Heipsulis kaikille!
Ootte te kyllä ahkeria kirjoittajia, melkoisesti oli taasen tekstiä tullut muutamassa päivässä, mutta sehän on vaan hienoa, että voidaan jakaa useasti kuulumisiamme
Keräilen tähän nyt monenlaista asiaa, kun en oo noin vkoon kirjotellut.
Hikikohtauksista on ollut puhetta, mulla ei sellaisia muuten oo, mutta välillä jalat hikoo ihan valtavasti, häiritsemiseen asti ja yleensä joudun vaihtaan sukat kax tai kolmeki kertaa päivässä. Ja vaikka oon ilman sukkia, siltikin hikoilee

Ei onnex haise. Tää vaiva tullut ihan tässä muutaman päivän aikana.
Mulle on tullut jo muutama vko sit raskausarpia tissien alaosaan, kurjan näköisiä sinipunaisia viivoja, toiv. vaalenevat sitten ajallaan.
Onko kenellekään muulla tisseissä? Kun reisistä ja pakaroista täällä on ollut vain puhetta.
Minä oon jutellut vaaville melkein alkuraskaudesta lähtien, mieskin jo pari kuukautta. Vaaville juttelu tuntuu ihan luonnolliselta, onhan hän kohta osa meidän elämäämme. Useimmiten juttelun jälkeen vaavi alkaa liikkumaan, tiedä vaikka ihan oikeesti tajuaisi meidän puheet
Mulla oli myös pari vkoa sitten monta kertaa vkossa öisin ylävatsakipua. Heti tiesi, jos illalla oli täysi olo nukkumaan mennessä, että yöllä joutui valvomaan vatsakivun takia. Ostin lääkärin suosituksesta apteekista Aptepsin-merkkistä liuosta, joka on tarkoitettu lähinnä mahahaavaan ja se on kyllä auttanut, iltaisin ennen nukkumaan menoa otan tuota ja oon saanut nukuttua yöni paremmin, muutaman vessareissun joutuu tehdä yöllä, mutta onneksi olen sitten saanut unen uudestaan.
Poni06: Kerroit aiemmin, että sullakin aiemmissa raskauksissa kanava lyhentynyt ja paikkojen kypsyminen alkanut sillä. Niin ois mielenkiintoista tietää, millä vkoilla sulla alko toi paikkojen kypsyminen? Otitko sen jälkeen rauhallisesti? Entä millä vkolla lapset sit synty?
Kiitos
PienelleAnanakselle lohdutuksen sanoista, että vaavi pysyy sisällä paikkojeni pehmenemisestä ja kanavan lyhentymisestä huolimatta! Olen ensisynnyttyjä siis. Ja käsikopelolla kanavan pituus (1 cm, kun alkuraskaudessa mitattuna 3 cm) siis mitattiin.
Vaikka oon yrittäny otta nyt reilun vkon verran iisisti, silti välillä on vihlaisut yhtäkkiä tuolta ihan alhaalta ja alavatsajomotusta ollut. Näitä esiintynyt esim. portaiden nousun, kyykistelemisen tai kumartelemisen jälkeen. Ilmeisesti paikkani siellä edelleen yhä vaan valmistautuvat lisää. Kun viime vkollahan rv 33+, paikkani olivat pehmenneet ja kanavaa jäljellä sentin verran sisätutkimuksella mitattuna.
Kiitos
Aukulle, kun lohdutit, ettei kaikilla suppareita tunnu, minähän kuulun näihin ihmisiin. Jos oikein keskityn tarkkaileen masuani, niin kyllä se välillä kovaksi menee rasituksen yhteydessä, mutta kipua ei tunnu.
Aiemmin mietin, että jos alkaisin hieromaan välihaa estäen suurempia repeämiä syyntyksessä, mutta nyt oon aatellut, etten uskalla, koska mun paikat on tosiaan alkanu jo valmistautuun synnytykseen, niin jos välilihan hierominen aktivoi synnytyksen käynnistymistä.
Hankinnoista: me ollaan ostettu melkein kaikki uutena, koska tutut tarvii tällä hetkellä itsekin vauvantarvikkeita. Sitteri vaan käytettynä ja hoitopöydän kaveri tekee pientä korvausta vastaan, vaatteita tosin saatu aika läjä, itse ostettu vain vähän. Onhan noihin hankintoihin uponnut rahaa, ei oo tarkkaan laskettu, mutta kyllä se luku lähempänä tonnia liikkuu. Mut onpahan sit hommattuna kerralla kaikki, jos lisää lapsia vielä tulee, ja on yritetty ostaa laadukkaita tuotteita, että sitten kestävät.
Seksistä: alusta asti noin viime kuuhun asti mua ei huvitttanut yhtään, mutta sitten kun alkoi huvittamaan ja huvittais kovasti edelleen, niin miehestä tuntuu, että vauvelia häiritään sekstailulla,, ja toisekseen, kun mun paikat on alkaneet jo valmistautuun synnytykseen (tosiaan reilu vko sit pehmentynyt, kanavaa jäljellä 1 cm, kiinni onnex kuitenkin), niin päätettiin, että ei touhuta nyt muutamaan vkoon, (vaikkei lääkäri tosin maininnut asiasta mitään), ettei vaan sekstailulla käynnistetä synnytystä. Toivoisin kyllä kovasti, että sitten vielä ennen lähestyvää la:ta vois sekstailla, ja edesauttaa senkin avulla syyntyksen käynnistymistä
Joku kyseli, onko synnytys alkanut mietityttään vielä. Kyllä se melkein päivittäin mielessä pyörii, että tosiaan se on muutaman vkon päästä käsillä, mutta pelkästään positiivisena ja luonnollisena asiana ajattelen sen. Ei pelota eikä jännitä, ajattelen, että se täytyy vaan kestää ja käydä läpi, jotta vauva saadaan tähän maailmaan. Lähinnä pelottaa, jos repeän hirveästi.
Tulipa maratonteksti, toiv. jaksoitte lukea!