Eilen yöllä iski sitten kunnon ahdistus ja paniikki tulevasta, en saanut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "onneton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"onneton"

Vieras
oikein untakaan.

On niin suuri pelko, että miten tämä synnytys oikein menee? Normisti vai sektiolla?

Itse en oikein vieläkään tiedä, että kumpiko on parempi vaihtoehto? Kun ekasta synnytyksestä jäi trauma päälle ja en ole vain pystynyt tuota käsittelemään kuntoon. Nytkin olen lukenut "Synnytys pelottaa" - kirjaa, mutta ei sekään ole apua asiaan tuonut.

Toisaalta kerta vauva on arvioitu olevan reilusti pienempi, kuin isoveljensä. Niin taatusti lekuri ei hyväksy ajatustani suunnitellusta sektiosta. Kai hän vain pitää sitkeästi kiinni siitä, että ei kun käynnistykseen vain. Ja tuosta se pelko sitten lähteekin, että meneekö se yhtä huonolla kaavalla mitä ekankin käynnistys aikanaan meni eli päätyen lopulta sektioon?

Sekin tässä huolettaa, että saanko edes tälläkään viikolla sitten vielä aikaa käynnistykseen, kun on "vasta" rv.38+1 loppuviikosta menossa? Kuitenkin kun itsellä on verensokeriarvot ok tasolla (raskausdiabetes), verenpaineet ovat kunnossa ja vauva sopivan kokoinen. Joten ei ole mitään tekijää miksi käynnistää synnytys riittävän ajoissa.

Mutta ikävä olisi, jos ei käynnistysaikaa saisi toukokuun vikalle viikolle milloin on laskettu aikakin. Taas saisi vain turhaan tässä odotella synnytyksen alkamista, mitä ei taatusti tämän tokankaan kohdalla luonnostaan tapahtuisi.

Välillä myös huolettaa tulevakin, kovin olen innolla pientä tähän asti odottanut. Mutta mitä lähemmäs hänen syntymänsä tulee, tulee myös ajat mieleen, kun eka oli pieni. Häntäkin kovin odotettiin syntyväksi ja sitten kun hän syntyi, en hetkilleen tuntenut häntä kohtaan yhtään mitään. Lähinnä löysin oman äitiyteni kun hän oli yli 2v. Toivoisin, että tämän kohdalla kävisi toisin. Tuntuu, että tämä kamala pelko tulevasta synnytyksestä, pilaa täysin suhteen luomisen tähän uuteen tulokkaaseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;28468690:
heih, no ekan sektio meni ihan nappiin - en kokenut sitä lainkaan huonona vaihtoehtona. Kyllä minä pelkään eniten alatiesynnytystä.

Ok, minä taas juuri sektiota. No mitä jos juttelisit tuosta mahd käynnistyksestä. uskon ett he mieluummin käynnistävät synnytyksen vähän ajoissa jos vaihtoehtona on se, että haluat sektion. Sano suoraan, että haluat kyllä sitten sektion jos antavat mennä niin pitkälle, luulisi kuuntelevan!
 
Mulla suunilleen sama tilanne, la on tosin vasta elokuussa. Onneksi sain lähetteen pelkopolille, jonne oon menossa nyt perjantaina kätilön kanssa juttelemaan... Esikoisen (nyt 2,5v) synnytys oli kamala kokemus, tuntui ettei kukaan ota mua tosissaan ja lopputuloksena oli se, että sain III asteen repeämät, jota paikkailtiin sitten monta tuntia leikkaussalissa. Kätilöt eivät olleet tietoisia repeämän laajuudesta vielä siinäkään vaiheessa, kun lääkäri ja muuta hoitohenkilökuntaa ampaisi synnytyssaliin heti kun vaan jälkeiset oli ulkona, lapsi tempastiin pois sylistäni ja mut kiidätettiin hirveetä kyytiä leikkaukseen. Tuore isä jäi hölmistyneenä vauva sylissään odottamaan meitä takaisin, eikä mitään infoa annettu missään vaiheessa "happeninkiä" minulle, miehelleni tai kätilöille, jotka kehottivat lopulta n. neljän tunnin oottelun jälkeen isää siirtymään vauvan kanssa kahdestaan lapsivuodeosastolle, kun synnytyssaliin piti mahtua jo seuraava synnyttäjä.

Onni onnettomuudessa, näin hurjan synnytyskertomuksen jälkeen pääsin "helposti" pelkopolille ja varmaan pelkoni otetaankin nyt enempi tosissaan, kun on jotain näyttöä siitä, mitä synnytyksessä voi käydä... Silti tuntuu nurinkuriselta, että apua saa vasta sitten, kun jotain on tapahtunut, olisin nimittäin ekassakin raskaudessa kaivannut tukea ja apua synnytyspelkooni, ja negatiiviset kokemukset ovat sittemmin vain vahvistaneet pelkojani. Esikoisen vauva-aikana kävin läpi myös vaikean masennuksen, enkä koe, että se olisi vielä kokonaan parantunut tai häipynyt. Nyt tietysti pelko siitä, että vaikeat masennusoireet uusiutuvat tokan lapsen synnyttyä, varjostaa myös synnytykseen ja lapsivuodeaikaan valmistautumista.

Olisi kiva kuulla myös muiden synnytyspelkoisten ja kohtalotovereiden kokemuksia ja ajatuksia. Mikä on paras lääke pelkoon?
 
kokemusta ei ole, mutta kyllä mä jo sinuna varaisin ajan neuvolapsykologille tai synnytyspelkopolille jos teillä sellainen on. traumaattinen synnytys joka mahdollisesti on vaikuttanut sun esikoisenkin vauva-aikaan on riittävä syy saada se sektio myös.
 

Yhteistyössä