P
Pieni mies
Vieras
Olen yhdenlainen luuseri, yksi noista vähemmän arvostetuista miehenpuolista. Takanani on loistava tulevaisuus, mutta edessäni ei mitään. Elämäni näyttää sujuttelevan yhtä alamäkeä. Olen myös pirun köyhä. Rahani eivät riitä mihinkään ylimääräiseen eivätkä aina siihen välttämättöminkäämpään. Velkaa ei onneksi ole. Olen aina ollut realistinen ja varovainen rahankäyttäjä.
Tyttöystäväni on vähintään keskituloinen. Arvelen että hänelle jää jokaisesta tilistä säästöön tuhatkunta euroa jos ei enemmänkin - joskus toki varmasti paljon vähemmänkin. Hän majoittaa minua pitkiäkin aikoja ja ostaa pääosan ruoasta, joten sikäli minulla ei ole valittamista, mutta silti tilanne on muuttunut raskaaksi.
En minä erityisesti rahan perään ole, mutta olisi kiva pystyä joskus tekemään jotain yhdessä. Lisäksi olen ruvennut tuntemaan katkeruutta. Kun minä joudun taistelemaan jokaisesta lantista, niin tyttöystäväni voi elellä taloudellisesti huoletonta elämää. Sitä on vaikea kestää. Koska minulla menee kurjasti, on pitemmän päälle tuskallista nähdä jokapäiväisessä arjessa, kun toisella menee hyvin. Olen ikään kuin pakotettu vertailemaan, vaikka en tahtoisi.
Aikaisemman paremmin sujuneen elämäni suhteissa rahat on jaettu tasan tai tarpeen mukaan. Niissä ei ole laskettu kymppejä, satasia tai tonneja, vaan kukkarostaan on ammentanut osapuoli, jolla on ollut ammennettavaa. Tilanne ei ole tuntunut epäoikeudenmukaiselta erojenkaan jälkeen, vaikka olisin itse jäänyt selvästi tappiolle.
Nykyinen tyttöystäväni sen sijaan näyttää olevan tarkka rahoistaan. En ole häneltä suoranaisesti koskaan rahaa pyytänyt, muttavaikuttaa siltä, että hän on rahojensa suhteen omistushaluinen vai pitäisikö sanoa tarkka ja säästäväinen. Tällaisessa suhtautumisessa ei sinänsä ole mielestäni mitään vialla, mutta en ole enää varma, kestänkö sitä. Jos oma tilanteeni ei parane, mikä on täysin mahdollista, niin en tiedä, onko suhteellamme tulevaisuutta.
Oikeastaan tekisi mieli erota. Suhteessamme ei ole mitään vialla, mutta elämme kuin eri elämissä. Minä omassani ja hän omassaan. Ero mahdollisuuksissa ja tulevaisuudessa on suuri.
Kannattaisiko erota? Tällä hetkellä on kovasti katkera olo. Väsyttää, melkein itkettääkin. Mieli on yhtä tuskaa.
Tyttöystäväni on vähintään keskituloinen. Arvelen että hänelle jää jokaisesta tilistä säästöön tuhatkunta euroa jos ei enemmänkin - joskus toki varmasti paljon vähemmänkin. Hän majoittaa minua pitkiäkin aikoja ja ostaa pääosan ruoasta, joten sikäli minulla ei ole valittamista, mutta silti tilanne on muuttunut raskaaksi.
En minä erityisesti rahan perään ole, mutta olisi kiva pystyä joskus tekemään jotain yhdessä. Lisäksi olen ruvennut tuntemaan katkeruutta. Kun minä joudun taistelemaan jokaisesta lantista, niin tyttöystäväni voi elellä taloudellisesti huoletonta elämää. Sitä on vaikea kestää. Koska minulla menee kurjasti, on pitemmän päälle tuskallista nähdä jokapäiväisessä arjessa, kun toisella menee hyvin. Olen ikään kuin pakotettu vertailemaan, vaikka en tahtoisi.
Aikaisemman paremmin sujuneen elämäni suhteissa rahat on jaettu tasan tai tarpeen mukaan. Niissä ei ole laskettu kymppejä, satasia tai tonneja, vaan kukkarostaan on ammentanut osapuoli, jolla on ollut ammennettavaa. Tilanne ei ole tuntunut epäoikeudenmukaiselta erojenkaan jälkeen, vaikka olisin itse jäänyt selvästi tappiolle.
Nykyinen tyttöystäväni sen sijaan näyttää olevan tarkka rahoistaan. En ole häneltä suoranaisesti koskaan rahaa pyytänyt, muttavaikuttaa siltä, että hän on rahojensa suhteen omistushaluinen vai pitäisikö sanoa tarkka ja säästäväinen. Tällaisessa suhtautumisessa ei sinänsä ole mielestäni mitään vialla, mutta en ole enää varma, kestänkö sitä. Jos oma tilanteeni ei parane, mikä on täysin mahdollista, niin en tiedä, onko suhteellamme tulevaisuutta.
Oikeastaan tekisi mieli erota. Suhteessamme ei ole mitään vialla, mutta elämme kuin eri elämissä. Minä omassani ja hän omassaan. Ero mahdollisuuksissa ja tulevaisuudessa on suuri.
Kannattaisiko erota? Tällä hetkellä on kovasti katkera olo. Väsyttää, melkein itkettääkin. Mieli on yhtä tuskaa.