Elämäni on luisumassa alaspäin vinhaa vauhtia..

[Maria]

Olen kolmekymppinen tavallinen nainen jolla on rakastava avopuoliso ja ihana pieni lapsi.Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa noin 7 vuotta ja elämä on menyt tähän asti tuttuja ja turvallisia latuja kuten varmaan suurimmalla osalla ihmisistä.Ei riidellä juuri koskaan,mutta toki erimielisyyksiä välillä on kuten kuuluu asiaan!

Ongelman ydin on se että viimeisen parin vuoden aikana tunteeni miestäni kohtaan on hiipuneet pikkuhiljaa olemattomiin,toki välitän hänestä ja on minulle tärkeä mutta en ole tuntenut aikoihin esim.seksuaalista himoa häntä kohtaan.Seksiä meillä on n.kerran viikkoon mutta minun puoleltani se on lähinnä velvollisuutta,enkä nauti siitä juuri ollenkaan.

Tästä on nyt viimeisten kuukausien aikana seurannut se että olen alkanut viestittelysuhteeseen sekä nyt myös seksisuhteeseen erään miehen kanssa jonka olen tuntenut mieheni kautta koko yhdessäoloajan.Olemme pari kertaa tavanneet seksin merkeissä ja kerran kävimme ihan oluella eikä silloin menty sen pitemmälle.

Syyllisyys painaa tämän asian takia ja olen miettinyt kertoako miehelleni vai ei..Olen mieheni kanssa pari kertaa jutellut siitä etten taida enää rakastaa ja sanonut etsiväni oman kämpän mutta hänen mielestään se ei ole riittävä peruste lähteä eri teille ja pitäisi vielä yrittää..

Tiedän että lapsen takia pitää yrittää viimeiseen asti mutta miten pystyn elämään enää normaalisti tämän jälkeen? Tiedän olevani ilkeä ja moraaliton joten tarvitse enää teiltä sitä saarnaa mutta neuvoja kaipaan!

Kiitos jo etukäteen!

 

[ap]

nostellaan kun häviää niin äkkiä

 

[ap]

nosto

 

[vieras]

aina kannattaa olla rehellinen, siten pystytte puuttumaan ongelmiinne

 

[Yritä tätä]

Sinuna varaisin ajan asiantuntijan juttusille. Usein kyse ei ole siitä, että rakkaus häviää vaan siitä, että jokin muu asia tekee elämästäsi "tylsän" ja toivot, että uusi suhteesi pystyisi korvaamaan asian sinulle. Uskoisin, että pariterapialla ja ehkä myös yksilöterapialla saisitte asiat kuntoon. Seksuaalinen halu puolisoa kohtaan vaihtelee ja siihen voi vaikuttaa esim. mielikuvaharjoituksin.

Tsemppiä!

 

[vieras]

eli kerro miehellesi, mutta kannattaa ehkä kertoa hiukan laimeammin mitä jutu oikeastaan on

 

[ap]

Ja tämä toinen mies on vapaa ja lapseton jos sillä nyt tässä on merkitystä..Pystymme juttelemaan helposti kaikista asioista joten ihan pelkkä seksisuhde tämä ei ole,olemme tukeneet toisiamme aina kun on ollut vaikeaa ja olleet kavereita.Nyt vime aikoina kaveruutemme on saanut sitten tämmöisen uuden vivahteen..Ja mieheni kyllä tietää että olemme olleet välillä yhteydessä ja viihteelläkin usein samassa porukassa.

 

[me]

Tuo kuulostaa niin minun tarinalta! Ja lopputulos minulla oli se, että noin reilu vuoden jälkeen erosta, kaipailin häntä takaisin, kun huomasin, että ei ole parempaa miestä. Ja kärsin siitä kovasti.Tein virheen, rikoin perheen ja huomasin vielä, ettei se vaihtamalla parane. Kannattaa miettiä vielä...

 

[ap]

Sitä miehenikin tolkuttaa että eka puoli vuotta voikin mennä hyvin mutta sitten jos tuleekin se että vitsi mitä meninkään tekemään ja tuleekin ikävä takaisin kotiin..Vaikea tilanne!

 

[me]

Minusta miehesi on oikeassa. Tai siis niin kävi mulle. Mutta kannattaa puntaroida asioita... Mieti asiaa siltä kantilta, jos miehesi tuntisi näin sinua kohtaan...Tai mieti miestäsi onnellisena jonkun toisen kanssa...

 

[ap]

Mutta oletko sitä mieltä että kerron suhteesta toiseen mieheen rehellisesti vai säästänkö miestäni enemmältä tuskalta? En tiedä pystynkö lopettamaan ainakaan täysin yhteydenpitoa tähän toiseen mieheen ja se taas lisää kiusausta tavata..

 

[...]

se oikeesti paranee vaihtamalla tosi harvoin. joskus kyllä, mut harvoin. jos tilanne olisi toisin, olisit ollut tämän "uuden" miehen kanssa naimisissa kymmenen vuotta ja nykyinen miehesi olisi ollut kaverisi ja tukenasi jne niin luultavasti olisit nyt päätä pahkaa rakastumassa nyk mieheesi...

ja jos nyt vaihdat niin kymmenen vuoden päästä tulet sanomaan, että tunteet on laimentuneet ja arki on laimeaa ja kaikki on laimeaa.... tai sitten opit jotain.

itekin menin ja petin ennen kuin opin ja tajusin. se laimeus, tylsyys ja haalistuminen on musta kiinni. kyse on mun sisäisestä ongelmasta, ei siitä että se mies johon rakastuin olis johonkin hävinnyt, eikä hänen vaihtamisensa poista ongelmaa jos mä en ite osaa tehdä elämästä mielekästä.

mietipä vaihtoehtoja mikä muu vois tuoda lisää jännitystä elämäään.. opinnot? uudet ystävät? lapset hoitoon ja yhdessä bilettämään? koko perheellä pitkälle lomamatkalle jonnekin uuteen ja eksoottiseen? harrastukset? itsensä haastaminen oikeestaan mihin tahansa uuteen ja jännään tuo ne samat hormoonit kuin uusi rakkaus.... mulla ainakin on toiminut mainiosti nuo opinnot ja se minkä haasteen ne tuo... toisaalta myös on ruvettu matkailemaan perheen kesken semmosiin maihin, joissa ei ole käyty ja siellä toisesta tulee aina uusia asioita esiin ja ollaan myös kuin "keskenään maailmassa" kun muut ei puhu samaa kieltä..

 

[surullinen sun puolesta]

Varaa perheneuvojalle aika mene aluksi vaikka yksin juttelemaan ja jos saat miehen mukaan, niin sitten hänen kanssaan myös. Lopeta suhde välittömästi ja älä ikinä kerro miehellesi mitä olet tehnyt.

Tunteet ja intohimo pitkässä pari suhteessa laimenee välillä, mutta ne on mahdollista sytyttää uudelleen ottamalla kahdenkeskistä aikaa ja huomioimalla toista. Täytyy vaan hyväksyä se, että aina ei ole tunteiden paloa. Minusta tuntuu, että haet huomiota ja jännitystä nyt muualta, mutta tulisit kuitenkin huomaamaan lopulta, että ei vaihtamalla parane. Edessä olisi lapsen huolto- ja tapaamisasioiden sovittelu ja uuden parisuhteen perustaminen ja ehkä huomaisit jonkun ajan kuluttua, että päätös oli väärä, kun intohimo uudestakin suhteesta laimenisi.... tuskin nykyinen miehesi sua enää takaisin huolisi, vaan todennäköisesti löytäisi hänkin uuden tilalle.

Mieti tarkkaan mitä teet, kuitenkin tässä on kyse perheestäsi ja myös lapsestasi.

 

[ap]

Sydämessäni on kuin olisi jokin painava kivi..En ole ikinä ennen pettänyt enkä hyväksynyt pettämistä missään muodossa..minusta on tullut ihan holtiton enkä ole mitenkään ylpeä siitä..

 

[vv]

Älä syyllistä itseäsi liikaa. Jos uskot, että suhteenne kestää sen, että kertoisit miehellesi syrjähypystäsi, niin tee se. Sitten voisitte lähteä rakentamaan elämäänne ja tulevaisuuttanne eteenpäin puhtaalta pöydältä. Luottamuksen palautuminen tulee viemään kauan aikaa ja sinun tulee antaa anteeksi itsellesi.

Olemme olleet avomieheni kanssa 8 vuotta yhdessä ja yksi lapsi. Pari vuotta sitten paljastui asioita, jotka laittoivat suhteemme ja luottamuksen koetukselle ja ero ei ollut kaukana. Kävimme ammattiauttajien kanssa juttelemassa. Meillä kyse ei kuitenkaan ollut toisesta naisesta.. tai miehestä.. Olen antanut anteeksi, mutta luottamuksen kanssa teemme yhä töitä. Otamme parisuhteelle aikaa ja teemme paljon asioita koko perheen voimin. Sitouduimme kahlaamaan vaikeat vuodet lävitse yhdessä ja tänään elämä maistuu jo aika ihanalta! Unohtaa en ole vielä voinut kaikkea, mutta kaikki haalistuu onneksi mielessä koko ajan ja tekee tilaa yhteisille uusille muistoille.

Aika vahvaa parisuhteen mallia olemme saaneet vanhemmiltamme, toiset naimisissa 32v ja toiset 35v. Että helpolla ei luovuteta ja nautitaan tavallisen arjen elämisestä perheenä.

Iso halaus sinulle ja koita saada asiat selvitettyä ensin itsesi ja sitten miehesi kanssa. Jos uusi rakkaus on se mitä haluat, niin jätä miehesi ennen kuin jatkat suhdetta.

 

[ap]

Tekisi hirveästi mieli kertoa asiasta miehelleni että saan sen pois omasta päästä painamasta mutta onko siitä sitten mitään muuta hyötyä? Mies ei ehkä ikinä enää luottaisi minuun(ja ihan aiheesta) ja se jättäisi suhteeseen pysyvät jäljet jos päätämme että jatkamme vielä yrittämistä.

 

[vieras]

7 vuoden kriisi.

 

[:/]

Mulla parani vaihtamalla. Nyt ihmettelen, miten olin niinkin kauan ex-mieheni kanssa ja kärsin. Seksi oli pakkopullaa, hän ei sytyttänyt minua ollenkaan, vaikka kerroinkin, miten minut saa syttymään. Kaikissa minulle tärkeissä aisoissa oli ongelmia, aina oli pahalla tuulella, joka päivä oli yhtä vääntöä.

Suljin silmäni naimisiin mennessämme, enkä halunnut nähdä totuutta. Tei nsiis virheen.