Elämäntilannelapsettomuus

[Mellinen]

Löytyisiköhän täältä muita "elämäntilannelapsettomia"? Olisi ihanaa löytää samoja tunteita kokevia keskusteluseuraksi.

Tilanne on kovin erilainen kuin biologisesta lapsettomuudesta kärsivillä, mutta silti tähän liittyy paljon ahdistusta. Lapsettomien yhdistys Simpukan sivuilla on huomioitu myös elämäntilannelapsettomat, joten meitä on varmasti useampi.

Oma vauvakuumeeni on jatkunut intensiivisenä nyt kuusi vuotta. Erosin äskettäin pitkästä suhteesta, koska mies ei halunnut lasta. Suhteemme alkuvaiheessa koin kolme keskenmenoa, joista viimeisin vasta myöhäisillä viikoilla ja jonka jälkeen mies ei enää suostunut yrittämään uudestaan. Menetysten myötä kaipuu lapseen on kasvanut välillä jopa sietämättömiin mittasuhteisiin.

Nyt elän sinkkuna ja vauvakuumeen aiheuttama ahdistus tuntuu jokapäiväisessä elämässä.

 

["Kohtalotoveri"]

Katso:
Kenguruu • Etusivu

 

["kohtalotoveri"]

tulipa outo teksti, siis
www. kenguruu.net

 

["ToInen"]

Kuulostipa kaamealta, kaikki tuo että erositte sitten ja niin mutta ehkä tässä olisi uusi mahdollisuus. Mahdollisesti uusi suhde jossa ns. tärppää heti alta aikayksikön. Olen itsekkin myös ahdistunut syvästi, jokapäivä.. Olemme olleet kohta puoltoista vuotta nykyisen mieheni kanssa yhdessä, suojaamatonta yhdyntää on tuosta ajasta ollut koko aika miinus 1kk jolloin erehdyin syömään laatallisen e-pillereitä.. Olen parikymppinen ja niin on mieskin. Miehellä ollut halu saada perhe kanssani jo heti alusta, me tunsimme entuudestaan jo, mulla heräsi vauvakuume oikeestaan heti tuon ekan keskenmenon jälkeen. Kummassakaan ei ns. ole vikaa joten tilanne on riistävä, ystävät ja sukulaiset sekä vähemmän läheiset ja tuttavat pullahtavat raskaaksi ja synnyttelevät, silittelevät vauvamahojaan tai kehuvat kuinka ihanaa on kun on vauva sylissä. Ollaan koettu 1 keskenmeno jota epäilen kohdunulkoisesti nyt jälkiviisaana kipujen ja vuodon vuoksi n. viikolla 8 ja 1 inhottava kemiallinen raskaus sekä tässä muutama päivä sitten ensin raskaana 1-2 mutta olikin varhainen keskenmeno siksi ajauduinkin TAAS, tänne kaksplussaan hakemaan vertaistukea. En tiedä koetko minua kohtalotoveriksesi, mutta toivon sulle oikeesti voimia.. tiedän että susta tuntuu todella hirveelle ja ahdistaa.. varsinkin kun ei varmaan, oo kelle puhua tällaisista asioista ja elämä tuntuu mahdottomalle kun ei raskaudu, tai jos raskautuu se päätyy onnettomasti.

 

["ToInen"]

Huomasin että viestisi on aika vanha, mitähän sulle mahtaa nykyisin kuulua?

 

["Viuhti"]

En löytänyt sitä mitä halusin, joten aloitin tästä aiheesta blogin. http://kunsitavahitenodottaa.blogspot.fi

 

[keppijumppa]

Nämä lapsettomuus asiat koskettavat minua jostain syystä vaikka itseäni ne eivät ole kohdanneet henkiökohtaisesti. Se o niin silkasta tuurista kiinni: löytääkö sellaisen kumppanin jonka kanssa perheen perustaminen on kummallekin prioriteeteissa tärkeää ja sitten alkaako raskaus niin kuin suunniteltiin. Elämän synty on hauras siihen pystyy ihminen johonkin saakka vaikuttamaan, mutta ei lopulta ihan kaikkeen. Elämän ihmeen tajuaa vasta sitten kun on oma pienokainen sylissä.

Se on inhottavaa että lapsettomat ja lapselliset kategorioidaan, ei minusta saisi. Vaikka olenkin äiti niin tunnen jotenkin suurta sympatiaa heitä kohtaan jotka haluavat vanhemmiksi mutta jostain syystä matka siihen on kohtuuttoman haasteellinen. Miksi on näin, niin se on epäreilua. Toisille lapset tulee suunnittelematta, ja niin kuin ennen sanottiin; lapsia "siunaantui" - ei niitä sen enempää suunniteltu tai tehty. En tiedä kumpi on parempi. Se kuitenkin on tämän päivän "ongelma" että tätä elämäntapalapsettomuutta on liiankin paljon, se on surullista mutta se kertoo myös nyky-ihmisestä jotain; elämä tarjoaa niin paljon kaikkea ettei se perhe ja lapset ole kovin tärkeä ollenkaan.

Tämä on vain tällaista ajatuksen kulkua, mutta jos ei miestä löydy niin katso Maaseudun Tulevaisuus -lehden kontakti palstalta joku maalaisisäntä varmasti haluaisi isäksi ja tarjoaa lapsille hyvän kasvupaikan