jos en pääsekään mummoksi?
Se oli yksi syy miksi halusin vähintään kaksi lasta. Minä siis halusin enemmän, mutta ikä ja fysiikka tuli vastaan, en pysty enempään. Toivon,että nämä kaksi "hoitavat homman"...

 

[vieras 2]

Totta kai saa tyytyä. Ei niitä lapsia jokaisen tarvii miljoonia vääntää. Jos olet itse onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen, miksi sitä muuttamaan?

 

[mie]

Lapsien lukumäärä on tasan tarkkaan jokaisen oma asia. Mitä se muille kuuluu?

Itselläni on kaksi lasta, ihanat pojat kummatkin. Oli alusta alkaen selvä, että haluamme useamman lapsen, kaksi tai kolme. Minua taas raivostuttaa se, että koko ajan kysellään, että milloin ruvetaan tekemään tyttöä??? Onko ihmisten mielestä tosiaan esikoispojan jälkeen jokainen poika epätoivoinen yritys saada tyttöä?

 

[vieras]

Voitko perustella miksi on itsekästä.

Minäkin tahdon kuulla. Ehkä se on kateutta niiden suunnalta, joilla on useampi lapsi? Mieheni on ainoa lapsi eikä kaipaa sisaruksia, ei ole koskaan kaivannut. En siis usko, että KAIKKI ainoat lapset olisivat yksinäisiä, surullisia tai ahdistuneita.

Meillä minä haluan useamman lapsen, mies olisi yhteen tyytyväinen.

 

[Fleur de la Cour]

Meillä on vain yksi lapsi eikä toista tule. Asiassa on sekä negatiivisia että positiivisia puolia. Yhden lapsen saa helposti hoitoon, kustannukset on vaan yhdelle lapselle, tarvitsee huomioida vain yksi lapsi. Itselle jää aikaa harrastaa ja tehdä työtä eri tavalla. Negatiiviset tulee sitten päiväkotien ja koulujen taholta yleensä kun yksilapsisia ei arvosteta välttämättä samoin (no me olemme ihan liian pienessä ja ahdasmielisessä kunnassa) ja sitten sukulaiset ja kaverit eivät ymmärrä tai halua ymmärtää elämäämme. Vaikea tietysti sanoa kun ei ole kokemusta muista lapsista. Sitä tietysti suren, että miten aikuisena kokee sukujuurensa kun on ihan totaalisen yksin sitten maailmassa ilman sisaruksia. Toivottavasti itse löytää puolison ja hankkii lapsia.

 

[äiti]

Sitä mä olen miettinyt, että jos minulle ja miehelle käy jotain, niin lapsi jää yksin. Olen myös ajatellut sitä, että ehkä joskus sitten myöhemmin olisi toisen lapsen aika, 5-10 vuoden päästä.

Mun mielestä elämässä saa olla hyvällä tavalla itsekäs, enkä koe, että on järkevää elää elämäänsä toisten ihmisten mieltymyksen mukaan. Jos olisin varakas ihminen, voisin harkita adoptiota, silloin pääsisin skippaamaan raskauden ja synnytyksen, sekä saisin antaa kodin jollekin sitä paljon tarvitsevalle lapselle.

 

[minä]

Toki sulla on oikeus tehdä juuri niin monta lasta kuin haluat. Itse tein 2,kolmas meni kesken. Oma jaksaminen pienen kanssa ja mummien hoitamattomuus on usein mun kavereilla syynä jättää 2. tai 3. tekemättä. Näitä syitä en tajua vaan rakkaus lapsiin vei voiton ja itseäni säästämättä toimin. En kyllä sydämestäni pysty esim. erästä yhden lapsen omaavaa kaveriani "kunnioittamaan". Toki ratkaisu on jokaisen oma mutta näin minä ajattelen.

 

[vieras]

Turha siitä on murehtia, sano napakasti takaisin vaan. Toisaalta etenkin jos lapsi on pieni, mielipide saattaa muuttua vielä monet kerrat.

Meillä oli pitkään yksi lapsi ennen toista. Pitkään oli tarkoitus pysyä yksilapsisena, mutta mielipide muuttuikin.

Vaikka kaikki oli ennenkin ihan hyvin, niin sisarus on ollut kasvattava kokemus myös pitkään ainokaisena olleelle. Siinä on ollut vain myönteisiä puolia. Lapsikin on hyvin tyytyväinen, ettei ole enää ainoa lapsi perheessä.

 

[vieras]

Toki sulla on oikeus tehdä juuri niin monta lasta kuin haluat. Itse tein 2,kolmas meni kesken. Oma jaksaminen pienen kanssa ja mummien hoitamattomuus on usein mun kavereilla syynä jättää 2. tai 3. tekemättä. Näitä syitä en tajua vaan rakkaus lapsiin vei voiton ja itseäni säästämättä toimin. En kyllä sydämestäni pysty esim. erästä yhden lapsen omaavaa kaveriani "kunnioittamaan". Toki ratkaisu on jokaisen oma mutta näin minä ajattelen.

Mutta jos ei jaksa, niin se on fiksua ja kypsää ja aikuista olla lisääntymättä. Jos joku palstalla valittaisi, että ei jaksa yhden koiran kanssa, mutta koska rakastaa koiria niiiin paljon, aikoo toisen ottaa, niin mikähän olisi reaktio? Miksi lapsia saa tehdä "rakkaudesta" vaikka tietää, että ei välttämättä jaksa?

 

[jjjjjjjjjjjjjjjjjjj]

Älä ainakaan sen takia tee toista että joku voi pettyä.. teet jos haluat ja et tee jos et halua

 

[vieras]

Sitä mä olen miettinyt, että jos minulle ja miehelle käy jotain, niin lapsi jää yksin. Olen myös ajatellut sitä, että ehkä joskus sitten myöhemmin olisi toisen lapsen aika, 5-10 vuoden päästä.
.

Oikeastaan raskaampi tilanne syntyy kun vanhemmat menevät huonompaan kuntoon ja vanhenevat, ja lapsi on yksin heistä vastuussa.

 

[jokainen tavallaan]

Tee just niin kuin itsestä tuntuu. Olisiko adoptio vaihtoehto jos raskaus ja synnytys hankalat mutta haluaisitte toisen lapsen?

 

[leijona76]

Meilläkin yksi ja tuskin tulee enempää. Minusta se on itse kunkin oma asia montako haluaa vai haluaako yhtäkään. Meille ei tasan tule lisää siksi että muut niin vihjailevat, nyt kun tää lähenee 2v ikää niin yhtään ei tunnu siltä että haluais lisää.

 

[eihän]

se kenellekkään kuulu monta lasta teidän perheeseen halutaan! 1 lapsen äiti ja 10 lapsen äiti on yhtä hyvä ihminen ja heitä on kunnioitettava sellaisena kokonaisuutena kun ovat. Itselläni on kaksi lasta ja kolmannesta haaveilen mutta minä kunnioitan ihan kaikkia äitejä yhtä paljon viis lasten lukumäärästä jokainen tekee omat ratkaisunsa omien halujensa, kykyjensä ja taloudellisten tilanteiden mukaan.

 

[ap]

No täytyy kyllä sanoa, että en mä sellaisen ihmisen kunnioitusta kaipaakaan, joka jakaa sitä lapsiluvun perusteella.

Musta on välillä uskomatonta minkä kaiken ihmiset kokevat kuuluvan asiakseen kommentoida ja arvostella. Varsinkin, niillä, ketkä eivät halua lapsia ollenkaan, on varmasti välillä tosi rasittavaa.

 

[Etsiväkaksoset]

Jos itsestä tuntuu että yksi on hyvä niin sitä ei tarvitse kenellekään perustella. Tuon tuostakin täällä palstalla on niitä jotka ärsyyntyy siitä kun kaikki ei onnittele kun on kuudes/seitsemäs jne lapsi tulossa.

Elä omaa elämääsi ja tee niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Ainokaiselle lapselle voi hankkia muuten leikkiseuraa samanikäisistä, ei ole pakko sisarusta sen takia tehdä.

Jotenkin ihmettelen sitä että tuntuu kuin joidenkin mielestä se oma tapa elää olisi ainoa oikea. Ei hyväksytä mitään muita vaihtoehtoja. Jos itsellä on neljä lasta, se on se tapa miten muidenkin tulisi elää. Eihän se nyt niin mene...

 

[vierasmyös]

Mulla on yksi lapsi ja enempää ei tule. Miten tämä olisi itsekkyyttä, en ymmärrä,

On mulla sisarus mutta on ihan sama vaikkei oliskaan. Ei pidetä yhteyttä, ei ole mulle millään lailla tärkeä.

 

[Rieputarallaa]

Ilman muuta saa tyytyä. On vain ja ainoastaan vanhempien (pariskunnan) oma asia, haluaako lapsia 1, 3, 10 vai ei ollenkaan. Muiden mielipiteistä ei pidä välittää.

Varmasti sisarus on rikkaus, mutta ei sekään mikään automaatio ole, että ovat läheisiä. Sitä paitsi sellaisella lapsella jolla ei ole sisaruksia, voi hyvin olla muita rikkauksia elämässään (enkä tarkoita nyt materiaa). Toista lasta ei pidä "tehdä" siksi, että tapana on tai vain ensimmäiselle kaveriksi. Jos ei tunnu siltä, että haluaa toisen, vaan on tyytyväinen yksilapsisen perheen elämään, niin silloin se on teille hyvä perhekoko ja sillä sipuli.

 

[Rieputarallaa]

Mulla on yksi lapsi ja enempää ei tule. Miten tämä olisi itsekkyyttä, en ymmärrä,

On mulla sisarus mutta on ihan sama vaikkei oliskaan. Ei pidetä yhteyttä, ei ole mulle millään lailla tärkeä.

Itsekkyyttä olisi tehdä lapsia enemmän kuin sydän sanoo vain siksi, että yhteisö (lähipiiri, yhteiskunta) hyväksyisi.

 

[vieras]

Sitä mä olen miettinyt, että jos minulle ja miehelle käy jotain, niin lapsi jää yksin. Olen myös ajatellut sitä, että ehkä joskus sitten myöhemmin olisi toisen lapsen aika, 5-10 vuoden päästä.
.

Oikeastaan raskaampi tilanne syntyy kun vanhemmat menevät huonompaan kuntoon ja vanhenevat, ja lapsi on yksin heistä vastuussa.

Eihän lapsi (jo aikuinen ) ole ikääntyneistä vanhoista vanhemmistaan vastuussa!
Sitä varten on kotipalvelu, vanhainkodit ym. Ja meidän tehtävä on tehdä niistä sellaisia mihin haluamme omat vanhuksemme jättää.