J
"jojo"
Vieras
Poikkesin eilen ostamassa irtokarkkeja. Irtokarkkiostoksilla oli myös pieni poika, jolla oli joitakin karkkeja pussissaan ja kauha kädessä. Huomasin, että hän olisi kovin tahtonut jotakin edes toisesta rivistä, mutta ei aivan yltänyt. Tuli sääli pientä, enkä kehdannut lappaa karkkeja omaan pussiini siinä muksun edessä. Kysyin pojalta, saanko auttaa, ja otin kauhaan niitä karkkeja, joita tämä oli yrittänyt ottaa. Lapsi ojensi pussin, pudotin karkit sinne. Poika jäi ihan hiljaa katsomaan lattiaan. Kysyin, ottaisiko tämä jotakin muuta ja hän näytti heti kauhallaan toista astiaa. Annoin sieltäkin muutaman karkin. Lapsi ei kertaakaan pyytänyt apua, mutta välillä kysäisin, vieläkö tekee mieli jotakin, ja jotakin hän toivoikin.
Saatuaan kokoon kohtuullisen pienen pussillisen karkkeja, pieni meni ja laittoi pussin puntariin. Täyttelin oman pussini ja huomasin, että poika oli edelleen vaa'an luona. Ei ylettynyt kai painamaan nappia, tai ei tiennyt, mitä pitäisi painaa. Autoin. Poika otti hintalapun, kiinnitti sen pussiin ja kipaisi liikkeelle.
Siinä kohtaa mulle tuli vähän hölmö olo, olikohan pojalla edes lupaa ottaa niitä karkkeja, ja mitä tämän äiti sanoisi, jos tietäisi minun niitä pojalle antaneen? Näin kuitenkin käytävää vähän matkan päähän sen verran, että näin äidin laittavan pussin kärryyn ja matka jatkui.
Kysyn nyt vuorokautta myöhässä, että moniko mamma vetäisi herneet nenään, jos joku vieras ihminen laittelisi lapselle karkkeja pussiin? (Tilanteesta jäi se tuntu, että lapsi oli saanut jo edeltä mennä karkkihyllylle, mutta äiti ei vielä ollut ehtinyt avuksi.)
Mä vaan en millään raaskinut jättää toista pulaan, oli niin hellyttävä näky siinä kurkotellessaan sinne toiselle riville...
Saatuaan kokoon kohtuullisen pienen pussillisen karkkeja, pieni meni ja laittoi pussin puntariin. Täyttelin oman pussini ja huomasin, että poika oli edelleen vaa'an luona. Ei ylettynyt kai painamaan nappia, tai ei tiennyt, mitä pitäisi painaa. Autoin. Poika otti hintalapun, kiinnitti sen pussiin ja kipaisi liikkeelle.
Siinä kohtaa mulle tuli vähän hölmö olo, olikohan pojalla edes lupaa ottaa niitä karkkeja, ja mitä tämän äiti sanoisi, jos tietäisi minun niitä pojalle antaneen? Näin kuitenkin käytävää vähän matkan päähän sen verran, että näin äidin laittavan pussin kärryyn ja matka jatkui.
Kysyn nyt vuorokautta myöhässä, että moniko mamma vetäisi herneet nenään, jos joku vieras ihminen laittelisi lapselle karkkeja pussiin? (Tilanteesta jäi se tuntu, että lapsi oli saanut jo edeltä mennä karkkihyllylle, mutta äiti ei vielä ollut ehtinyt avuksi.)
Mä vaan en millään raaskinut jättää toista pulaan, oli niin hellyttävä näky siinä kurkotellessaan sinne toiselle riville...
.
.
) mutta kun ei niitä enää voi takaisinkaan pistää, niin pakkohan ne on maksaa. Aivan kuten jos lapsi rikkoisi jonkun paketin tms.