Elämästä tuli helvettiä, pelkään jatkuvasti sairastuvani/kuolevani. Nyt taas vuorossa tissipelko!!

[mikä mulla on?]

Palstalla on muitakin ahdistuneita, olen sen huomannut. Nyt kuitenkin tuntuu että minä vedän pohjat... Aivan jatkuvalla syötöllä mun päähän tulee kauheita ajatuksia, että mulla on joku tappava sairaus. Olen rampannut lääkäreillä sitä vauhtia, että tarvisin kausikortin. Ihan jokin pienikin juttu, mitä mun kehossa tapahtuu, suistaa mut raiteiltaan. En siis tunne itseäni ja kehoani, siitä on kai kysymys, en ole sinut itseni kanssa.

Mun tissit on katottu mammografialla ja ultralla pari kuukautta sitten ja nyt olen taas ihan hysteerinen, et mitä jos mulla onkin rintasyöpä. Eilen illalla tissiä kutitti ja vähän myös tänään. Mitä enenmmän ajattelen asiaa, sitä enenmmän alan tuntemaan kutitusta nännissä. Kyseessä on sama tissi joka oli kipeä silloinkin kun menin mammoon ja ultraan. Lääkäri oli kyllä vakaasti silloinkin sitä mieltä, että mitään ei löydy, mutta näki varmaan et mä olen niin hullu että en usko ennen kuin on tehty noi tutkimukset.

Voi helvetinhelvetti, miten mä pääsen näistä kauhuajatuksista eroon?? Tää on ihan hirveetä ja syö naista... elämä ei oo enää kivaa.... pelottaa.

 

[vierass]

Eikö tuo kutina viittaa paremminkin johonkin ihotautiin?

Tosin veikkaan, että kuiva pakkasilma kuivattaa vaan ihoa ja sen takia kutisee. Käytä rasvaa, jos vaikka auttaisi.

 

["vieras."]

Mielenterveyspuolelle kannattaisi hakeutua

 

[mikä mulla on?]

Rasvaa laitoinkin jo... Mielenterveystoimistosta olen yrittänyt apua hakeakin, mutta laihoin tuloksin.

 

[Data]

Rasvaa laitoinkin jo... Mielenterveystoimistosta olen yrittänyt apua hakeakin, mutta laihoin tuloksin.

Joo, ei se hakeutuminen ole niin helppoa kuin luullaan. Oletko puhunut lääkäreille asiasta ja pyytänyt heiltä apua?

 

[sivusta_seuraaja]

Se sun ongelmasi on pakkoajatukset. Ne liittyvät nyt terveyteesi. Tarvitset terapiaa ja mahdollisesti lääkityksen. Onnea matkaan -miehelläni on tuo psyykkinen sama sairaus ja voin sanoa, että todella rasittavaa.

 

["vvieras"]

Onko sule tapahtunut jotain, että usko elämään on horjunut?

 

[mikä mulla on?]

Joo, ei se hakeutuminen ole niin helppoa kuin luullaan. Oletko puhunut lääkäreille asiasta ja pyytänyt heiltä apua?

En varmaan ole ihan suoraan saanut (kehdannut) sanoa, mutta kautta rantain on jotenkin asiaa sivuttu. Lääkärit vaan tuntuvat jotenkin naurahtavan asialle. Yksi ehdotti tuota mielenterveystoimistoa ja siellä kävinkin, mutta homma ei lähtenyt etenemään. Pitäisi kai yrittää kovemmin. Ehkä kuitenkin säikähdinkin sitä keskustelusessiota, kun heti kysyttiin että haluatko kokeilla lääkkeitä. Toki olen niihinkin valmis turvautumaan, mutta jotenkin tuntuu että ei pelkät lääkkeet olis nyt tässä se ratkaisu, että tarvisin myös keskusteluapua. Mutta onko se joku ehto, että jos et ota lääkkeitä, et saa keskusteluapuakaan...? Höh, en tiedä.


[QUOTE="vvieras";29491297]Onko sule tapahtunut jotain, että usko elämään on horjunut?[/QUOTE]

No juu, keväällä tapahtui asia jonka johdosta "homma lähti lapasesta". Olen toki ollut koko ikäni herkkä, varmaan yliherkkäkin.

Nyt kyllä ajattelin tuossa kun kävin kävelyllä, että taidan laittaa itselleni nettikiellon. Voi olla että tää ratkaisujen etsiminen netistä ei oo kovin kannattavaa. Nyt huomasin kun tulin koneelle, että tuli vähän ahdistava olo...

 

[bud]

No totta se on, että netistä ei kannata etsiä yhtään mitään tietoa sairauksista. Siellä kun on niin paljon kaikkea, jokaiselle varmasti löytyy joku kuoleman vakava sairaus.

Mulla on ollut tollanen sairauksien pelkokausi esikoisen syntymän jälkeen ja kyllä se kesti varmaan vuoden ainakin.