Tästähän tämä synnytyspelko sitten nousi äärimmilleen, en tiedä miten tästä yli pääsee??

[alkuperäinen]

vieras, itse en kyllä ajatusta sektiosta unohda. Niin se tehtiin ekankin kohdalla kahden päivän käynnistämisen jälkeen. Ja aion kyllä esittää itse toivetta sektiosta, jos ei homma vain kerta kaikkiaan etene.

Zee, tällä kertaa tilanne on tämä, että miehen on oltava lapsen kanssa kotona. Joten kyllä tästä reissusta on nyt yksinäni selvittävä. Jos alkaa salissa itseäni pelottaa, niin voinhan siellä itkeäkin. Itku monasti helpottaa itseäni hankalissa tilanteissa.

sh, niin helppo se on sanoa, että ole rento ja positiivinen. Kyllähän sitä vielä pystyn moiseen itseni tsemppaamaan, mutta en takaa, että sitten pystyn, kun todella ne tuskan aallot alkavat päälleni vyöryä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Silloin saattaa päälle iskeä kunnon pelko, ahdistus, paniikki ja kauhu - haluan pois tästä kauheasta tilanteesta ja vähän äkkiä.

 

["vieras"]

Ap; kipulääkkeet rauhoittavat kummasti. Usko pois. Varmaan rauhoittaviakin voidaan antaa, jos äiti on täydessä paniikissa.

Turhaan nyt jumitat päässäsi ajatuksia, miten itse haluat että synnytys etenee. Yritä päästää irti toiveistasi, ja ajattelet nyt vaan positiivisesti että synnytys sujuu hyvin. Muuta neuvoa sulle ei voi enää antaa, koska pyörittelet nyt vaan päässäsi ajatuksia, etkä osaa päästää irti yhtään. Mitä enemmän luulet, että pystyt hallitsemaan synnytystä, sitä rankempi kokemus se sinulle on. Voin sanoa, tiedän itse. Itsepäisyys ja itsekkyys ei auta tässä tilanteessa, sun on silti mentävä synnyttämään se lapsi! Onnea!

 

[Kaiutin]

Hienosti pärjäät, aivan varmasti. Kun synnytys on käynnistynyt, ihmiselle tulee uskomattomia voimia. Koita muistaa se myös vaikeimpina hetkinä, että koko toimitus, sen kulku ja siihen liittyvät toimenpiteet tehdään vauvan etua ajatellen. Siksi synnytys voi tuntua äidistä rajulta ja epäoikeudenmukaiselta. Mutta tuo toivomus nopeaan sektioon pääsystä on esimerkiksi sellainen, että jos itse koet valtavaa kipua, tuskaisuutta ja epätoivoa siitä, että synnytys ei mielestäsi etene lainkaan, voi ammattilaisten arvio olla toinen: se etenee, ehkä hitaasti mutta oikeaan suuntaan. Tällöin punnitaan lapsen etua, mikä harvoin on sektio. Voit kuitenkin olla varma siitä, että mikäli tilanne oikeasti vaarantuu -lapsen sydänäänet huolettavat, tarjonta kääntyy, lapsi jumittuu kanavaan liian pitkäksi aikaa, supistukset loppuvat eivätkä voimistu riittävästi enää oksitosiinilla, istukka repeää tai tapahtuu muuta lapsen vointia vaarantavaa, pääset aivan varmasti sektioon ja sinun synnytyksesi ajaa muiden synnyttäjien edelle siinä tapauksessa.

Itse olen aina pelännyt sektioon joutumista, koska leikkaus on aina iso riski ja sekä äidille että vauvalle vaarallisempaa kuin alatiesynnytys silloin, kun asiat ovat ns. kunnossa. Saat varmasti kipulääkkeitä ja mikäli kätilösi on luonteeltaan sellainen, että ette löydä yhteyttä toisiinne, voit pyytää toista kätilöä. Koita miettiä sitä palkintoa, jonka saat! Rohkaisuna vielä muutamia asioita, joista lapsesti hyötyy alatiesynnytyksessa: keuhkojen toiminta (ne puristuvat kanavassa tyhjäksi lapsivedestä ja limasta, eli hengityksen käynnistyminen on helpompaa ja rivakampaa), maito nousee paremmin kuin sektion jälkeen, vauvan imemisrefleksi on yleensä parempi ja äidin toipuminen nopeampaa.

Tärkeintä on kuitenkin, että luotat itseesi. Synnytys on aina synnytys, tehtiin se sitten miten hyvänsä. Luota myös sairaalan henkilökuntaan, kukaan hiestä ei tahdo sinulle pahaa. Et varmasti ole ainoa synnyttäjä, joka pelkää. Tsemppiä!

 

["vieras"]

Mene ap lenkille!

 

["vieras"]

Tir, itsellä taas on viikot nyt tasan 39 ja lekuri sanoi viime viikolla, että nyt on ihanteellisin aika käynnistää synnytys, että jos tästä menee yli, niin se on sitten se ja sama meneekö vaikka yliajallekin asti. Siis ajatellen vauvan painoa. Viime viikolla painoarvio oli sen 3,5kg eli onneksi kauhean iso. Että ei kai pieni tässä viikossa ole liiaksi painoansa kasvattanut.

Mitkä sitten ovat "vaaranpaikkoja" mitkä lisää riskiä tai johdattaa suoraan toiseen sektioon? Muistatko niitä vielä?

Painoarviot saattavat heittää kilollakin, eli lapsesi voi olla vasta 2,5 kiloinen.
Miksi haluaisit saattaa vauvasi tietoisesti riskiin, jos kerran lääkäri katsoo ettei ole vielä oikea aika käynnistää. Vauva voi olla liian pieni eikä vielä valmis tulemaan.
Eikö kannattaisi päästää irti itsepäisyydestäsi hieman, ja luottaa että luonto hoitaa homman? Joku syy siinä on, että synnytys ei ole vielä käynnistynyt.

 

[soja]

mitenhän tämä asia on edennyt...???