Elamani pisin yo

[Gloria Mundi]

:'(

Mina en ollut eilen illalla kotona (kutomakerho). Kun kotiuduin tuossa kymmenen paikkeilla, mies ja mina heti paasimme todella tuloksettoman riidan alkuun vanhimman pojan koulunkaynnista ja siita mita sille tehdaan/ei tehda. (Vanhin poika on lintsaillut tunneilta, kurssit menneet aivan penkinalle niin etta ala-arvoisia arvosanoja todistuksessa, pelko siita ettei han valmistu lukiosta jos ei homma tasta parane ja vilkkaasti).

Riitelymme jalkeen, ilman mitaan tulosta tai yhteisymmarrysta, menin ylakertaan ja huomasin ettei vanhinta ole missaan. Miehelta menin kysymaan etta missa poika on kun autokin on tallissa. Mies ei edes tiennyt etta poika oli lahtenyt.

Isa ja poika olivat kuulemma riidelleet tasta samasta asiasta silla aikaa kun mina olin poissa. Poika oli pakannut kassinsa ja kavellen lahtenyt kotoa. (Meilta on kylille sellainen 8 kilometria). En tieda minne. Soittelin hullunlailla hanen kavereitaan eika kukaan tiennyt. Autolla ajelin pitkin kylan raittia enka loytanyt. Viimein sain texti viestin pojan tyttoystavalta etta poika oli hanelle soittanut ja kertonut etta on ystavansa luona mutta ei kerro kenen. Numeron oli laittanut estoon.

Koko yon sitten odotin kanny kadessa etta jos vaikka soittaisi tai laittais viestia. Ei mitaan.

Aamulla koulusta toka poika laittoi mulle viestia etta vanhin on kylla koulussa. Mutta ei ole puhunut hanen kanssaan. Eika vanhin ole edelleenkaa soittanut mulle, ei mitaan.

:'( :'( Kauhea tilanne -olen aivan rikki ja suunniltani. Mita tehda? Mita tehda? MITA TEHDA?

 

[vieras]

voi.....toivottavasti asiat selviytyy!

 

[Wanha-Rouva]

Voi ei, kamala tilanne, vaikea antaa apua kun en itsekkään tietäisi mitä tekisin :/

 

[mustikkatassu]

muuta en osaa sanoa kuin, että se riitely siitä koulun käynnistä ei auta!

yrittäkää keskustella rakentavasti asiasta ja kuunnella myöskin pojan näkökulma asiaan, missä mättää kun ei opiskelu kiinnosta?

tsemppiä!

 

[Eestlanna Savanna]

:hug: en osaa auta,mutta ehkä kannatta odotta,kyllä joskus käy näin isojen lapsien kanssa :hug:

 

[Nalletar]

Minkä ikäinen tämä poika on? Alaikäisellehän voi soittaa poliisit perään, mutta en mä sellasta ensisijaisesti tekisi. Onneksi sulla on tieto, että on kunnossa. Eiköhän tuo sieltä kotiin palaile. Itse harrastin tuollaisia karkureissuja suutuspäissäni nuorena. Kyllä se routa porsaan ajoi kotio mun tapauksessani.

 

[lohikäärme]

:hug:

voi kun osaisinkin auttaa..... tosi hankala ja vaikea tilanne. ymmärrän erittäin hyvin vanhempien kannan koulun tärkeydestä... mutta mutta ymmärrän toisaalta myös poikaa vaikka en puolustele sitä että lähti kotoa ilmoittamatta kelleen mitään! niin ei saisi tehdä ikinä!

 

[Gloria Mundi]

Poika on siis varttia vaille 18v (tammikuussa tayttaa).

 

[fanta]

TUntuu aika epäreilulta, että poika ei sinullekaan vastaa, jos et ollut mukana siinä riidassa, koska olit pois kotoakin silloin. Toivottavasti nyt vaan tahtoo vähän rauhoitella oloaan ja sitten tulee kotiin juttelemaan asioista. Ymmärrän nuo tunnelmasi, samantapaisia juttuja on tapahtunut läheiselle nuorelle ja kyllä niitä unettomia öitä on vietetty. Yleensä kyllä sitten jollekin läheisistä aikuisista edes tekstarin laittoi, mutta viiveellä.

 

[illuusia]

On tullut itse oltua samassa tilanteessa kuin sun poikasi, mulla oli jotenkin kaikki hukassa 17-18-vuotiaana, ainakin siltä tuntui. Äidin painostus asioiden suhteen ei ainakaan auttanut, sen voin sanoa.
Pikkuhiljaa ne asiat siitä sitten ratkesivat, tosin kaduttaa vieläkin että silloinen koulu jäi kun menin mielummin töihin.
Kyllä se äidin tuki ja kannustus tuntuivat tärkeimmiltä siinä tilanteessa sitten, että jospa auttaisi myös tuossa teidän tapauksessa.
:hug:

 

[Gloria Mundi]

Mies ja mina kun ollaan ihan aaripaassa tassa hommassa. Miehen mielesta mina vaan kasittelen poikaa kuin perhosta ja avitan hanta tassa lusmuilussa vastuusta. Mutta poika ja mina tullaan todella hyvin toimeen ja voidaan jutella kaikesta (valilla todella rakentavastikin). Eilen han onnistui hankkimaan osa-aikaisen tyopaikan koulun jalkeen ja mina olin oikein iloinen asiasta. Parin viime viikon aikana koulukin on sujunut paremmin ja ajattelin jo etta onhan niista meidan jutteluista ollut jotain hyotya. Mutta eilen sitten kun en ollut taalla, niin olivat isa ja poika sitten paukahtaneet niin napit vastakkain etta poika lahti.

Eika mies ja minakaan olla paasty mihinkaan yhteisymmarrykseen asiassa. Mina olen vihainen, ja mies on mulle vihainen kun mina olen hanelle vihainen. Ja kun minun kuulemma pitais olla pojalle vihainen koska han on taman kaiken takana - eika miehelle. Nain se kiertaa noidan kehaa enka tieda kuinka tata nyt tasta selvittaa. Huolen, surun, raivon keskella paa ihan sekaisin,,,,

 

[nyt harmahtavana]

Jos nyt ihan oikein muistelen, niin poikasi oli kai isäksikin tulossa jokusen kuukauden kuluttua. Olisikohan nuoren miehen elämässä tapahtunut nyt hieman liikaa liian pienessä ajassa?

Olisikohan siellä mahdollisuutta jäädyttää koulu täksi lukuvuodeksi ja aloittaa vuoden kuluttua ihan puhtaalta pöydältä? Jos siihen ei ole mahdollisuutta, niin kannattaa yrittää rehellisesti keskustella mitä tuleman pitää, jos ei yhtään tsemppaa. Uskon, että poika myöhemmin tulee katumaan tempauksiaan, mutta kuinka saada kaikki taas oikeille raiteille?

 

[nyt harmahtavana]

Eilen han onnistui hankkimaan osa-aikaisen tyopaikan koulun jalkeen ja mina olin oikein iloinen asiasta. Parin viime viikon aikana koulukin on sujunut paremmin ja ajattelin jo etta onhan niista meidan jutteluista ollut jotain hyotya.

Tuo osa-aikatyöhän on varmasti terapiaa pojalle. Onko isä sitä mieltä, että pitäisi sekin aika viettää koulukirjojen parissa?

 

[Gloria Mundi]

Jos nyt ihan oikein muistelen, niin poikasi oli kai isäksikin tulossa jokusen kuukauden kuluttua. Olisikohan nuoren miehen elämässä tapahtunut nyt hieman liikaa liian pienessä ajassa?

Olisikohan siellä mahdollisuutta jäädyttää koulu täksi lukuvuodeksi ja aloittaa vuoden kuluttua ihan puhtaalta pöydältä? Jos siihen ei ole mahdollisuutta, niin kannattaa yrittää rehellisesti keskustella mitä tuleman pitää, jos ei yhtään tsemppaa. Uskon, että poika myöhemmin tulee katumaan tempauksiaan, mutta kuinka saada kaikki taas oikeille raiteille?

Juu, samainen poika on. Ja kanssasi olen samaa mielta etta aivan liikaa on hanen lautasellaan nyt. Mutta kun ei sille oikeen mitaan voi. Tietysti sydamestani toivon ettei oltaisi tassa tilanteessa mutta kun ollaan, niin jotenkin tasta on nyt selviydyttava. Monen monta kertaa olen jutellut siita etta jos teet niin tai nain, niin siita seuraa sita ja tata. Mutta kun en tieda etta meneeko se jakeluun vai ei. Keskustelun aikana nayttaa silta etta poika kuulee minua ja ymmartaa, ja skarppaakin sitten jonkun aikaa. Mutta sitten tulee taas takapakkia ja roimasti. Ja niin en halua paastaa poikaa siihen pisteeseen, etta kaikki on liian myohasta. On kauheeta katsella vieresta kun toinen kovaa vauhtia vetaa tulevaisuuttaan vessasta alas nailla tempauksillaan. (Kaikkea en ole taalla kertonut enka kerro.)

 

[Gloria Mundi]

Eilen han onnistui hankkimaan osa-aikaisen tyopaikan koulun jalkeen ja mina olin oikein iloinen asiasta. Parin viime viikon aikana koulukin on sujunut paremmin ja ajattelin jo etta onhan niista meidan jutteluista ollut jotain hyotya.

Tuo osa-aikatyöhän on varmasti terapiaa pojalle. Onko isä sitä mieltä, että pitäisi sekin aika viettää koulukirjojen parissa?

Ei, miesta rassaa se etta tyopaikka on McDonald'ssa. Minusta mika paikka tahansa on hyva nyt,, en ymmarra miesta etta mika vika siina McDonald'ssa on.

 

[ystävällisyydellä]

Minä ajattelisin, että te olette kortenne kantaneet kekoon. Poika on jo niin iso, että osaa itse tehdä elämänsä päätökset ja virheet. Nuori tarvitsee kontrollia, mutta ei liikaa. Niin paljon kuin haluatkin hyvää pojallesi, niin painostus ei selvästikään ole oikea ratkaisu eikä riidat miehesi kanssa. Olette antaneet ohjeita, opastaneet, ette voi tehdä enää mitään, ihan oikeasti. Antakaa pojan kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta omasta koulustaan. Jos ei valmistu, niin sitten ei valmistu. Hän voi suorittaa lukion loppuun myöhemmin kun on järkeä enemmän päässä. Päästä irti äiti!

 

[ystävällisyydellä]

Macdonals on hyvä paikka, pääasia että hankki itse työtä. Jos siitäkin asiasta alkaa tappelemaan, menee nuoren oma-aloitteisuus täysin, pitää kannustaa.

 

[jaa-a]

Mä en usko että tuossa on äidin kiinnipitämisestä kysymys tai painostuksesta. Taitaa poikaa ottaa luonnolle, ymmärrettävästi, ettei siä hyväksy ja arvosta ja vaatii ehkä liikaa.

Sinuna laittaisin miehelle luun jollain lailla kurkkuun ja tekisin pojalle sleväksi että olet hänestä ylpeä ja tuet, päätti sitten mitä tahansa. Tietenkin lain puitteissa jne.

Mutta tuo työpaikkajuttukin miehesi taholta, huh huh.. mahtaa pojalla olla arvokas olo tällä hetkellä jos on isältään kuullut riidellessä mitä voin kuvitella.

 

[illuusia]

Macdonals on hyvä paikka, pääasia että hankki itse työtä. Jos siitäkin asiasta alkaa tappelemaan, menee nuoren oma-aloitteisuus täysin, pitää kannustaa.

Aivan totta. Jos ei oikein mistään tekemisistään ja yrittämisistään saa kiitosta tai kannustusta, ei pian jaksa sitten yrittää ehkä ollenkaan.
Toivottavasti miehesi ymmärtäisi vanhempana tulla lastaan vastaan noissa asioissa.

 

[Äiti]

Miksei poika jo asu omassa asunnossa kun on kohta täysi-ikäinen ja lapsikin tulossa?

 

[nyt harmahtavana]

Eilen han onnistui hankkimaan osa-aikaisen tyopaikan koulun jalkeen ja mina olin oikein iloinen asiasta. Parin viime viikon aikana koulukin on sujunut paremmin ja ajattelin jo etta onhan niista meidan jutteluista ollut jotain hyotya.

Tuo osa-aikatyöhän on varmasti terapiaa pojalle. Onko isä sitä mieltä, että pitäisi sekin aika viettää koulukirjojen parissa?

Ei, miesta rassaa se etta tyopaikka on McDonald'ssa. Minusta mika paikka tahansa on hyva nyt,, en ymmarra miesta etta mika vika siina McDonald'ssa on.

Koitatte nyt pojan kanssa saada isänkin tajuamaan sen työpaikan tärkeyden, oli se sitten vaikka se McDonald's. (Minustakin ihan ok paikka) Kuten jo sanoikin niin työnteko on hyvää terapiaa ja saa poikakin ajatuksiaan hieman toisaalle ja ennen kaikkea tuntea itsensä tärkeäksi/hyödylliseksi muuallakin kuin kotona.

Etkös muuten kirjoittanut, että poika hankki itse sen työpaikan omasta toivomuksestaan. Lähes täysi-ikäisen lapsen toiveitakin olisi syytä kunnioittaa, muuten povaan lisää vaikeuksia. Tiedän tuon opiskelun tärkeyden erityisesti isälle (suomalaisilla on usein eri ote/mielipide asiaan), sillä täällä maassa, jossa itse asustelen, on ihan sama juttu.

Anteeksi kun vielä utelen, mutta eikös poika ollut todella lahjakas urheilijakin ja stipendi yliopistoon oli tulossa? Toivon koko sydämestäni, että asiat ratkeisivat ilman suurempia konflikteja. Tsemppiä sulle!

PS. Voiko sulle laittaa y-viestiä joskus? Tavallaan "tunnetaan";o)

 

[huh]

Onpa huomionkipeä ja itsepintainen ihminen.

 

[Jätkä]

Miksei poika jo asu omassa asunnossa kun on kohta täysi-ikäinen ja lapsikin tulossa?

Tämä taitaakin tapahtua tuolla rapakon takana. =) Siellä asiat ovat hieman toisin, mitä lapsiin tulee.

 

[Ainomieli]

Munkin "työura" alkoi McDonaldsilla 17-vuotiaana Kyllä siellä oppii töitä tekemään. Toivotaan että on vaan joku vaihe, ja aika auttaisi.. Routa varmaan ajaa porsaan kotiin jossain vaiheessa.
Toivottavasti isä tukee poikaa jatkossa. :hug:

 

[vieras]

En jaksa lukea kaikkia yksityiskohtia. Totean vain, että jos poika ei vastaa puhelimeen, niin tekstiviestit menee yleensä läpi. Kerro, että rakastat häntä ja että rakastat lapsiasi enemmän kuin mitään maailmassa, he ovat kaikkein tärkeimpiä, miestäsikin tärkeämpiä. Kerro, että mitään niin pahaa ei voi tapahtua, mitä sinä et kestäisi kuulla. Anna myös auttavien puhelinten puhelinnumerot, laita ne viestinä kännyyn, että jäävät muistiin. Voit myös todeta, että elämä on joskus paskaa, mutta joskus se päivä vielä kirkastuu. Tsemppiä!