Eläinten tietoisuudesta

[Blue]

Mä rupesin tossa ruokaa laittaessani miettimään tota asiaa kun koira seurusteli pupun kanssa häkin reunalla.

Tietääkö/vaistooko elimet kuinka pitkälle että ihminen on "yliolento"? Vai pitääkö ne ihmistä eläimenä siinä kuin mitä muuta lajia tahansa?

Siis, tottahan normaalissa arjessa esim. koira pitää ihmistä pomonaan ja jokainen ihminen on sen koiran yläpuolella. Mutta vaistooko ne sitten että esim. perheen kissat on samaa kastia kuin ne, tai osaako toi meidän pupu ajatella että noi koirat on sen kanssa saman tasoisia ja me ihmiset pidetään niistä huolta? Osaako koira ajatella että pysynpä ton mun isännän luona kun se pitää musta huolta, enhän mä osaisi itse ruokaani metsästää?

Ymmärrättekö te mitä mä haen, vaikka olikin vähän vaikeasti selitetty?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Luulisin, että elkiolle elikko on elikko. Ja se omituinen, melkein kalju takajaloillaan kulkeva elikko on... eh.. tuota... erilainen elkko.

 

[ehkä oivalsin :)]

Eiköhän ne jotain tajua, kun esim. susi luonnossa pelkää ihmistä ja kuitenkin ihminen ei susilaumalle pärjää ilman aseita. Ja esim. pikkulinnut osaa tulla ikkunalle pyytämään ruokaa, kun ulkona lintulauta alkaa olemaan tyhjä. Eivät ihan tyhmiä ole
Luin joskus kirjan, jossa oli mm. hevosista sodassa. Rintamalla olleet hevoset on ruokittu ja juotettu, mutta kun ne oli kotiutettu.. niin nehän oli laukalla ja hirnuen juoseet omaan kotiin. Ja miten jotkut koirat pelastaa orpoja kissoja, aivan kuin tietäisi, että hän kun etsii kisun, ihminen hoitaa sitten sitäkin.

 

[Blue]

Musta olis kamalan hauskaa että eläimet oliskin fiksumpia kuin me luullaan. Ettei ne eläiskään täysin vaistojen varassa.

Esim. Mulla on nyt 12-vuotias koira. Mä en ole ikinä kouluttanut sitä. Sitä ei voi, se ahdistuu siitä. Silti se on pennusta asti tiennyt mun pienimmästäkin liikkeestä mitä pitää tehdä, tottelee kuin enkeli. Näyttelyynkin kun mentiin niin kerran ennen ekaa näyttelyä näytin sille mitä pitää tehdä ja sitten siellä se teki kaikki just eikä melkein, tuli toiseksi. Se katsoo mua aina silmiin ja puhun sille kamalasti, väilillä ihan puuta heinääkin, kun musta tuntuu että se ymmärtää ja kuuntelee. Mä olen sen ihminen ja se ei edes kaipaa muita, toki kunnioittaa muita perheenjäseniä. Kerran kun tultiin lenkiltä unohdin sen ulos ( :ashamed: ei mikään selitys joo mutta mun eka vauva oli just syntynyt ja siinä oli vaunujen ja vauvan kanssa kamalaa sählinkiä yms.), puolen tunnin päästä muistin sen. Siinä se kökötti ulko-oven vieressä ja odotti että tulen hakemaan. Auto- ja kävelytie meni parin metrin päässä missä kulki koiraa ja vaikka mitä muuta. Katsoi mua moittivasti ja tuli sisään. Nytkin varmaan kahteen vuoteen ei sillä ole ollut pantaa kaulassaan, se ei tarvi, mun ei tarvi sanoa kun tietyllä äänensävyllä sen nimi niin se tietää mitä pitää tehdä.

No joo, ehkä se on vaan normaalia lojaalimpi koira. Mutta musta sillä kyllä liikkuu aika paljon juttuja päässä mitä se tuntuu funtsivan paljonkin. Tiedä tuota. =) Mutta täytyy sanoa että ton koiran jälkeen toi meidän hömelö pentu vaikuttaa välillä aikamoiselta idarilta!

 

[Tepadj]

Eläin on eläin, ihminen on eläin.