Supersuloinen tyttäremme syntyi keskiviikkona 26.8. klo 18:53. Prinsessan syntymämitat oli huikeat 55 cm ja paino 4062g. Päänympärys 37 cm. :heart: :heart: :heart: :heart: Oli tarkka tyttö, sillä neitsyen viikonpäivä on keskiviikko.
Ja vähän kertomusta:
Sunnuntaina aloitettiin käynnistys, mutta vasta ke aamuna klo 9 jälkeen olin sen verran auki, että saatiin kalvot puhkaistua. Klo 10:30 jälkeen alkoi säännölliset supistukset 5-10 min välein. Klo 12 pyysin kipuun muutakin apua kuin kauratyynyt, sillä oli jo aika sietämätöntä. Mutta mut laitettiin käyrään hetkeksi ja sen jälkeen noin klo 13 sisätutkimus, jossa kätilö ilmoitti mun olevan täysin auki. Iski paniikki ja melskasin, että elin keskellä mun pahinta painajaista, että joutuisin synnyttää/ponnistaa ilman kivunlievitystä ja juuri siksi olin käynyt pelkopolilla. Mies ja kätilö rauhoitteli ja kauheella höökillä lähettiin saliin. Minä itkin ja tuskailin supistusten kanssa. Salissa toinen kätilö tutki ja totesi sana, että auki on mutta vauva vielä korkealla, ei saa ponnistaa, vaan odotellaan et laskeutuu. Mä seisoin korkeaan rollaattoriin nojaten ja otin vastaan supistuksia 3-4 min välein. Kätilöopskelija piti kauratyynyä selässä ja mies kylmää märkää rättiä naamassa. Kokeilin ilokaasua eikä mitään apua. Näin mentiin noin klo 16 asti. Tuli kolmas kätilö (joka oli sit loppuun asti mun synnytyksessä) joka tutki ja totesi, että herran jestas, sä olet vasta 5-6 senttiä auki, että mulla on ihan ohut se kohdunsuun reuna ja se on vaikea huomata. Siinä kohtaa mun mies sanoi napakasti, että nyt se epiduraali. Meni 10 minuuttia ja epiduraali oli laitettu. Olin seitsemännessä taivaassa ja muutuin ihan eri ihmiseksi. Heitin läppää ja lepäsin, kunnes klo 18 jälkeen sain luvan lähteä ponnistamaan. Puolisen tuntia työnsin lasta ulos ja karjuin kuin villieläin. En tiedä mistä se tuli, mut jostain syvältä.
kätilö huusi, että hyvin on tilaa, anna mennä ja mies veti selästä ja takareidestä mua kasaan, että sain voimaa ponnistaa. Kolme supistusta lapsi hiissasi edestakaisin ja sit löytyi joku vaihde ja yhden supistuksen aikana vedin 6-7 kertaa keuhkot täyteen ilmaa ja ponnistin kaikilla alkuvoimilla. Ja ulkona oli!! Kun lapsi liukui ulos, olo oli aivan euforinen.
Ensimmäiset sanat oli vauvalle oli, että " anteeks että äiti sillä tavalla karjui."
Eniten pelkäsin ennen synntystä ponnistusvaihetta, mutta sehän onkin ne supistukset, jotka on miljoona kertaa hirveämmät. Kiittelin muuten anestesialääkäriä, että on ihan seuraava jumalasta.
Kätilö, joka oli mun kanssa loppun asti, ja kätilöopskelija, joka oli mun kanssa koko ajan, olivat aivan mahtavia eikä mulla jäänyt suurta kammoa synnytyksestä. Ainoa mistä pidän seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, huolen, on se, että kivunlievitys tulee ajoissa. Virhearviointeja tapahtuu eikä kukaan tee niitä tahallaan.
Upea henkilökunta oli sairaalassa. :flower: ja mun mies oli korvaamaton apu -ilman häntä en olisi kyllä ollut yhtään niin urhea.
Vauva on tyytyväisen oloinen ja rauhallinen. Hurmannut meidät täysin!! :heart:
Nyt ollaan kotona ja ihanaa olla omissa ympyröissä.
Onnea kaikille vauvaantuneille!!! :hug: :hug: :flower: :flower: :flower:
Luminella ja matkustaja 3 vrk :heart: (joka siis syntyi raskausviikolla 42+4)
valitin miehelle kotimatkan et kuinka veetuttaa.Ajattelin niin et tänää syntyis ja tytöllä hoitaja järkättynä..No nyt asennoidun siihen että ke yliaikakontr.ja sit toi lääkäri veikkas et ma 7.9 käynnistys määrättäs tuolla ke käynnillä.
:snotty: Hyvää yötä!