Elän salasuhteessa toiseen mieheen. Haluatko kysyä jotakin?

[-*-*-*-]

Miltä tuntuisi jos miehesi jäisi kiinni pettämisestä? Tai salasuhteesta? Olisiko ihan OK?

 

["Abc"]

Se olisi helpotus.

 

["vierailija"]

Miksi ihmeessä varastat elämää mieheltäsi? Pidät yllä kulissia kun voisitte molemmat elää rehellisesti elämäänne onnellisina. Ei sulla ole oikeutta päättää miehesi puolesta, pitää pelata reilusti. Jos teidän suhde ei riitä sulle niin kerro miehellesi. Miehellä on oikeus tietää, sä olet jo satuttanut sitä - kertominen valitettavasti ei ole se mikä satuttaa. Kuulostaa tosi ikävältä, että toteutat muka yhdessä miehen unelmia ja salaa vehtaatkin ihan muualla - se vie pohjan koko touhulta. Mieluummin olisit rehellisesti huonossa suhteessa :/ Satutat myös itseäsi tossa touhussa ihan varmasti, eikä se kolmas osapuolikaan varmaan täysin ilman tunteita tossa kuviossa ole.

Mites taudit, kai käytät kumia molempien kanssa?

 

[Vaimo-Rakas]

Rakastaja ei tiedä että olet varattu.
Miehesi ei tiedä että sinulla on rakastaja.
Sinusta olisi helpotus kun kuvio selviäisi.
Mikset tunnusta?
Rehellisyyttä peliin nyt.
Minusta vain tuntuu että sulla jää luu käteen tuota menoa...

 

[espen lekaa]

[QUOTE="Abc";29227866]
Tämä toinen mies ei tiedä, että olen "varattu". Naimisissa en ole.[/QUOTE]

Viimeistään tämä aiheuttaa minulle spontaanin...

...efektin

 

["Abc"]

A. Voisin erota nykyisestä miehestäni ja aloittaa ihan oikean suhteen rakastajani kanssa
B. Jatkaisin suhdetta nykyisen mieheni kanssa
C. Jään yksin

Ongelma = en tiedä mitä tehdä.
En osaa tehdä mitään. En halua loukata ketään. Olen toki jo niin tehnyt, mutta osapuolet eivät sitä tiedä.
Mutta mun pitäisi edes ryhtyä itsekkääksi ja ajatella itseäni edes ja edes itseni takia tehdä jotakin. Mutta en osaa ja en tiedä.

 

[PiXX]

Mua kiinnostaa miten tämä kuvio pyörii. Mitä sanot miehellesi kun tapaat tätä toista, missä siis olet olevinasi silloin? Oletko vieraan luona yötä? Mitä selität vieraalle kun hän haluaa sun luo kylään ja ei voikkaan tulla??

 

[Ken guru]

[QUOTE="Abc";29228097]A. Voisin erota nykyisestä miehestäni ja aloittaa ihan oikean suhteen rakastajani kanssa
B. Jatkaisin suhdetta nykyisen mieheni kanssa
C. Jään yksin

Ongelma = en tiedä mitä tehdä.
En osaa tehdä mitään. En halua loukata ketään. Olen toki jo niin tehnyt, mutta osapuolet eivät sitä tiedä.
Mutta mun pitäisi edes ryhtyä itsekkääksi ja ajatella itseäni edes ja edes itseni takia tehdä jotakin. Mutta en osaa ja en tiedä.[/QUOTE]

Mun mielestä sä oot juuri tuon nyt tehnyt. Eikö olisi aika ajatella välillä muita? Miestäsi, lapsiasi...

 

[vieraaas]

No jos et tiedä mitä tekisit, niin sinuna lopettaisin salasuhteen ja jatkaisin mieheni kanssa.
Nyt vaan teet väärin itseäsi ja muita kohtaan.
Voithan sitten erota jos haluat, mutta rehelliseltä pohjalta vasta uuteen suhteeseen.

 

["Abc"]

Meillä on välimatkaa 100km. Kummalakin lapsia. Silloin kun on lapset, tapaamme esim. kaupungilla ja lapsi esim. Mummolassa..

Ei tää kuvio loputtomiin toimikaan. Siksi mun on PAKKO päättää jotakin ja pian. Olen antanut itselleni loppuvuoden aikaa.

 

[*:*]

Kuule nainen!
Elämä on liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi,tee valintasi pian.
Ja vähän siltä kuulostaa että jos valinta jostakin syystä,velvollisuudentunnosta esim kallistuu omaan mieheesi niin saatat löytää itsesi uudestaan ja uudestaan samasta tilanteesta.

Olen elävä esimerkki että kuivahtanutta ja tukahtunutta suhdetta ei saa elvytettyä.
Tein ison ratkaisun ja PÄIVÄÄKÄÄN EN OLE KATUNUT

 

["siiri"]

Jotenkin valitettavasti minulle jää ketjusta kuva että haet muilta kysymyksiä joita sinun pitäisi pystyä itse kysymään itseltäsi.

Oletko edes itsellesi rehellinen? Saatko todella kahdesta suhteesta enemmän kuin yhdestä jonka toimivuuteen panostetaan? Oikotietä onnen hyvin harvoin on olemassa vaan sekä oman että toisen onnen eteen joutuu usein tekemään työtä. Tekemällä puoliso onnelliseksi hän tekee sinut onnelliseksi. Onnellisena/kokemalla itsensä rakastetuksi pystyy antamaan vastarakkautta.

 

["Mie vaan"]

[QUOTE="Abc";29227892]No välillä tulen surulliseksi. Miehen mielestä kaikki on hyvin. Hän ei jotenkin osaa ottaa sanomisiani tosissaan. Silloin aikoinani, kun kärsin syömishäiriöstä, mies sanoi aina vain "lopetat vaan oksentelun. Se on susta kiinni. Älä valita kun voit tehdä itse asialle jotakin"

Tavallaan siis jos mies on tyytyväinen, hänen on vaikea ymmärtää, että jollakin toisella voi olla paha olla.[/QUOTE]

Oma mieheni sanoi minulle aivan samalla tavalla kun olin kerännyt rohkeuteni ja kertonut hänelle bulimiastani. Mies ei välttämättä osaa ymmärtää, miten henkilökohtainen tuo asia on ja miten vaikeaa se on ollut kertoa. Kuinka paljon minua vituttikaan kun vihdoin sain asian hänelle kerrottua ja toivoin tukea ja apua niin vastaus on, että lopeta se oksentaminen! Kappas kun ei itelle ollut tullut mieleen. Ja samalla ei koskaan kuule mitään positiivista omasta ulkonäöstäni (olisiko yhteyttä bulimiaani.. hmm...). Korkeintaan jos oikein kerjäämällä kerjää ja eihän se ole sama asia.

 

["Abc"]

Jos listaat mieheni hyvät puolet

-kelpaan hänelle sellaisena, kuin olen
-hyvä arjessa. Hoitaa koko perheen asiat
-loistava isä
-raitis ja rehellinen
-komea
-hyvä työ, isot tulot

Mutta miinukset
- tylsä
- ei puhu. Ei edes käskystä. Ei vaikka tekisin mitä. Hänestä kaikki on aina hyvin
-meillä ei juurikaan ole arjen ulkopuolella mitään yhteistä
- mulla on ollut jo vuosia tunne, että suhteestamme puuttuu jotakin

 

["akka"]

Toivottavasti jäät yksin,olet säälittävä.

 

["zxc"]

Luuletko, että salarakas haluaa sinut, kun kuulee, että olet pettänyt exää (siis nyxää)? Samalla olet pettänyt häntä, kun et ole kertonut olevasi varattu.

Samalla heitän kysymyksen kaikille lukijoille: kenellä on suhde, joka 10 vuoden jälkeenkin on yhtä juhlaa, eikä arki ole siihen yltänyt. Ja se kenellä on, kertokoon, mitä siihen on panostanut.

 

[Hmmmm]

Eihän se salarakas saa välttämättä koskaan tietää?
Mä tapailin mun miestä vuoden ja olin silloin suhteessa edellisen mieheni kanssa.
Jätin exäni uuden rakastajan vuoksi. Rakastajani ei koskaan saanut tietää, että olin oikeasti varattu ja hän se toinen mies.

Nyt meillä on tämän rakastajan kanssa yhteistä taivalta takana 12 vuotta ja kaikki hyvin. Kerroin vuosi sitten miehelleni, että hän oli salarakas joskus ja sekin asia nyt ok.

 

[toinen samanlainen]

[QUOTE="Abc";29227874]Sinä joka et osannut lopettaa ajoissa ja nyt kärsit. Mitä tapahtui?[/QUOTE]

Rakastuin tähän toiseen. Kaipaan hänen luo koko ajan. Hänelle se ei kuitenkaan ollut niin vakavaa, enkä edes voi erota miehestäni. Jos voisin erota miehestäni, niin se ei sattuisi läheskään niin paljon, kuin tämän salasuhteen katkaiseminen sattui.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Abc";29228157]Jos listaat mieheni hyvät puolet

-kelpaan hänelle sellaisena, kuin olen
-hyvä arjessa. Hoitaa koko perheen asiat
-loistava isä
-raitis ja rehellinen
-komea
-hyvä työ, isot tulot

Mutta miinukset
- tylsä
- ei puhu. Ei edes käskystä. Ei vaikka tekisin mitä. Hänestä kaikki on aina hyvin
-meillä ei juurikaan ole arjen ulkopuolella mitään yhteistä
- mulla on ollut jo vuosia tunne, että suhteestamme puuttuu jotakin[/QUOTE]

Ei kai kukaan käskystä puhuisikaan? Aika ikävästi kohtelet miestäsi, jolla on roppakaupalla hyviä ominaisuuksia listasi mukaan. Hän on tylsyyteesi syytön ja ei-tylsää voisit varmaan viettää muutenkin kuin patjana toisen miehen sängyssä.

 

["Abc"]

No tämän salarakkaani kanssa emme seurustele kummankaan mielestä siis. Hän on sanonut olevansa ihastunut minuun ja haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta kanssani, mutta ei halua edetä liian nopeasti ja haluaa nyt katsella rauhassa.
Jos joskus rakastaja sanoisi rakastavani minua tai aloittavansa suhteen tosissani kanssani niin joko a. Jätän mieheni tai b. Jätän rakastajani

 

[*:*]

[QUOTE="zxc";29228218]Luuletko, että salarakas haluaa sinut, kun kuulee, että olet pettänyt exää (siis nyxää)? Samalla olet pettänyt häntä, kun et ole kertonut olevasi varattu.

Samalla heitän kysymyksen kaikille lukijoille: kenellä on suhde, joka 10 vuoden jälkeenkin on yhtä juhlaa, eikä arki ole siihen yltänyt. Ja se kenellä on, kertokoon, mitä siihen on panostanut.[/QUOTE]

Arki mukana vahvasti jo neljänkin vuoden jälkeen...mutta taustalla ihana kahden aikuisen tasapainoinen suhde...pienet huomionosoitukset,puolin ja toisin tässä arjen keskellä ovat varmaan osaltaan pitäneet myös sitä kipinää yllä.

Että tämä näin yhden piiiitkästä suhteesta karanneen ja eronneen silmin...en tiedä miten yleistä lie että teini-iästä jatkuneet seurustelusuhteet kariutuvat jossain vaiheessa...?

 

["Abc"]

En sanonut, että olen yrittänyt miestäni puhumaan vain käskien.
Mies ei puhu koskaan, oli lähtökohtatilanne mikä tahansa.
Jos mä puhun, saatan puhua 3h ja mies ei välttämättä sano edes yhtä kolonaista lausetta koko aikana.

Mies on kovin arkinen. Hän ei välitä mistään romantiikasta yms. Meitä ei yhdistä kuin koti ja lapset. Meitä ei kiinnosta vapaa-ajalla samat jutut.

Miehen mielestä kaikki on aina hyvin.
Vaikka talo räjähtäisi ja raajat mukana, niin kaikki olisi silti varmaa miehestä hyvin.

Kaikkea on aina pitänyt lykätä milloin milläkin verukkeella. Mies asuisi varmaan edelleen vanhempiensa luona, jos en minä olisi vienyt suhdettamme eteenpäin. Yritän aina puhua ja kysyä miehen mielipidettä, mutta kun kaikki on aina ihan sama. Vaikka olisin 200kilonen punkkari niin miehelle olisi ihan sama.

Olen vuosia pyytänyt, että kehuisi minua joskus. Meidän rakkauden kieli on erilaista. Arvostan, että hän huolehtii arkisista jutuista, mutta toivoisin kuulevani edes kerra elämässäni esim. "Olet kaunis"

 

["vaimo"]

[QUOTE="Abc";29228157]Jos listaat mieheni hyvät puolet

-kelpaan hänelle sellaisena, kuin olen
-hyvä arjessa. Hoitaa koko perheen asiat
-loistava isä
-raitis ja rehellinen
-komea
-hyvä työ, isot tulot

Mutta miinukset
- tylsä
- ei puhu. Ei edes käskystä. Ei vaikka tekisin mitä. Hänestä kaikki on aina hyvin
-meillä ei juurikaan ole arjen ulkopuolella mitään yhteistä
- mulla on ollut jo vuosia tunne, että suhteestamme puuttuu jotakin[/QUOTE]

Minäkin tein aiemmin tällaisia listoja. Kummasti se lista vaan muuttui eron jälkeen, kun huomasin, millaisia kusipäitä muut miehet osaavatkaan olla. Onneksi sain mieheni takaisin.

 

[<zx]

Arki mukana vahvasti jo neljänkin vuoden jälkeen...mutta taustalla ihana kahden aikuisen tasapainoinen suhde...pienet huomionosoitukset,puolin ja toisin tässä arjen keskellä ovat varmaan osaltaan pitäneet myös sitä kipinää yllä.

Että tämä näin yhden piiiitkästä suhteesta karanneen ja eronneen silmin...en tiedä miten yleistä lie että teini-iästä jatkuneet seurustelusuhteet kariutuvat jossain vaiheessa...?

Onnittelut toimivasta suhteesta.

Mä vähän ajattelen, että ihmisillä ei ole realistisia käsityksiä, millaista elämä on. Sitä voi rakastaa puolisoaan, mutta ei voi olla loputtomasti rakastunut. Rakastuminen on sitä hormoonihyökyä, joka jossain vaiheessa päättyy.
Toki ap on ansainnut, että mies hänet huomaa ja huomioi. Jokainen haluaa kuulla kehuja aina silloin tällöin. Ap, muistatko kehua miestäsi aina joskus? Ehkä se voisi herättää hänetkin kehumaan takaisin.

 

["vaimo"]

[QUOTE="Abc";29228298]En sanonut, että olen yrittänyt miestäni puhumaan vain käskien.
Mies ei puhu koskaan, oli lähtökohtatilanne mikä tahansa.
Jos mä puhun, saatan puhua 3h ja mies ei välttämättä sano edes yhtä kolonaista lausetta koko aikana.

Mies on kovin arkinen. Hän ei välitä mistään romantiikasta yms. Meitä ei yhdistä kuin koti ja lapset. Meitä ei kiinnosta vapaa-ajalla samat jutut.

Miehen mielestä kaikki on aina hyvin.
Vaikka talo räjähtäisi ja raajat mukana, niin kaikki olisi silti varmaa miehestä hyvin.

Kaikkea on aina pitänyt lykätä milloin milläkin verukkeella. Mies asuisi varmaan edelleen vanhempiensa luona, jos en minä olisi vienyt suhdettamme eteenpäin. Yritän aina puhua ja kysyä miehen mielipidettä, mutta kun kaikki on aina ihan sama. Vaikka olisin 200kilonen punkkari niin miehelle olisi ihan sama.

Olen vuosia pyytänyt, että kehuisi minua joskus. Meidän rakkauden kieli on erilaista. Arvostan, että hän huolehtii arkisista jutuista, mutta toivoisin kuulevani edes kerra elämässäni esim. "Olet kaunis"[/QUOTE]

Minunkaan mieheni ei puhu, mutta osaan arvostaa sitä nykyään. Sosiaaliset helppoheikit puhuvat valheilla pään pyörryksiin. Ystävieni kanssa saan puhua ihan riittävästi.

Meillä on omat harrastukset, eikä oikeastaan mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita edes vapaa-ajalla. Sekään ei minua haittaa, saanpahan harrastaa mitä haluan ja tutustun uusiin ihmisiin omien harrastusteni kautta.

Sekin on positiivista, ettei miehellä oli liian tiukkoja mielipiteitä joka asiasta. Saapahan itse tehdä, kuten parhaimmaksi näkee, eikä tarvitse olla joka asiasta vääntämässä.

Minun mieheni kehuu minua vain hiprakassa kerran vuodessa. Hae itsetunnon kohotuksesi muualta. Ei siihen omaa miestä tarvita.

Mielestäsi omissa asenteissasi on vikaa, mutta itse olet sokea niille. Olin itse aikoinaan samanlainen. Kummasti se ero opetti arvostamaan miestäni vikoineen päivineen.