Elämäni on ihan sekaisin

[vieras]

Kaiken pitäisi olla kunnossa jos ajattelee perusasioita. On terveet lapset, tavallinen, kunnollinen aviomies, työpaikka, oma koti, siis ihan perusjutut kunnossa.

Mutta jo vuosia olen ollut ihastunut toiseen mieheen. Nyt sitten vuosi sitten aloimme tapailla enemmän, ystävyyden merkeissä. En kait koskaan kunnolla paljastanut miehelle olevani ihastunut, jollen peräti rakastunut, häneen. Hän kertoi talvella minulle olevansa ihastunut minuun. No, talvi meni tapaillessa, mitään sen kummempaa ei tapahtunut, oltiin paljon yhdessä siihen nähden, että molemmat oli naimisissa.

Yhtäkkiä keväällä mies muutti perheensä luota pois eikä ole sen jälkeen ottanut minuunkaan mitään yhteyttä. En kerta kaikkiaan pysty käsittämään, että hän pystyi näin tekemään. Olen tuntenut hänet jo yli kymmenen vuotta ja tämä oli kyllä niin suuri yllätys itselleni, etten pysty ymmärtämään.

Oma elämäniloni on aivan nollassa. Koko kesän olen tätä miestä ajatellut lähes koko ajan. Ei hetkeäkään mene, etteikö hän tulisi mieleeni. Ikinä elämäni ei ole ollut näin sekaisin. En voi olla ajattelematta, että olisiko pitänyt rohkeammin lähteä juttuun mukaan. En koskaan uskonut kuitenkaan miehen olevan niin tosissaan että jättäisi perheensä.

Olen viimeisten vuosien aikana menettänyt monta läheistä ihmistä vanhemmistani alkaen. Aina tämä mies on jaksanut kuunnella ja pitänyt minut elämässä kiinni. Olen puhunut hänelle elämästäni enemmän kuin kenellekään, edes aviomiehelleni.

En tosiaan käsitä, tuntuu niin pahalta, kuin hän olisi kuollut. Luulen, että tässä on takana klassinen juttu, että hän on löytänyt uuden naisen. Mutta se, mitä meidän välillämme oli, ei voi antaa ymmärtää tuollaista.

Mikä ihme voi toisen muuttaa tällä tavoin?

 

[vieras]

Niin vaikea sanoa, paitsi että nythän mies on vapaa tekemään mitä tahtoo, ja sä naimisissa. Tulella leikkimistähän tollanen on. Jos mies oisi sanonut, että olen vapaa - eroa miehestäsi; mitä oisit vastannut?

 

[vieras]

No minulla tulee ensimäisenä mieleen, että mies on ajatellut että tuo on ainoa ratkaisu päästä ulos koko tilanteesta, on varmaan itsekkin ollut väsynyt kaksoiselämäänsä jne. Ja haluaa selvitellä ajatuksensa ja tunteensa sinua ja perhettään kohtaan ihan rauhassa. Toki jos on ihan totaalisen sikapukki kyseessä niin voi olla enemmänkin naisia, mutta eikö tuo ole sinullekkin jollain tapaa helpotus? Tarkoitan siis, että enää ei tarvitse miettiä onko se ruoho todella vihreämpää siellä aidan toisella puolella vaan voisit koittaa keskittyä oman perheesi hvinvointiin ja ehkä löytää vielä yhteisen sävelen oman miehesi kanssa? Enkä nyt tarkoita millään pahalla...

 

[apvieras]

joo, tuota olen itsekin ajatellut, että tavallaan olen helpottunut, kun ei tarvitse koko ajan miettiä että miten näkisi miehen. Mutta kun oma elämä on niin rikki, että en kerta kaikkiaan jaksa enää itseänikään! Ei mitään valopilkkua missään.

Koskaan en olisi uskonut rakastuvani vieraasenen mieheen näin paljon, ettei millään muulla tunnu olevan väliä. Olen vain niin kiinni omassa elämässäni koska meillä on mieheni kanssa yhteinen yritys joten joutuisin etsimään työpaikan ja pelottaa, etten jaksaisi lasten kanssa... Olispa taikasauva, jota heilauttamalla asiat olisi oikeassa järjestyksessä.

En tiedä , jäikö kirjoituksessani epäselväksi, mutta fyysisesti en ole koskaan pettänyt aviomiestäni, joten toisaalta siltä osin oma omatuntoni on puhdas. Mutta missä se pettämisen raja kulkee..

 

[vieras]

Ehkä teidän "ystävä" suhteenne sai miehen tajuamaan omaa elämäänsä ja tekemään valintoja. Et ollut se oikea hänelle, mutta autoit häntä pääsemään eroon toisesta ongelmasta. Näin kävi minullekin aikanaan. Ja aloitin sitten uudestaan puhtaalta pöydältä.

 

[vieras]

Kuka jaksaa kaksoiselämää pitkään? Ja kerta itsekkin sanoit, ettet pääse pois nykytilanteesta, niin yritä jotenkin kanavoida ne tunteet omaan perheeseen. Ei varmasti helppoa, mutta mitä muutakaan?

 

[apvieras]

Se kaikista eniten ihmetyttää, että miksi mies ei ole ottanut mitään yhteyttä. Olisiko se liikaa vaadittu että vaikka tekstiviestin laittaisi?

Tästä tilanteestani en voi kenellekään puhua. Aika raskasta on miettiäja surra sellaista mitä ei saisi tehdä! Kuinka sitä ikinä voi päästä yli tällaisesta, koska suru pitää surra ja itkut itkeä salassa? Tulen varmaan hulluksi tämän elämäni kanssa.

Ja tiedän että itse olen soppani keittänyt mutta ei tunteita noin vain tukahduteta!

 

[vieras]

Tietääkö oma miehesi tästä kaverista?

 

[apvieras]

Tietää mieheni tästä miehestä että ollaan oltu jonkun verran tekemisissä mutta ei hän toki ihastumisista tiedä. Mutta aavistaa, koska meidän riidellessämme hän mainitsee aina tämän miehen.

 

[apvieras]

Nostelen jos joku jaksaisi lukea ja vastata. Eikö tosiaan kellekään muulle ole sattunut tällaista?

 

[apvieras]

nostelen vieläkin

 

[vieras]

Olisiko mies häpeissään ettei ole ottanut yhteyttä? Oudolta tuntuu, kun ajattelee että aikaa on kuitenkin kulunut jo kai pidempään. Ja se on totta että tunteilleen ei voi mitään. Sille voi että mitä tekee...

 

[vieras]

Ootko ap yrittänyt itse ottaa yhteyttä?

 

[apvieras]

Yritin alkuun pari kertaa laittaa tekstaria mutta puhelin oli pois päältä. Nyt en enää ole yrittänytkään. Mies on muuttanut aika kauaksi, joten jos ei ota yhteyttä en kuule hänestä koskaan!

Ikävä vain on itsellä valtava. En voi mitään että rakastan tätä miestä!

 

[vieras]

Etkö voisi kuitenkin itse ottaa yhteyyä uudelleen? Aika mielenkiintoinen katoaminen...

 

[vieras]

Mulle tuli mieleen, että mies on ilmeisesti ajat sitten lakannut rakastamasta vaimoaan ja tavallaan ollut "haku päällä" tunteidensa kanssa eli ihastui sinuunkin. Mutta kun ei saannut vastakaikua niin se jäi sitten siihen. Ja nyt ehkä tavannut jonkun toisen, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia ja edenneet, siksi päätti sekä a) ottaa eron että b) laittaa välit poikki sinuun.

Se, että mies ei ota mitään yhteyttä sinuun, ihastuksensa kohteeseen, vaikka on eronnut niin on aika selvä merkki siitä, että sinä et ole se syy hänen avioeroonsa. Tietenkin voi olla, ettei siellä taustalla ole toista naista, vaan ero tuli koska ovat todenneet ettei yhdessä kannata jatkaa.

 

[vieras]

Se kaikista eniten ihmetyttää, että miksi mies ei ole ottanut mitään yhteyttä. Olisiko se liikaa vaadittu että vaikka tekstiviestin laittaisi?

Jos hän on rakastunut uuteen naiseen, niin ilmeisesti kokee parhaaksi ettei ole yhteydessä entiseen ihastukseen ettei sotke kuviota yhtään enempään.

 

[vieras ap]

Mutta sanokaas millä tunteistani pääsen itse irti? Kun tuntuu ettei aikakaan auta? Kenellekään en voi puhua, aihe on niin arka. Aina olen ollut iloinen mutta nyt jo ystävät ja jopa miehenikin ovat kyselleet, että mihin nauru ja ilo ovat kadonneet.

Itse olen aina sanonut että jokainen on oman onnensa seppä, mutta ei se näköjään niin menekään... Aina vain , aamusta iltaan ja väliin yölläkin, mietin tätä miestä!

 

[Huspati Huta]

Minä en oikein ymmärrä sitä, että sinusta ap tuntuu, että ns sinulle on tehty jotain, mies on sinulle puhumatta muuttanut perheensä luota. Minä päättelisin, että välillänne ei ollut mitään merkityksellistä, koska toimi noin. Anteeksi, jos kuulostaa tylyltä.

 

[vieras ap]

Ei kuulosta yhtään tylyltä. Pääasia onkin että saisin eri näkökulmia asiaan. Ehkä siten pääsisin itsekin tunteistani irti.

 

[vieras]

Kyllä aika auttaa irti pääsemisessä, usko pois! Voi olla, että koskaan et miestä "unohda", mutta ei tarvitsekaan. Ajattelet sitä, mitä teillä oli, niin aikojen päästä lämmöllä. Ehkä se ei enää satu sitten.

Ajattele niin että olet rakastanut miestä. Kaikki eivät välttämättä saa tuntea yhtä syvästi koko elämänsä aikana! Koska näyttää siltä että mies on hyvin tärkeä ollut ja ehkä on edelleen sinulle.

 

[apvieras]

Nostelen omaa vanhaa viestiä. Näin tämän miehen kuukausi sitten ja kumpikaan ei ole päässyt tunteistaan eroon. Minä en yhtään. Tuntuu että koko elämäni valuu hukkaan kun en näe häntä. Kumpikaan ei saanut irti katsetta toisesta sen tunnin aikana jonka puhuimme.

Miehellä on uusi naisystävä mikä nyt ei itseäni yhtään yllättänytkään. Silti en pääse hänestä eroon ollenkaan. Joka aamu herätessäni ja illalla viimeksi hän on mielessäni. Ja aina en saa nukutuksikaan.

Olen jo tosissani miettinyt eroa miehestäni, mutta tulevaisuus pelottaa.. Enkä odotakaan että tämä toinen mies erotessani eroaisi nykyisestä naisystävästään mutta oma elämäni on niin solmussa. Tunteita ei omaa miestäni kohtaan ole ollenkaan.

En tiedä meneekö tämä ajan kanssa ohi vai mitä kannattaisi tehdä?

 

[vieras]

Joskus voi kestää varmaan koko elämän yrittäessä "päästä eroon" tunteistaan. Olisipa kaukoputki jolla näkisi tulevaisuuteen niin olisi helpompi tietää mitä tekisi!

Joskin ajan myötä helpottaa mutta vaikeaa varmasti on...