Eli pitäisikö minun unohtaa mies, johon olen rakastunut, koska...

[vieras]

No jos oot varovainen, ja katsot mitä teidän jutusta tulee kuitenkin ilman mitään lopullisia sitoumuksia, niin ethän siinä voi menettää muuta kuin ehkä vähän aikaa

 

[dsg]

Ei siis musta on nyt kyllä ihan liioittelua puhua psykopaatista saati narsistista! Siis ihan totta. Siis mies on ihan normaali. Hän vain kolahtaa minuun, koska on luonteeltaan sellainen pilke silmäkulmassa, mutta kuitenkin fiksuja ajatuksia jne. Arvomaailma pitkälti sama jne. Narsistin kanssa eläneenä ei oo hälytyskellot mitkä soi, vaan se vaan mietityttää, että pitäisikö vaan jatkaa eteenpäin, että ehkä elämä tuo eteen sen "täydellisen" miehen?
Ei hän ole antanut ymmärtää itsestään niin hyvää kuin mä nyt kerron, mä itse vaan tunnen häntä kohtaan niin suuria tunteita, mutta en ole järkeäni unohtanut.. Ääh, vaikea näin kirjoittamalla käsitellä asiaa. :|

Joo on vähän liioittelua tuo diagnoosien heittely aikaisemmin sanoin, että anna mennä vaan. Tee niin mutta ota varovaisesti, esim. älä paukkaa HETI naimisiin ja tee lapsia, vaan ottakaa rauhassa. Sitten pääsee helpommin eroon tyypistä JOS kävisi niin että paljastuisi hänestä jotain ikävää. Mutta menneisyyttä on turha murehtia, pääasia mitä hän on nyt ja että on oppinut virheistään.

 

[Pesky Pixie]

No ei ole mun mielestä mitenkään välttämätön asia unohtaa miestä siksi että on joskus raha-asiansa sotkenut.

 

[alkup.]

Ok, kiitos näkökulmistanne. Etenen hitaasti, emmekä paukkaa päätä pahkaa naimisiin.
Ja tosiaan, olen varovainen. Niin kuin sanoitte, menetän näin vain aikaa, jos jotain olen menettämässä.