Elämäni menee hukkaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kira
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kira

Vieras
Niin... Siltä minusta tuntuu. Olen 23 vuotias kahden pienen lapsen äiti. Ei tämän näin pitänyt mennä. Minun piti päästä mielenkiintoiseen ammattiin taiteen alalle, kierrellä suomea ja mahdollisesti maailmaa, elää täyttä elämää, juoda iltaisin lasi viiniä mielenkiintoisten ihmisten kanssa, käydä teattereissa ja sisustaa omaa kotia mieleni mukaan. Lukea kirjoja, mennä ja tulla niin kuin tykkään, tavata elämäni mies ja perustaa perhe kolmenkympin tienoilla sitten kun tarpeeksi on nähty ja koettu.
Mutta ei, en ehtinyt tehdä mitään. Päivääkään en ole eläessäni ehtinyt töitä tehdä kun tulin raskaaksi miehelle jota hätinä tunsin. Nyt olen pyörinyt neljän seinän sisällä ties kuinka kauan kun mies halusi minun ehdottomasti olevan kotona lasten kanssa. Muutin miehen omistamaan taloon jossa kaikki on valmiina ja tunnen itseni täysin vieraaksi "kodissani".
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä etten rakastaisi lapsiani, sillä rakastan heitä yli kaiken, mutta kaikki mitä minä halusin lipuu päivä päivältä kauemmas. Mies oli juuri sitä mitä halusin, niin luulin kunnes tajusin ettei hän lopulta muuta tahtonutkaan kuin perustaa heti perheen ja orjan kotiinsa.
 
Höpö höpö.

Olet niin nuori, että ehdit vielä vaikka mitä. Hae opiskelemaan alaa, jota haluat! Tuskin mieskään haluaa sinun olevan kotona enää viimeistään silloin, kun nuorimmaisenne on kolme. Pidä huoli, ettei enempää kuin ykyiset 2 lasta tule ennen opintojasi.

Kaikki on ihan sinusta itsestäsi kiinni.
 
Olet saanut lapset niin nuorena, että ihan hyvon kerkeät tehdä noita mainitsemiasi asioita heidän kasvettuaan - siitähän se elämä urkenee kun on lapsetkin jo tehty :xmas:
 
Harvalla asiat menee kuten suunnitteli.
Minun piti tehdä vaikka mitä ja saada sitten lapsia mutta sairastuin hyvin vakavasti, jäin eläkkeelle ja lapsetkin jää tekemättä tässä vaiheessa ainakin.
 
Pidin itseäni kauhean vanhana ollessani 25-vuotias, ja ajattelin elämän jo menneen. Nyt olen 33 ja suren sitä, että olin niin typerä etten tajunnut nauttia nuoruudestani. Eli olet todella nuori ja siinä onnellisessa asemassa, että ehdit tehdä vaikka mitä vielä. Lapset kasvavat, eivätkä enää vaadi jatkuvaa läsnäoloa, ja aikaa jää muullekin.
Ja muuta siellä kodissa pikkuhiljaa verhoja, mattoja, tauluja ja huonekalujen järjestystä mieleiseksesi, ja jos mies valittaa, vastaa että koti on naisen valtakunta.
 

Similar threads

Yhteistyössä