Mun pitää nyt taas ihmetellä (avioeroista)

[Fleur de la Cour]

Sä nyt oletat, että kaikkien suhde on aluksi loistava ja tosi hyvä. Tosi asiassa monessa erossa on syynä se, että samat ongelmat ovat seuranneet alusta asti (alussa ongelmat voivat tuntua pienemmiltä rakastumisen takia). Lopulta se uupumus siihen, että ongelmat suurenevat ja parempaan ei ole muutosta, tappaa ne tunteet.

Niin oletan, että jokainen miettii ainakin sekunnin verran asiaa jos jonkun kanssa esim. muuttaa yhteen. Lapsia nyt voi tulla vahingossa ja sit vaan hoidetaan mitä elämä eteen langetti, mutta parisuhde on valintakysymys rakastumisesta huolimatta. Alku on aina hankalaa, omassa parisuhteessani sanoisin, että seurusteluaika se oli hankalaa, aviolitton ensimmäiset 10 vuotta oli hankalia, nytkin on aina välillä hankalaa, mutta osaa jo yhtä ja toista siitä miten sitä puolisoaan arvostaa ja missä asioissa.

 

[Viblsp-]

No sanopa sinä sitten fiksumpana, miten tehdä töitä liiton eteen, jos mies ei tunnu yrittävän? :kieh:

Miehellä on varmasti myös syy siihen luovuttamiseen. Sun pitäis selvittää se asia. Keskustelua vaaditaan parisuhteessa aina ja seksiä. Juu varmaan luulette, että tuo oli vitsi, mutta ei ole, kemia pitää pitää kunnossa! Mielipide-eroja saa olla, omia menoja saa olla, toinen saa olla laiskempi kuin toinen, mutta rakkautta pitää vaalia pienillä teoilla ja sanoilla, keskustelulla ja seksillä!

Ironista kyllä, seksiä on ja se on upeampaa kuin koskaan. Ja usein sängyssä jutellaan lasten nukahdettua ja nauretaan yhdessä. Rakkautta löytyy. Mutta ei se silti vain onnistu, ei riitä, että pari osa-aluetta on kunnossa.

Sulla on kuitenkin kaikki avaimet tehdä parisuhteestasi hyvä jos rakkautta on, pitää vaan lisätä se tahto!

Tahtoa on, ainakin mulla. Mieskin sanoo rakastavansa ja haluaa jatkaa mun kanssa. Mutta ei se vain ole niin helppoa, ei me saada asioita kuntoon.

 

[Non compos mentis]

Yhtään turhaa eroa en ole elämäni aikana nähnyt. Moniko teistä oikeasti on? Vaikka tietty ne ulkopulisten erot voi tuntua 'turhilta' kun ei itse ole ollut näkemässä ja kokemassa sitä suhdetta..

Joo, turhia parisuhteita sitten varmasti jokainen on nähnyt. Mutta minkäs teet? Jos yrittää kaverillekin sanoa, että hei, miettisit vähän, niin kaveri joko ei välitä tai katkaisee välit tähän kommentoijaan. Toisinaan suhteen loputtua kaveri saa kuitenkin syyt niskoilleen "mikset sanonut mitään?".

Argh.

 

[clivia]

Ihmettele sinä vaan,sä tuskin jaksaisit ymmärtää vaikka sulle selittäisi mitä.
Asentees on valmiiksi jo niin perseestä,tyhmä,yksinkertainen ja mustavalkoinen.

 

[Fleur de la Cour]

No sanopa sinä sitten fiksumpana, miten tehdä töitä liiton eteen, jos mies ei tunnu yrittävän? :kieh:

Miehellä on varmasti myös syy siihen luovuttamiseen. Sun pitäis selvittää se asia. Keskustelua vaaditaan parisuhteessa aina ja seksiä. Juu varmaan luulette, että tuo oli vitsi, mutta ei ole, kemia pitää pitää kunnossa! Mielipide-eroja saa olla, omia menoja saa olla, toinen saa olla laiskempi kuin toinen, mutta rakkautta pitää vaalia pienillä teoilla ja sanoilla, keskustelulla ja seksillä!

Ironista kyllä, seksiä on ja se on upeampaa kuin koskaan. Ja usein sängyssä jutellaan lasten nukahdettua ja nauretaan yhdessä. Rakkautta löytyy. Mutta ei se silti vain onnistu, ei riitä, että pari osa-aluetta on kunnossa.

Sulla on kuitenkin kaikki avaimet tehdä parisuhteestasi hyvä jos rakkautta on, pitää vaan lisätä se tahto!

Tahtoa on, ainakin mulla. Mieskin sanoo rakastavansa ja haluaa jatkaa mun kanssa. Mutta ei se vain ole niin helppoa, ei me saada asioita kuntoon.

Mä en oikeastaan usko, että sellaista asiaa onkaan jota ei vois saada kuntoon..

 

[Fleur de la Cour]

Ihmettele sinä vaan,sä tuskin jaksaisit ymmärtää vaikka sulle selittäisi mitä.
Asentees on valmiiksi jo niin perseestä,tyhmä,yksinkertainen ja mustavalkoinen.

Kovinpa sinulla on kauniita sanoja sanavarastossasi..

 

[heh]

Mun sisko on elänyt 13 vuotta parisuhteessa miehensä kanssa. Sisko nyt 32-vuotias, mies 36-vuotias. Ne ovat tuonikäisistä pariskunnista lähipiirissä ja kaverien lähipiireissä ainoa pari, joka on ollut jo noin pitkään yhdessä. Aikanaan ne oli parhaimmat kaverit vuosia ennen kuin alkoivat seurustella.

Mä en tiedä, mitä niiden välillä on. Siis tarkoitan sitä, että kun niillä ihan selkeästi on vielä sitä kemiaa. Tietty ne riitelevätkin joskus, mutta sopivat myös. Sisko on joskus sanonut, että niitten salaisuus on se, että ne puhuvat paljon. Ja halaavat ja pussaavat paljon ihan arjen keskellä. En mä tiedä, mutta sen tiedän, että haluaisin joskus itelleni samantyylisen suhteen.

 

[Tallu -]

Mun sisko on elänyt 13 vuotta parisuhteessa miehensä kanssa. Sisko nyt 32-vuotias, mies 36-vuotias. Ne ovat tuonikäisistä pariskunnista lähipiirissä ja kaverien lähipiireissä ainoa pari, joka on ollut jo noin pitkään yhdessä. Aikanaan ne oli parhaimmat kaverit vuosia ennen kuin alkoivat seurustella.

Mä en tiedä, mitä niiden välillä on. Siis tarkoitan sitä, että kun niillä ihan selkeästi on vielä sitä kemiaa. Tietty ne riitelevätkin joskus, mutta sopivat myös. Sisko on joskus sanonut, että niitten salaisuus on se, että ne puhuvat paljon. Ja halaavat ja pussaavat paljon ihan arjen keskellä. En mä tiedä, mutta sen tiedän, että haluaisin joskus itelleni samantyylisen suhteen.

Meillä on samanlaista. Paljon halauksia, pusuja, hipaisuja, hyväilyjä ihan keskellä arjen aherrustakin. Me ollaan nyt 38v, ja yhteisiä vuosia on takana 22. Meistä voisi joku ihan varmasti sanoa, että olemme vastarakastuneet, jos näkisivät meidät ensi kertaa.

Takana on ehdottomasti tahto olla yhdessä, toisen kunnioitus, rakkaus, intohimo... tuossa järjestyksessä.

 

[vieras]

Sä nyt oletat, että kaikkien suhde on aluksi loistava ja tosi hyvä. Tosi asiassa monessa erossa on syynä se, että samat ongelmat ovat seuranneet alusta asti (alussa ongelmat voivat tuntua pienemmiltä rakastumisen takia). Lopulta se uupumus siihen, että ongelmat suurenevat ja parempaan ei ole muutosta, tappaa ne tunteet.

No tämä nyt on todellakin totta! Kyllähän monikin ymmärtäisi mihin on ryhtymässä, jos siinä rakastumisen huumassa vähän pohtisi mitä yhteiselämä tämän ihmisen kanssa voi tuoda tullessaan. Mutta ei, perhettä aletaan perustamaan, vaikka pohja olisi hatara. Ja sittenhän se ero tosiaan helpolla lopulta tulee.

Syynä eroihin on se että liian heppoisin perustein valitaan se elämänkumppani ja aletaan tehdä lapsia. Eikä todellakaan se, että kyseessä olisi hyvä suhde, jossa ei vaan jaksettu yrittää tarpeeksi!

Yhtään turhaa eroa en ole elämäni aikana nähnyt. Moniko teistä oikeasti on? Vaikka tietty ne ulkopulisten erot voi tuntua 'turhilta' kun ei itse ole ollut näkemässä ja kokemassa sitä suhdetta..

Olen kyllä samaa mieltä. Mutta tahdostahan se on kiinni näissäkin tapauksissa. Erikseen sitten ne väkivaltaiset (henkiset tai fyysiset). Mutta oikeassa olet, että pitäisi miettiä ennen perheen perustamista, monelta se jää väliin ja sit kun alkaa mennä huonosti, niin aletaan lapsia tekeen, jos ne vaikka paikkaisi sen suhteen.

Eroamista en kuitenkaan tuomitse, se on jokaisen oma ratkaisu ja nykypäivänä kaikilla on siihen oikeus. Vaikka ilman syytäkin.

Joo, mutta kyllä mä saattaisin huomata, ettei mies vastaa lainkaan mun käsitystä kumppanista. Jos mies olisi laiskimus kotona, mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei olisi (kun siitä rakastumisesta päästään), haluaisimme elää erilaista elämää, arvomme olisivat erilaiset, jne. niin kyllä ero olisi helposti edessä.

Ihmiset saavat TÄYSIN hyvällä omallatunnolla erota, jos kumppaninsa kanssa ei vain tule onnelliseksi. Ei tarvitse vain yrittää ja yrittää ja tahtoa. Saa erota ja löytää sopivamman kumppanin, vaikka kyse ei olisikaan alkoholismista ja väkivallasta.

 

[vieras]

Sä nyt oletat, että kaikkien suhde on aluksi loistava ja tosi hyvä. Tosi asiassa monessa erossa on syynä se, että samat ongelmat ovat seuranneet alusta asti (alussa ongelmat voivat tuntua pienemmiltä rakastumisen takia). Lopulta se uupumus siihen, että ongelmat suurenevat ja parempaan ei ole muutosta, tappaa ne tunteet.

Niin oletan, että jokainen miettii ainakin sekunnin verran asiaa jos jonkun kanssa esim. muuttaa yhteen. Lapsia nyt voi tulla vahingossa ja sit vaan hoidetaan mitä elämä eteen langetti, mutta parisuhde on valintakysymys rakastumisesta huolimatta. Alku on aina hankalaa, omassa parisuhteessani sanoisin, että seurusteluaika se oli hankalaa, aviolitton ensimmäiset 10 vuotta oli hankalia, nytkin on aina välillä hankalaa, mutta osaa jo yhtä ja toista siitä miten sitä puolisoaan arvostaa ja missä asioissa.

Mutta kun moni ei oikeasti mieti vaikka sä kuinka olettaisitkin että miettisivät.

Mä olen eronnut miehestä, jonka kanssa olin vuoden ja johon olin täysin rakastunut vain siksi koska tiesin, etten halua koko elämäkseni hänen kaltaistaan miestä...

 

[vieras]

Mun sisko on elänyt 13 vuotta parisuhteessa miehensä kanssa. Sisko nyt 32-vuotias, mies 36-vuotias. Ne ovat tuonikäisistä pariskunnista lähipiirissä ja kaverien lähipiireissä ainoa pari, joka on ollut jo noin pitkään yhdessä. Aikanaan ne oli parhaimmat kaverit vuosia ennen kuin alkoivat seurustella.

Mä en tiedä, mitä niiden välillä on. Siis tarkoitan sitä, että kun niillä ihan selkeästi on vielä sitä kemiaa. Tietty ne riitelevätkin joskus, mutta sopivat myös. Sisko on joskus sanonut, että niitten salaisuus on se, että ne puhuvat paljon. Ja halaavat ja pussaavat paljon ihan arjen keskellä. En mä tiedä, mutta sen tiedän, että haluaisin joskus itelleni samantyylisen suhteen.

Meillä on samanlaista. Paljon halauksia, pusuja, hipaisuja, hyväilyjä ihan keskellä arjen aherrustakin. Me ollaan nyt 38v, ja yhteisiä vuosia on takana 22. Meistä voisi joku ihan varmasti sanoa, että olemme vastarakastuneet, jos näkisivät meidät ensi kertaa.

Takana on ehdottomasti tahto olla yhdessä, toisen kunnioitus, rakkaus, intohimo... tuossa järjestyksessä.

Kun on tällainen suhde ja nuo asiat taustalla, niin ei ole ihme että jaksatte rämpiä läpi huonot ajat.

Mutta kun noista puuttuu yksi jos toinenkin, niin miten sitten pitäisi jaksaa tahtoa...?

 

[Lilla2009-]

No mutta jos suhde on pääsetty kuolemaan JA EI HALUA tehdä enään suhteen eteen mitään ,niin miksi alkaa työstää asiaa mihin ei ole motivaatiota eikä haluja?

ja tuohon lapsien tekoon! mistä kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tulette te 2vuotta tai 20vuotta ikinä EI tiedä meneekö suhde suohon.Jos aletaan odottaamaan Koska "voi " tehdä lapsia että Suhde ei varmasti mene jonkkaan niin varmaan parempi jättää tekemättä.Uskoisin että tässä maailmassa ei tuolla ajattelu tavalla olisi ihmisiä.

 

[tähtiyö]

Eipä se paljon auta jos toinen on valmis tekemään töitä suhteen eteen jos toinen ei tee.
Eikä vaikka toinen kuinka tahtoisi,ikävä kyllä.

Ja vaikka olisi vuosia tuntenut toisen ja olisi mennyt hyvin,niin asiat voivat muuttua.
Niinkin paljon ettei voi korjata enää.

 

[Cassyput]

No mutta jos suhde on pääsetty kuolemaan JA EI HALUA tehdä enään suhteen eteen mitään ,niin miksi alkaa työstää asiaa mihin ei ole motivaatiota eikä haluja?

ja tuohon lapsien tekoon! mistä kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tulette te 2vuotta tai 20vuotta ikinä EI tiedä meneekö suhde suohon.Jos aletaan odottaamaan Koska "voi " tehdä lapsia että Suhde ei varmasti mene jonkkaan niin varmaan parempi jättää tekemättä.Uskoisin että tässä maailmassa ei tuolla ajattelu tavalla olisi ihmisiä.

Miksikö? No mites vaikka niiden yhteisten lasten takia?

 

[Lilla2009-]

No mutta jos suhde on pääsetty kuolemaan JA EI HALUA tehdä enään suhteen eteen mitään ,niin miksi alkaa työstää asiaa mihin ei ole motivaatiota eikä haluja?

ja tuohon lapsien tekoon! mistä kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tulette te 2vuotta tai 20vuotta ikinä EI tiedä meneekö suhde suohon.Jos aletaan odottaamaan Koska "voi " tehdä lapsia että Suhde ei varmasti mene jonkkaan niin varmaan parempi jättää tekemättä.Uskoisin että tässä maailmassa ei tuolla ajattelu tavalla olisi ihmisiä.

Miksikö? No mites vaikka niiden yhteisten lasten takia?

Onko se sitten oikein lapsia kohtaan että vanhemmat ei tule keskenään toimeen ja ovat VAIN lasten takia yhdessä?

 

[endie]

no.monet asiat tässä maailmassa on sellaisia ettei niitä kykene ymmärtämään tai tajuamaan ennenkuin ne omalle kohdalle mahdollisesti sattuu.
ja ylipäätään turhaa minusta mitenkään koittaa järkeistää tunne-elämän asioita.

 

[Cassyput]

No mutta jos suhde on pääsetty kuolemaan JA EI HALUA tehdä enään suhteen eteen mitään ,niin miksi alkaa työstää asiaa mihin ei ole motivaatiota eikä haluja?

ja tuohon lapsien tekoon! mistä kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tulette te 2vuotta tai 20vuotta ikinä EI tiedä meneekö suhde suohon.Jos aletaan odottaamaan Koska "voi " tehdä lapsia että Suhde ei varmasti mene jonkkaan niin varmaan parempi jättää tekemättä.Uskoisin että tässä maailmassa ei tuolla ajattelu tavalla olisi ihmisiä.

Miksikö? No mites vaikka niiden yhteisten lasten takia?

Onko se sitten oikein lapsia kohtaan että vanhemmat ei tule keskenään toimeen ja ovat VAIN lasten takia yhdessä?

Ei. Mutta uskon että suhteeseen saa kyllä puhallettua uutta henkeä, jos on halua yrittää.

 

[Lilla2009-]

No mutta jos suhde on pääsetty kuolemaan JA EI HALUA tehdä enään suhteen eteen mitään ,niin miksi alkaa työstää asiaa mihin ei ole motivaatiota eikä haluja?

ja tuohon lapsien tekoon! mistä kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tulette te 2vuotta tai 20vuotta ikinä EI tiedä meneekö suhde suohon.Jos aletaan odottaamaan Koska "voi " tehdä lapsia että Suhde ei varmasti mene jonkkaan niin varmaan parempi jättää tekemättä.Uskoisin että tässä maailmassa ei tuolla ajattelu tavalla olisi ihmisiä.

Miksikö? No mites vaikka niiden yhteisten lasten takia?

Onko se sitten oikein lapsia kohtaan että vanhemmat ei tule keskenään toimeen ja ovat VAIN lasten takia yhdessä?

Ei. Mutta uskon että suhteeseen saa kyllä puhallettua uutta henkeä, jos on halua yrittää.

Ei välttämättä... :ashamed: 3 asumuseron Lopputuloksena EI ONNISTU ainakaan meillä enään ikinä :|

 

[Jaska-]

No sanopa sinä sitten fiksumpana, miten tehdä töitä liiton eteen, jos mies ei tunnu yrittävän? :kieh:

Onko tässä kysymys siitä tapauksesta missä mies on kyennyt katkaisemaan väkivallan kierteen, joka itseasiassa on vaikea katkaista. ?

 

[Non compos mentis]

Joskus sitä huomaa, että yritykset ovat turhia. "Elvytys lopetetaan, potilaan kuolinaika......."

 

[Cassyput]

Ei välttämättä... :ashamed: 3 asumuseron Lopputuloksena EI ONNISTU ainakaan meillä enään ikinä :|

Tosi harmi.

 

[Vieras]

Onko se sitten huono tulos, jos elää vaikka 5 tai 9 vuotta jonkun kanssa onnellisena ja sitten vaihtaa kumppania? Ennen muinoin oli sotia sen verran enemmän, että puolisonvaihto oli osa elämää. Myös taudit jne. veivät aiemmin ihmisiä hautaan.

Tärkeintä on löytää se itselle sopivin muoto. Toivoisin, ettei ainukaisen elämänsä aikana kukaan tuhlaisi aikaa suruun enempää kuin on pakko. En ole hedonistisuuden kannattaja, enkä itse markkinoi kenellekään mitään parinmuodostuskuviota. Itse olen erittäin tyytyväinen omillani.

Entä lapset? Miksi lapsia tällaiseen hajanaiseen elämään? Kyllähän se kaikille selvää on, että lapset ovat onnellisimpia ydinperheessä. Minä. Minä ja minä. Mulla ainakin nyppii tämä nykyinen ajattelu. Jos minä en ole onnellinen, niin ukko/akka vaihtoon. Ja ne lapset on siinä sitten suhdesopan keskellä, kun äiti tai isi tai molemmat etsii taas seuraavalle 5 vuodelle sitä "elämänsä rakkautta". Sääliksi mulla käy

 

[Tallu -]

Kun on tällainen suhde ja nuo asiat taustalla, niin ei ole ihme että jaksatte rämpiä läpi huonot ajat.

Mutta kun noista puuttuu yksi jos toinenkin, niin miten sitten pitäisi jaksaa tahtoa...?

Ehkä olemme yksinkertaisia ihmisiä, mutta minusta kaikki on ihan itsestä kiinni. Jos joku asia mättää, niin se pitää hoitaa kuntoon, tavalla tai toisella. Mulla on sellainen tyyli, etten luovuta, ennenkuin homma on hoidossa ja jos ei yksi tie toimi, niin mennään toista kautta. Pitää myös osata ajatella luovasti ja tehdä kompromisseja. Ja aikaahan parisuhteen tarvitsemat väännöt vaativat... enkä nyt puhu kuukausista, vaan vuosista.

Heh, jos yhden parisuhteen säätämisessä menee koko elämä, niin voi apua, jos mun pitäisi pyörittää niitä useampia (ei nyt kuitenkaan yhtä aikaa, vaan peräkkäinkin)

 

[anteeksiantamus]

Onko kukaan täällä muistanut anteeksiantamusta. Se on suhteessa todella tärkeää osata antaa anteeksi ja pyytää anteeksi!

 

[Tallu -]

Onko kukaan täällä muistanut anteeksiantamusta. Se on suhteessa todella tärkeää osata antaa anteeksi ja pyytää anteeksi!

Erittäin hyvä pointti, ja käytössä myös meillä isännän kanssa.