P
"pettynyt"
Vieras
Kyllä on taas ollut semmoinen isänpäivä, että tuntee olonsa todella arvostetuksi.
Väkersin miehelle isänpäiväbrunssin kakkuineen, mutta miespä ei viitsinyt sen verran nähdä vaivaa jotta olisi tullut sitä syömään
Aamu alkoi jo huonosti, ja myönnän että vikaa oli myös minussa. Mulla meni hieman hermo, kun lapsi (1,5v) koitti kovasti miehen kanssa leikkiä mutta tää vaan kuorsaa. Aamupalaa alottaessa vei lapsi ruokalapun miehelle, jotta tämä laittaisi sen hänelle niin mies otti lapun, nukahti kesken sen laiton ja lappu tippui lattialle... Lapsi sitten toi lapun minulle.
No siinä sitten tuli sanaharkkaa vähän kaikesta, mutta sen jälkeen ihan normaalisti juteltiin, annettiin lapsen kanssa lahjat jne. Mies sitten jäi kotiin nukkumaan ja mä lähdin lenkille lapsen ja koiran kanssa.
Kun tultiin kotiin, mies lähti käymään naapurissa ja sanoin että ruoka on sitten 11, ja sanoi että käy vaan nopeaa. Nooh miestä ei sitten näy eikä kuulu, niin soitin että onko pian tulossa kun lapsi alkoi jo siinä kitiseen nälkää ja väsymystä. Mies sitten saapui, meni sohvalle makaan ja kun kysyin että eikö tule pöytään niin ei kuulemma huvita.
Musta tuntui niiiin pahalta, koitin siinä lapsen takia tsempata mutta itkuhan siinä tuli (ja tulee nytkin tätä kirjoittaessa). En vaan ymmärrä miten joku voi olla niiiin kylmä ihminen? Ja sanoin, että olis voinut aamulla ilmoittaa ettei aio syödä, jotten olisi turhaa tehnyt brunssia. Lisäksi jäi lapsen aamu-ulkoilutkin sen takia väliin, kun oli tultava sitä ruokaa laittamaan (jos olisin tiennyt niin oltais syöty pakkasesta jotain valmista).
Toivottavasti muilla isänpäivä sujuu mukavammissa merkeissä...
Väkersin miehelle isänpäiväbrunssin kakkuineen, mutta miespä ei viitsinyt sen verran nähdä vaivaa jotta olisi tullut sitä syömään
Aamu alkoi jo huonosti, ja myönnän että vikaa oli myös minussa. Mulla meni hieman hermo, kun lapsi (1,5v) koitti kovasti miehen kanssa leikkiä mutta tää vaan kuorsaa. Aamupalaa alottaessa vei lapsi ruokalapun miehelle, jotta tämä laittaisi sen hänelle niin mies otti lapun, nukahti kesken sen laiton ja lappu tippui lattialle... Lapsi sitten toi lapun minulle.
No siinä sitten tuli sanaharkkaa vähän kaikesta, mutta sen jälkeen ihan normaalisti juteltiin, annettiin lapsen kanssa lahjat jne. Mies sitten jäi kotiin nukkumaan ja mä lähdin lenkille lapsen ja koiran kanssa.
Kun tultiin kotiin, mies lähti käymään naapurissa ja sanoin että ruoka on sitten 11, ja sanoi että käy vaan nopeaa. Nooh miestä ei sitten näy eikä kuulu, niin soitin että onko pian tulossa kun lapsi alkoi jo siinä kitiseen nälkää ja väsymystä. Mies sitten saapui, meni sohvalle makaan ja kun kysyin että eikö tule pöytään niin ei kuulemma huvita.
Musta tuntui niiiin pahalta, koitin siinä lapsen takia tsempata mutta itkuhan siinä tuli (ja tulee nytkin tätä kirjoittaessa). En vaan ymmärrä miten joku voi olla niiiin kylmä ihminen? Ja sanoin, että olis voinut aamulla ilmoittaa ettei aio syödä, jotten olisi turhaa tehnyt brunssia. Lisäksi jäi lapsen aamu-ulkoilutkin sen takia väliin, kun oli tultava sitä ruokaa laittamaan (jos olisin tiennyt niin oltais syöty pakkasesta jotain valmista).
Toivottavasti muilla isänpäivä sujuu mukavammissa merkeissä...
Noloa edes myöntää. Olin aika loukkaantunut silloin, koska mies ei mitenkään muistanut tmv. Itseasiassa en saanut edes myöhempään silloin nukkua, vaan heräsin lapsen kanssa ja lähdin sit lapsen ja koiran kaa lenkille ja mies jäi nukkumaan ennen töihinlähtöään.
Tuntuu vaan pahalta, kun lapsi joutui kinastelua kuuntelemaan ja näki minun itkevän...
