eioo aina elämää tää elämä

[emtemt]

Haluun kertoo teille jotain, jotain mikä saa mut hyvin surulliseks. Elikkä mulla on kolme pientä lasta ja asun keskellä ei mitää mulla ei oo oikeesti ihan yhtää ystävää tuttuu sukulaista ei ketää mutta ihana mies on se on mun ainut kontakti muihin aikuisiin. Meillä ei käy ikinä ketää vierasta ja mun oma perhe ja tuki asuu ihan eripuolella, joten yksin ja miehen avustuksella on pärjättävä. Mun mies on ihana ja rakastava mutta sillä on kaikki täällä mitä elämästä voi toivoo ja oon siitä ilonen sillä on kavereita perhe sukulaisii se käy paljon ulkona ja muualla kotoota mistä mä oon onnellinen ja oonki sanonu sille että käydä kavereitten luona ja pitää ihmisiä lähellä koska se on oikeesti tosi tärkeetä.

Mä oon ite päivät kokoajan kotona lapsien kanssa 27/7 käytännössä yksin ja joo musta todellaki tuntuu etten jaksa ja joka aamu kun herään mä itken. Mietin et mikä mut on tähän tuonu ja mikä meni vikaan vai menikö mikään vikaan?

Kyllä mä kestän olla yksin tai ainaki uskottelen nii vaikka oo oikeesti ihan rikki enkä haluis edes elää tätä elämää.

Se tekeeki kipeetä kun lapsillakaa ei oo ihan ketää kavereita on niillä onneks toisensa mutta riitääkö se ? Ei, ei mullekkaa riitä vaan mun miehen seura silloin kun se nyt kotona on. Kaipaan oikeesti tosi paljo kaveria mun omaa perhettä kaikkea mikä jäi mutta samalla olen onnellinen myös siitä mitä mulla on.

Sitä mä vaan välillä mieti ja pelkää että
Jos joskus teenki sen asian mikä mulla aina päällimmäisenä on mielessä ? Entiiä ja anteeks että on epätäydellinen kirjotus puhelimella ja muutenki en jaksanu keskittyy.

Pointtina kuitenkin oli kertoa teille, joilla on oikeasti ihmisiä ynpärillä niin muistakaa vaalia niitä ja pitää hyvää huolta ystävyydestä ne pitää ihmisen maanpinnalla . Ja kaikki se apu jos saatte arkeenne nii muistakaa arvostaa oikeesti pidetää huolta toisistamme !

 

[Vasemman käen rukkanen]

Eikö miehesi kaverit/ystävät käy teillä kylässä? Tutustuisit heihin ja heidän perheisiinsä?

 

[emtemt]

Tunnen minä mieheni kaverit ,mutta ne on kaikki poikamiehiä ei perheellisiä .

 

[FreezeCat]

:hug:

Onko sulla mahdollista käydä perheesi luona miten usein? Pystytkö olemaan ihan pitempää aikaa siellä toisaalla, jotta voisit nähdä kaipaamiasi ihmisiä ja käydä hapettumassa? Maiseman vaihdokset tuovat usein kaivattua henkireikää sille arjen elämiselle sekä avartavat mielenmaisemia.

Pääsetkö sinä kotona ollessasi miten liikkumaan ihmisten ilmoille lastesi kanssa? Käyvätkö lapsesi kerhossa tai jossain harrastustoiminnassa, minkä ikäisiä ovat? Ja miten teillä on miehesi kanssa sitä vapaa- aikaa, olisiko silloin mahdollista lähteä porukalla pois siitä pihapiiristä ja käydä vierailemassa miehesi sukulaisilla?

Oletko jutellut tästä yksinäisyydestäsi ja omista tunteistasi neuvolassa - olisko siellä menossa jotain perhekerhotapaamista, johon voisit hyvinkin osallistua ja siten tutustua uusiin ihmisiin? Joka tapauksessa - kyllä sun on nyt vain tavalla tai toisella ulkoistettava itsesi ja lähdettävä ihmisten ilmoille. Mökkihöperöksi sä muutoin tuut - ja siinä on riskinä se isomman puoleinen elämään katkertoituminen. Sitten voi oikeasti jäädä huomaamatta ne kaikki elämän pienetkin kivat asiat.

Mitäs miehesi muuten tuumaa tilanteesta ja asiasta? Varmasti on kuitenkin huomannut, että vaikka rakastatkin isosti perhettäsi niin kaipaat - luonnollisesti! - muitakin aikuissuhteita ja muuta elämää. Voisiko hänen sukulaisia tulla teille kyläilemään, vai missä väleissä olette - löytyisikö sieltä kaivattua seuraa sinulle?

Joka tapauksessa - suuntaapa ajatuksesi ihan konkreettisesti pois siitä teidän pihapiiristä ja lähdet vain ulos pesueesi kanssa näkemään ihmisiä ja kevään tuloa ! Sitäpä ei tiedäkään, aina on ihmisiä - sielläkin - joka on samassa tilanteessa kuin sinä ja kaipaa myös seuraa. Ette vain toistaiseksi toisistanne mitään tiedä, mutta - tutustumisia ja ikimuistoisia kohtaamisia voi tapahtua ihan missä vain !

Kevättä ja valoa kohti, rohkeasti ja avoimin mielin!

 

["Panda"]

Vähän samanlaista mullakin... toisaalta mun mies ei oo ihana eikä se piittaa viettää aikaa mun kanssa...