Eipä juuri enää kiinnosta

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

Viime kerrasta, kun rakasteltii on aikaa... ainakin kuukausi...puolitoista. Jotain outoa runkkausräpellystä tässä välissä on kerran ollut, mutta siitäkään en juuri mitään saanut.

Pillerit olen voinut hyvällä omallatunnolla jättää pois. Jossei pillereille ole käyttötarkoitusta, niin miksi niitä pitäs syödä? Eihän ne nyt varsinaisesti myrkkyä ole (tai kuka sitä loppujen lopuksi tietää) muttei ihmistä alunperin ole tarkoitettu kyllästämään itseään keinotekoisilla hormooneilla.

Tuossa taannoin alkoi kyllä mietityttämään, että jaa, eihän seksi nyt maailman tärkein asia ole, mutta kyllähän se nyt osa parisuhdetta yleensä on. Ja me ei sitä harrasteta. Mikähän meihin on mennyt?

Tähän asti mieheni oudotkin fantasiat olen kiltisti toteuttanut. Mitäs mieheni puolestaan on vuokseni tehnyt? No eipä juuri mitään. Mitään omia fantasioitani en ole koskaan päässyt toteuttamaan. Myöskin viettely-yritykseni/aloitteeni mieheni on systemaattisesti torjunut. Toiveitani "käsittelyn" suhteen ei hänen mielestään tarvitse ottaa huomioon. Hän mielestään osaa käsitellä minua täydellisen hyvin (mikä ei kylläkään pidä ihan 100% paikkansa), eikä tarvitse ohjeita. Eihän minua nyt voi sattua esim. hänen antamansa suuseksi, ainakaan hänen mielestään. No kyllä se itseasiassa voi ja pelkään sitä nykyään.

Heti tuosta seksin vähyydestä syytin itseäni. Inhosin itseäni ja etenkin värkkiäni. Tuntui kuin se olisi jotenkin ollut ylimääräinen osa minua.

Mieheni myönsi ettei halua minua. Sitten sanoi, että turha on kuvitella, että hän antaisi.

Mietin asiaa tarkemmin ja tajusin, etten minäkään halua miestäni millään lailla. Jo jonkin aikaa oli niin, etten saanut orgasmia, läheisyydentunnetta enemmänkin.


Vaikka tilanne seksiä meillä ei harrasteta, on miehelläni kumma tunne kehuskella ja kerskua kavereillensa, kuinka meillä pervoillaan. Pelkkää pätemisen tarvetta?

Tuntuu kuin mikään ei olisi enää kaunista ja pyhää. He, mieheni ja kaverinsa ostivat vitsinä minulle dildon. Loukkaannuin. Värkkini ja tarpeeni sen suhteen ei kuulu mieheni kavereille. Kehoni salaisimmasta, herkimmästä ja aiemmin niin minulle rakkaasta osasta tehtiin yleinen vitsi. Nyt vihaan tosaani ja toivon, ettei sitä olisi olemassakaan.


Mikähän voisi tähän kummalliseen tilanteeseen auttaa? Pyytäisin asiallisia vastauksia, kiitos.

 

[hyvänen aika..]

Viime kerrasta, kun rakasteltii on aikaa... ainakin kuukausi...puolitoista. Jotain outoa runkkausräpellystä tässä välissä on kerran ollut, mutta siitäkään en juuri mitään saanut.

Pillerit olen voinut hyvällä omallatunnolla jättää pois. Jossei pillereille ole käyttötarkoitusta, niin miksi niitä pitäs syödä? Eihän ne nyt varsinaisesti myrkkyä ole (tai kuka sitä loppujen lopuksi tietää) muttei ihmistä alunperin ole tarkoitettu kyllästämään itseään keinotekoisilla hormooneilla.

Tuossa taannoin alkoi kyllä mietityttämään, että jaa, eihän seksi nyt maailman tärkein asia ole, mutta kyllähän se nyt osa parisuhdetta yleensä on. Ja me ei sitä harrasteta. Mikähän meihin on mennyt?

Tähän asti mieheni oudotkin fantasiat olen kiltisti toteuttanut. Mitäs mieheni puolestaan on vuokseni tehnyt? No eipä juuri mitään. Mitään omia fantasioitani en ole koskaan päässyt toteuttamaan. Myöskin viettely-yritykseni/aloitteeni mieheni on systemaattisesti torjunut. Toiveitani "käsittelyn" suhteen ei hänen mielestään tarvitse ottaa huomioon. Hän mielestään osaa käsitellä minua täydellisen hyvin (mikä ei kylläkään pidä ihan 100% paikkansa), eikä tarvitse ohjeita. Eihän minua nyt voi sattua esim. hänen antamansa suuseksi, ainakaan hänen mielestään. No kyllä se itseasiassa voi ja pelkään sitä nykyään.

Heti tuosta seksin vähyydestä syytin itseäni. Inhosin itseäni ja etenkin värkkiäni. Tuntui kuin se olisi jotenkin ollut ylimääräinen osa minua.

Mieheni myönsi ettei halua minua. Sitten sanoi, että turha on kuvitella, että hän antaisi.

Mietin asiaa tarkemmin ja tajusin, etten minäkään halua miestäni millään lailla. Jo jonkin aikaa oli niin, etten saanut orgasmia, läheisyydentunnetta enemmänkin.


Vaikka tilanne seksiä meillä ei harrasteta, on miehelläni kumma tunne kehuskella ja kerskua kavereillensa, kuinka meillä pervoillaan. Pelkkää pätemisen tarvetta?

Tuntuu kuin mikään ei olisi enää kaunista ja pyhää. He, mieheni ja kaverinsa ostivat vitsinä minulle dildon. Loukkaannuin. Värkkini ja tarpeeni sen suhteen ei kuulu mieheni kavereille. Kehoni salaisimmasta, herkimmästä ja aiemmin niin minulle rakkaasta osasta tehtiin yleinen vitsi. Nyt vihaan tosaani ja toivon, ettei sitä olisi olemassakaan.


Mikähän voisi tähän kummalliseen tilanteeseen auttaa? Pyytäisin asiallisia vastauksia, kiitos.

Huh huh, onpas tekstiä! Sinuna lähtisin alta aikayksikön menemään ja jättämään tuollaisen itsekkään lapsellisen miehen.
Typeryyden huippu tuo dildo-juttu. (dildossa ei sinänsä mitään mutta jos mies ostaa kavereidensa kanssa sulle sellaisen niin...)
Ja toosasi on osa sinua. toivottavasti löydät miehen joka osaa käsitellä naista. samalla opit rakastamaan myös itse itseäsi. nauttimaan seksistä ja toosastasi.

 

[RJV]

Etsikää oikeaa rakkautta.
Myönteiset sanat, kahdenkeskinen aika, rakkaudella annetut lahjat, lempeät palvelukset ja fyysinen kosketus. Jospa teidän miehenne ensisijainen rakkaudenkieli ei olekaan fyysinen kosketus. Ottakaa käyttöön jokin toinen rakkaudenkieli. Yleensä ihminen ilmaisee käytöksellään mikä se on. Rakkaussuhde pitää toimia ensin, josta seuraa automaattisesti seksisuhteen toimiminen. Etsikää yhdessä ensin teitä molempia kiinnostavat asiat. Jos kiinnostavat asiat poikkeavat kovasti toisistaan, niin muistakaa tehdä sopivassa suhteessa kummankin mieleisiä asioita. Keskustelkaa asioista ottakaa huumoria mukaan, vaikka aina ei onnistuisikaan niin silti voi olla hauskaa.
Yrittäkää olla moittimatta miestänne vaikka hän loukkaisikin teitä. Rakastakaa häntä jospa hän huomaisi teidän aidon rakkauden ja muuttaisi tapansa jopa jonain päivänä pyytäisi anteeksi. Iäkkäämmillä ihmisillä tulee myös hyväilyt tärkeämmiksi kun varsinainen yhdyntä. Ainakin meille on käynyt näin. Kumpa miehenne loukkaavat sanat muuttuisi myönteisiksi sanoiksi. Voitteko kysyä mieheltänne rakastaako hän teitä ja haluaako hän rakastaa teidän toiveiden mukaisesti.

 

[räs mies]

"Värkkini ja tarpeeni sen suhteen ei kuulu mieheni kavereille. Kehoni salaisimmasta, herkimmästä ja aiemmin niin minulle rakkaasta osasta tehtiin yleinen vitsi. Nyt vihaan tosaani ja toivon, ettei sitä olisi olemassakaan."
voi kumpa naisetkin muistaisivat kanssa olla kertomatta miestensä miehiset mitat kavereilleen, jättää kertomatta potenssiongelmat tyttöystävilleen.

ymmärrän sinua hyvin

 

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

Olen kanssasi "räs mies" samaa mieltä, toisen mitat eivät kuulu muille. Itse en puhu seksikokemuksistani/ -ongelmistani kenenkään kanssa naamatusten... ne eivät vain kuulu muille.

Täällä se on mielestäni eri juttu, sillä täällähän ollaan anonyymisti. Emme ehkä koskaan tapaa naamatusten ja vaikka tapaisimme, emme tunne toisiamme, toistemme mittoja, kokemuksia jne. Siksi kertomamme asiat eivät pysty nolaamaan ketään.

Kiitos myös sinulle "RJV". Ongelma on vain siinä, ettei asiani ja ongelmani kiinnosta miestäni pätkän vertaa. Yritin viimeksi äsken.

Huumori meillä on myös aika yksipuoleista. Olen aika itseironinen tyyppi yleensä. Yleensä rakastan tehdä itsestäni pilaa ja voi riemun ja naurun määrää, kun joku onnistuu pilailemaan kustannuksellani (intiimiasioista en kestä pilailua, kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Pilluni on vain minua ja miestäni varten. Etenkään limaisia irstaita vitsejä en ymmärrä. Ehkä olen vähän ahdasmielinen).

Mieheni voi vitsailla kustannuksellani, itsestään hän ei kestä vitsailua. Hän käsittää sen heti rankkana vittuiluna, oli vitsailu millaista ja kenen tahansa harjoittamaa.

 

[Ohje.]

Olen kanssasi "räs mies" samaa mieltä, toisen mitat eivät kuulu muille. Itse en puhu seksikokemuksistani/ -ongelmistani kenenkään kanssa naamatusten... ne eivät vain kuulu muille.

Täällä se on mielestäni eri juttu, sillä täällähän ollaan anonyymisti. Emme ehkä koskaan tapaa naamatusten ja vaikka tapaisimme, emme tunne toisiamme, toistemme mittoja, kokemuksia jne. Siksi kertomamme asiat eivät pysty nolaamaan ketään.

Kiitos myös sinulle "RJV". Ongelma on vain siinä, ettei asiani ja ongelmani kiinnosta miestäni pätkän vertaa. Yritin viimeksi äsken.

Huumori meillä on myös aika yksipuoleista. Olen aika itseironinen tyyppi yleensä. Yleensä rakastan tehdä itsestäni pilaa ja voi riemun ja naurun määrää, kun joku onnistuu pilailemaan kustannuksellani (intiimiasioista en kestä pilailua, kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Pilluni on vain minua ja miestäni varten. Etenkään limaisia irstaita vitsejä en ymmärrä. Ehkä olen vähän ahdasmielinen).

Mieheni voi vitsailla kustannuksellani, itsestään hän ei kestä vitsailua. Hän käsittää sen heti rankkana vittuiluna, oli vitsailu millaista ja kenen tahansa harjoittamaa.

RJV:n 'ohjeet' voi jättää omaan arvoonsa. Ap:n viestistä päätellen miehensä on täysi paska joka ei puhumalla muutu, anteeksi vaan RJV mutta sellaisiakin miehiä on.
Ap, et kertonut ikäänne, mutta sanoisin että koskaan ei ole myöhäistä lähteä.
Kokemuksesta voin sanoa että tuollaiset miehet ei muutu, enää puuttuu väkivalta, teillä ei ilmeisesti ole kuin tuota henkistä väkivaltaa (vielä)?

 

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

Kiitos, kiitos kaikille vastanneille! Ja lisääkin saa laittaa.

Olen 22 kohta 23. Silti tunnen olevani loppuun kulutettu, likainen patja, joka on varaston nurkkaan hylätty vailla käyttötarkoitusta. Kuvottaa. Inhoan itseäni. Tunnen itseni likaiseksi, tavalla johon ei pesu auta.

Äsken yritimme selvitellä asioita. Yritin selittää, että haluan eron. Kaikkein vähiten siihen vaikuttaa tämä seksiasia. Muutenkin on vaikeata. Mieheni ei ymmärrä alkuunkaan. Pitää silkkana ilkeytenä.

"Tuntuu kuin mikään ei olisi enää kaunista ja pyhää. He, mieheni ja kaverinsa ostivat vitsinä minulle dildon. Loukkaannuin. Värkkini ja tarpeeni sen suhteen ei kuulu mieheni kavereille. Kehoni salaisimmasta, herkimmästä ja aiemmin niin minulle rakkaasta osasta tehtiin yleinen vitsi. Nyt vihaan tosaani ja toivon, ettei sitä olisi olemassakaan. "

Itseasiassa paha olo ja loukkaantuminen dildon saamisesta tuli vähän jälkikäteen. Tänään. Kun tarkemmin mietin noita seksiasioita. En tarkoituksella alkanut niitä funtsimaan, ne vain tulvivat mieleeni. Nyt on niin hirveän paha ja ahdistava olo. Yksityisimmälle alueelle koko elämässäni on "murtauduttu" ilman lupaani. En tiedä miksi nämä tuntemukset tuosta kapineesta (dildosta) heräsivät vasta nyt.

 

[ohje.]

Kiitos, kiitos kaikille vastanneille! Ja lisääkin saa laittaa.

Olen 22 kohta 23. Silti tunnen olevani loppuun kulutettu, likainen patja, joka on varaston nurkkaan hylätty vailla käyttötarkoitusta. Kuvottaa. Inhoan itseäni. Tunnen itseni likaiseksi, tavalla johon ei pesu auta.

Äsken yritimme selvitellä asioita. Yritin selittää, että haluan eron. Kaikkein vähiten siihen vaikuttaa tämä seksiasia. Muutenkin on vaikeata. Mieheni ei ymmärrä alkuunkaan. Pitää silkkana ilkeytenä.

"Tuntuu kuin mikään ei olisi enää kaunista ja pyhää. He, mieheni ja kaverinsa ostivat vitsinä minulle dildon. Loukkaannuin. Värkkini ja tarpeeni sen suhteen ei kuulu mieheni kavereille. Kehoni salaisimmasta, herkimmästä ja aiemmin niin minulle rakkaasta osasta tehtiin yleinen vitsi. Nyt vihaan tosaani ja toivon, ettei sitä olisi olemassakaan. "

Itseasiassa paha olo ja loukkaantuminen dildon saamisesta tuli vähän jälkikäteen. Tänään. Kun tarkemmin mietin noita seksiasioita. En tarkoituksella alkanut niitä funtsimaan, ne vain tulvivat mieleeni. Nyt on niin hirveän paha ja ahdistava olo. Yksityisimmälle alueelle koko elämässäni on "murtauduttu" ilman lupaani. En tiedä miksi nämä tuntemukset tuosta kapineesta (dildosta) heräsivät vasta nyt.

Olettepa vielä nuoria. teillä on mm. seksiasiat vielä 'hakusessa'.
Itse olen kymmeniä vuosia vanhempi ja näin jälkiviisaana sanon että seksiasiat(kin) pitää puhua selväksi jo heti suhteen alussa..siitä mitä kumpikin haluaa ja ei halua..myöhemmin niitä on turha ruveta muuttelemaan.
Meillä mieheni kanssa seksi oli alussa ja vieläkin samaan tyyliin kuin teillä..mies luuli osaavansa ja tietävänsä mitä tarvitsen, enkä ottanut asiaa puheeksi..tässä sitä on sitten kärvistelty vuosia ja tyydytty miehen 'osaamaan' seksiin. omista fantasioistani en uskalla edes mainita, mies tyrmää ne heti sanoen olleeni liikaa seksisivuilla. hänen tarpeensa ja fantasiansa kyllä on pitänyt tyydyttää/toteuttaa.
Tuo on kyllä tosi loukkaavaa että miehesi ostaa kavereidensa kanssa sulle dildon..ihan kuin vihjauksena ettet kykene seksiin oikean ihmisen kanssa, ja todellisuudessa miehesi taitaa olla se kykenemätön. täysi lapsi miehesi, toivottavasti löydät MIEHEN.

 

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

Toisaalta haluaisin jäädä. Ollaan neljä vuotta oltu saman katon alla. Toisen on oppinut tuntemaan aika hyvin. Tuntuu, kuin toisesta olisi tullut osa minua. Nyt itsestä pitäisi sitten repäistä osa pois.

Toisaalta en kestä tätä elämää. En muita, hiukan "tärkeämpiä" ongelmia, mutten näitä seksipulmiakaan.

En näe muuta vaihtoehtoa, kuin ero.


Toosastani ja sen olemassa olosta on tullut aivan kamala asia. Se häiritsee minua vain olemalla siellä, missä on. Tuntuu, kuin vihaisin sitä. Haluaisin vain unohtaa sen. Pelkään, ettemme enää koskaan "tule toimeen keskenämme". Tarkoitan, että pelkään, etten enää koskaan voi nauttia seksistä. Minkäänlaisesta. Soitan kyllä kohta "kyydin" itselleni. Hulluksi olen tulossa ja olisi kyllä varmaan syytä päästä lataamoon hoitoon!

Tämä alkaa kyllä kuulostaa jo aika koomiselta. Ihan alkaa itseä naurattaa. Voisi se hymyilyttää tai ainakin hämmentää ambulanssikuskejakin, kun selittäisin ihan vakavissani, että "Meillä oli seksiongelmia varmaan ennenkin. Nyt täyty kutsua teidät paikalle, kun sain dildon joululahjaksi ja tätä nykyä vihaan tussuani!"

 

[RJV]

Tuo olikin yllätys tuo ikä. Niistä pillereiden pois jättämisestä päättelin, että se tapahtuisi luonnollisista syistä, eli kun ei enää voi tulla raskaaksi.
Kuinka lyhyen aikaa olette ollut yhdessä?
Oletteko edes missään vaiheessa ollut miehellenne kavereita tärkeämmässä asemassa? Kaikki tietää, että lapset pitää osata irtaantua vanhemmistaan. Tämän lisäksi mielestäni, myös kaveripiiristäkin pitää pystyä etääntymään jossain määrin. Avioitumisen / avoliiton jälkeen puoliso on tärkein ja hänen tarpeet on ensisijalla. Selvästihän miehellenne ovat kaverit tärkeämmät ja jopa he kaikki kiusaavat teitä. Kysykää haluaako hän muuttaa tapansa niin että te olette hänelle tärkein henkilö ja haluaako hän jatkaa yhteistä liittoa. Jos ei niin ei kai siinä muu auta kun kumpikin matkustaa omille teille, koska ilman puolisoiden välistä rakkautta ei kukaan kestä koko ikäänsä. Varsinkin kun teillä on sitä niin paljon jäljellä. Ilman rakkautta ei voi olla seksuaalisuuttakaan. Vai tetääkö kukaan tilannetta jossa pariskunta riitelee jatkuvasti ja siitä huolimatta seksi toimii moitteettomasti?

 

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

Toisaalta haluaisin jäädä. Ollaan neljä vuotta oltu saman katon alla. Toisen on oppinut tuntemaan aika hyvin. Tuntuu, kuin toisesta olisi tullut osa minua. Nyt itsestä pitäisi sitten repäistä osa pois.

Toisaalta en kestä tätä elämää. En muita, hiukan "tärkeämpiä" ongelmia, mutten näitä seksipulmiakaan.

En näe muuta vaihtoehtoa, kuin ero.

 

[RJV]

Varmasti ero on vaikea asia, kuten itse sanoitte. " Nyt itsestä pitäisi sitten repäistä osa pois." Kai kuitenkin alkuvaiheessa on ollut miellyttäviä aikoja. Niihinkö ei enää ole paluuta? Oletteko yhdessä tehnyt kaikenlaista kivaa. Myönteiset sanatkin toimivat paremmin kun vaatimukset minä haluan erota. Voitasko me rakastaa toisiamme ja tehdä asioita joista molemmat pitävät. Voisiko hän sitä kaveripiiriä etäännyttää joksikin aikaa.
Pystyttekö antamaan anteeksi miehellenne, jos hän sitä pyytäisi?

 

[Kärsijä]

Miehesi käytös tuntuu mielestäni lähinnä narsistiselta!? Olen itse elänyt pitkän suhteen sellaisen kanssa! Siinä seksuaalisuus voi joko yli/ali korostua. Jälkimmäinen
voi ilmetä toisen tarpeiden vähättelynä/aliarvostuksena. Pääkysymys: Syylistääkö hän sinua yhteiselemänne "normaalaissa" toimissa? Eli kaikki olisi paremmin jos sinä tekisit asiat näin ja näin,silloin hän olisi tyytyväinen ja onnellinen......

 

[hei vaan]

Kamat kassiin ja maiseman vaihdokseen. Nuori olet ja vielä paljon kokematta. Tuotako nyt vielä katselemaan. Noh, parit pienet itkun tiraukset ja nokka kohti tulevaisuutta.
Ja jätä se dildo kaverilles... voisivat sitten keskenään keksiä vaikka mitä kivoja leikkejä
Pillerit on siitä ikäviä että ne sivuvaikutukset sieltä saattavat pukata aiheuttaen sitä haluttomuuttakin... sepä se... :/

 

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

Tuntuu, että mieheni syyttää minua aivan kaikesta. Tuntuu, ettei hän koe ollenkaan olevansa koskaan missään väärässä. Harvoin hän tuntee tarvetta pyytää anteeksi, jos loukkaa. En jaksa enää tätä suhdetta. En jaksa enää yrittää antaa anteeksi, kerta toisensa jälkeen samanlaisista loukkauksista.

En jaksa, enkä uskalla enää keskustella asioista. Ei tästä mitään tule. Esim. kerran lensi telkkari, kun pyysin, että se laitettaisiin vartiksi kiinni. Tietokoneelle kävi samalla tavalla. Hän huutaa, että "no, telkkarin ja tietokoneen voi myydä, kun niitä ei kerran saa katsoa!" Voi vittu! En minä ole käskenyt lopettamaan telkkarin tölläämistä. Pyysin yhtä iltaa. En minä kieltänyt tietsikalla pelaamista. Pyysin 15 minuuttia.

En jaksa tätä enää!!! Tukehdun!

 

[ohje.]

Tuntuu, että mieheni syyttää minua aivan kaikesta. Tuntuu, ettei hän koe ollenkaan olevansa koskaan missään väärässä. Harvoin hän tuntee tarvetta pyytää anteeksi, jos loukkaa. En jaksa enää tätä suhdetta. En jaksa enää yrittää antaa anteeksi, kerta toisensa jälkeen samanlaisista loukkauksista.

En jaksa, enkä uskalla enää keskustella asioista. Ei tästä mitään tule. Esim. kerran lensi telkkari, kun pyysin, että se laitettaisiin vartiksi kiinni. Tietokoneelle kävi samalla tavalla. Hän huutaa, että "no, telkkarin ja tietokoneen voi myydä, kun niitä ei kerran saa katsoa!" Voi vittu! En minä ole käskenyt lopettamaan telkkarin tölläämistä. Pyysin yhtä iltaa. En minä kieltänyt tietsikalla pelaamista. Pyysin 15 minuuttia.

En jaksa tätä enää!!! Tukehdun!

Lähde hyvän sään aikana! miehessä on selvästi väkivaltaista taipumusta jos jo nyt tavarat lentelee. mitä ilmeisemmin kohta käy käsiksi sinuun, kannattaa lähteä nyt eikä viidentoista vuoden päästä jolloin voi olla jo mukuloita kintuissa. Aina parempi mitä nopeemmin, kuten yksi jo sanoi tuossa aikaisemmin niin parit itkut ja eikun eteenpäin.

 

[RJV]

No ei tunnu hyvältä meistäkään tilanteenne. Jos miehenne ei tosiaan halua keskustella ja korjata suhdettanne, niin sillehän ei voi mitään. Miehenne on se avainhenkilö joka ainoastaan pystyisi korjaamaan tilanteenne, mutta jos hän ei halua niin minkäs teet. Vaikea sitä on täältäkään paljon enempää auttaa. Ellei tätä ketjuakaan pysty hänelle näyttämään. Muuten perheen hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu miehelle, siitä ei voi milloinkaan syyttää vaimoa jos perheessä menee huonosti.
Toivottavasti tämä kirjoittelu on edes hiukan auttanut pahanolon tunteeseenne.

 

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

...tajusin juuri sellaisen asian, ettei mieheni kuuntele minua. Enkä minä halua kuunnella enää miestäni pätkääkään. Enkä ymmärtää. Enkä olla ystävällinen. Enkä olla tässä suhteessa.

 

[Sudenmarja]

No en minäkään kuuntelisi tai ymmärtäisi tuollaista miestä. Eikö ala olla aika selvää, että ero on edessä? Mitä ihmettä hajotat itseäsi tuollaisen miehen kanssa? Oli itsessäsi sitten vikaa tai ei, niin jo nuo seksiongelmat ovat senlaatuisia etten minä jatkaisi moisen äijän kanssa hetkeäkään.

Eroa ja mene terapiaan jos et muuten usko, ettei ällöttävä ja vastenmielinen ole alapääsi vaan miehesi. Ehdit vielä löytää itsellesi vaikka miten monta hyvää miestä.

Ja siitä rakkaudenkielestä voisi lakata lässyttämästä ainakin tällaisessa tapauksessa jos mies on niin totaalisen taukki ettei usko kun nainen sanoo hänen satuttavan naista sängyssä. Ei tuolla miehellä ole mitään rakkaudenkieltä ja tuskin rakkautta ylipäätään.

 

[ihmettelen suuresti...]

Uskomatonta, että joku edes jää pohtimaan mokomaa. Itse olisin lähtenyt jo aikaa sitten. Ja lujaa.

 

[RJV]

Pyydän anteeksi rakkaudenkieli lässytyksiäni.
Silti ihmettelen sellaista seksiä missä ei rakkautta ja hellyyttä olisi.

 

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

vähän kirjoitusvirheitä

Vaikka tilanne seksiä meillä ei harrasteta, on miehelläni kumma tunne kehuskella ja kerskua kavereillensa, kuinka meillä pervoillaan. Pelkkää pätemisen tarvetta?

Vaikka tilanne on se, ettei seksiä meillä ei harrasteta, on miehelläni kumma tarve kehuskella ja kerskua kavereillensa, kuinka meillä pervoillaan. Pelkkää pätemisen tarvetta?

 

[jäämeren tuulet seksirintamalla]

Kiitos kaikille! Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka asiallisia kommentteja tänne tuli. Ne olivat ja ovat tulleet tarpeeseen. Lisääkin saa tietysti laittaa.

Oikein hyvää uuttavuotta kaikille!!

 

[-M36-]

Mun mielestä olet katsellut ja analysoinut tilannetta tarpeeksi huolellisesti, ja kertomasi perusteella suosittelen uuden vaiheen aloittamista niin pian kuin mahdollista. Jätä ilman katumusta tuo itsekeskeinen ja huolestuttavia käytösmalleja omaava mies ja katso tulevaisuuteen...

Kirjoitit että lähdön tekee vaikeaksi se, että olette olleet kuitenkin jo 4 vuotta yhdessä ja hän on osa sinua. Mutta mieti, onko se osa sellainen joka tekee sinusta oikeasti onnellisemman vai surullisemman - antaako se sinulle energiaa vai ottaako pois. En osaa varmasti sanoa kun en ole alan asiantuntija mutta mielestäni miehesi käyttää sinuun valtaa tavalla joka ei kuulu hyvään suhteeseen, eikä ole osoitus kiintymyksestä, puhumattakaan rakkaudesta.

Uskon että sinulla on hienot edellytykset löytää itsellesi hienovaraisilla aivoilla varustettu ja sinusta aidosti välittävä mies, jos pistät elämäsi nyt uudestaan peliin. Et varmasti tule katumaan päätöstäsi, sikäli kun on tekstejäsi lukenut.

Lycka till

 

[Sudenmarja]

Pyydän anteeksi rakkaudenkieli lässytyksiäni.
Silti ihmettelen sellaista seksiä missä ei rakkautta ja hellyyttä olisi.

No luehan RJV nyt uudestaan mitä ap on kirjoittanut. Heidän seksielämässään ei näytä olevan rakkaudesta ja hellyydestä tietoakaan, päin vastoin.

Ja ap:lle: Tottakai suhteesta on vaikea lähteä, ex-avomiehestä eroaminen tuntui oman käden irtileikkaamiselta tylsällä puukolla mutta siitä kun selvisin niin päivääkään en ole katunut.

Minä en sinuna näkisi muita vaihtoehtoja kuin eron. Jos nyt neljän vuoden jälkeen tuntuu noin pahalta niin miltä tuntuukaan muutaman vuoden kuluttua kun sama jatkuu tai pahenee? Oikeasti, löydät vielä miljoona keraa paremman ja jos et löytäisikään niin yksinkin on parempi olla kuin tuon miehen kanssa.