en anna ikinä itselleni anteeksi..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja orchdiea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Luuletko sä että ap on lastaan tahallaan satuttanut? Ihan vain huvin vuoksi tai nälänhädän poistaakseen? Ihminen on sairas jos satuttaa lasta huvikseen, silloin en sanoisi ihmistä sairaaksi jos on niin rasittunut että tekee noin kamalan virheen, satuttaa lasta, katuu sitä, pyytää anteeksi ja tekee kaikkensa ettei niin tapahdu uudelleen.

Mites sinä, haluaisitko mielummin että sut heitettäisiin päästä lattialle vai vedettäis nyrkkiraudalla päin näköä? Luuletko että tuntuisi samalta?

Ja missäköhän kohdassa ilmaisin että ap olisi tarkoituksella lastaan satuttanut? Esitin vaan retorisen kysymyksen.
Ap:lla on varmasti paha mieli tekemästään mutta hän ymmärtää miksi niin teki ja ilmeisesti välttää samaa virhettä tekemästä jatkossa. Mutta ymmärtääkö lapsi miksi äiti teki noin?
Ja vastaus kysymykseesi; minulle saisi tehdä ne molemmat vain jotta lapseni ei joutuisi koskaan kokemaan mitään vastaavaa.
 
On tutkittu että ne jotka pahoinpitelevät puolisoitaan niin ovat julkisesti sitä vastaan kovaan ääneen ja huutelevat siitä joka paikkaan. Eivät kuitenkaan IKINÄ tunnusta olevansa juuri sitä pohjasakkaa mitä muka halveksuvat kaikista eniten. Koittavat siis huutelulla ja halveksunnalla kompensoida omaa ogelmaansa.

Ne taas joille sattuu vahinko voivat sen suoraselkäisenä tunnustaa ja kertoa häpeävänsä sitä.

Niin, kaverini kävi neuvolan kautta psykologin juttusilla useita kertoja kun hänelle tuli niin suuria inhoreaktioita esikoista kohtaan kun lapset olivat myös pienellä ikäerolla. Psykologi sanoi "Jos ihminen pystyy sanomaan ääneen miltä hänestä tuntuu, ei hän silloin asiaa tee..." Eli tämän olen neuvonut ihmisille joita esim ex-puoliso uhkaa omalla itsemurhallaan;ei se mitään itelleen tee kuitenkaan, hakee vain sääliä.
Tuohon ap:een tapaukseen vielä; susta tuntuu varmasti ihan kamalalta. Yritä nyt saada asiasi kuntoon. Onko miehen pakko tehdä niin pitkää päivää jos sun jaksaminen on vaakalaudalla? Asiat tärkeysjärjestykseen! Yritä saada nukuttua, pystyisikö isovanhemmat esim tulemaan teille yhdeksi yöksi ja auttamaan että saisit nukuttua. Tai miehesi.
Ja muuten; lapsi vaistoaa jos nyt halit yms. häntä todella paljon vain huonon omatunnon vuoksi. Hali ja kehu häntä oikeasti aidosti. Huomioi esikoista, ota teille ja myös isänsä kans kahdenkeskistä "laatu"aikaa. (vaikka sanotaan; lapselle ei ole laatuaikaa,lapselle on vain aikaa) Esikoinen tarvitsee vanhempiaan ihan yhtälailla kuin ennen vauvaakin, ehkäpä jopa enemmän. Kaksivuotias on kuitenkin todella pieni vielä. Mulla itselläni kuopus on kaksivuotias ja mietin häntä isonasiskona, en voisi kuvitellakaan tuota taaperoa isoksisiskoksi kun on itsekin vielä niin pieni :) Tsemppiä perheellenne!
 
Ja missäköhän kohdassa ilmaisin että ap olisi tarkoituksella lastaan satuttanut? Esitin vaan retorisen kysymyksen.
Ap:lla on varmasti paha mieli tekemästään mutta hän ymmärtää miksi niin teki ja ilmeisesti välttää samaa virhettä tekemästä jatkossa. Mutta ymmärtääkö lapsi miksi äiti teki noin?
Ja vastaus kysymykseesi; minulle saisi tehdä ne molemmat vain jotta lapseni ei joutuisi koskaan kokemaan mitään vastaavaa.

Suhteellisen syyllistävään sävyyn esitetty "retorinen kysymys", mutta mitäpä tämä muukaan ketju olisi ollut kuin syyllistystä, sädekehän kiillotusta ja jälkiviisautta (enkä nyt tarkoita sinua). Mutta mä lähden nukkumaan, toivottavasti huomenna on parempi päivä itse kullakin.
 
On tutkittu että ne jotka pahoinpitelevät puolisoitaan niin ovat julkisesti sitä vastaan kovaan ääneen ja huutelevat siitä joka paikkaan. Eivät kuitenkaan IKINÄ tunnusta olevansa juuri sitä pohjasakkaa mitä muka halveksuvat kaikista eniten. Koittavat siis huutelulla ja halveksunnalla kompensoida omaa ogelmaansa.

Ne taas joille sattuu vahinko voivat sen suoraselkäisenä tunnustaa ja kertoa häpeävänsä sitä.

Jos ap olisi mies, lapsen isä, niin se olisi jo haluttu ampua saunan takana. Olisi todellakin ihan toinen ääni kellossa.
 
Kappas kun kukaan ei ole vielä tullut sanomaan tätä mitä yleensä joka ketjussa suolletaan:

"Lapsen paras paikka on koti kolmevuotiaaksi! Lapsi ei tarvitse mitään muuta kuin äidin. Kyllä jokainen jaksaa kun minäkin jaksoin, ei vanhempaa lasta saa laittaa päivähoitoon kun vauva syntyy vaikka mikä olisi! Päivähoito-oikeus pois jos olet kotona!!!!"

:saint: :saint: :saint: :saint: :saint:
 
Onko lapsi kunnossa? Miten "heitit päästä lattialle"? (Lähes) kaikki keskittyy nyt puolustelemaan äitiä.. Älkää nyt unohtako sitä lasta jota pahoinpideltiin! Ap: Käyttäkää lasta herkästi lääkärissä, ettei vaan tullut mitään vammoja!

P.s. Herättelen vaan keskustelua: ajatelkaapa jos mies olis tehnyt noin, millaisiahan viestit tässä ketjussa silloin olisivat..


Tämä on kaikkein oleellisinta. Onko lapsi edes fyysisesti kunnossa? Täysin avuttomaksihan pieni lapsi itsensä tuollaisessa tilanteessa tuntee. Jonkinlaiset jäljet siitä jää. Teko on lapsen kannalta kamala, sehän on selvää. Ja vanhempien ensisijainen tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi saadaan kuntoon sekä psyykkisesti että fyysisesti. Hanki ihmeessä apua myös itsellesi.
 
Iltojeni ratoksi aika usein tulee selailtua täältä millon mitäkin juttuja, ja moneen kertaan oon tullu huomanneeks että täällä on aivan käsittämätön "lyödään lyötyä"-meininki ja lastensuojelua pakkotuputetaan melkein asiassa kun asiassa!
Monta kertaa oon itsekkin "kauhistellut" eri puheenaiheita, mutta useimmiten tätä lyttäystä mitä täällä harrastetaan. (joskus toki aiheestakin!) Itselle aina muistutan että ei parane alkaa tuomitseen toisia asioissa joista ei tiedä koko juttua alusta loppuun. liian hätäset johtopäätökset ei oo kovin hyvä juttu, ja tod.näk. just ne on vieny tosi monelta lapselta oman perheen ja perhe menettäny lapsen lastensuojelulle...
 
Iltojeni ratoksi aika usein tulee selailtua täältä millon mitäkin juttuja, ja moneen kertaan oon tullu huomanneeks että täällä on aivan käsittämätön "lyödään lyötyä"-meininki ja lastensuojelua pakkotuputetaan melkein asiassa kun asiassa!
Monta kertaa oon itsekkin "kauhistellut" eri puheenaiheita, mutta useimmiten tätä lyttäystä mitä täällä harrastetaan. (joskus toki aiheestakin!) Itselle aina muistutan että ei parane alkaa tuomitseen toisia asioissa joista ei tiedä koko juttua alusta loppuun. liian hätäset johtopäätökset ei oo kovin hyvä juttu, ja tod.näk. just ne on vieny tosi monelta lapselta oman perheen ja perhe menettäny lapsen lastensuojelulle...

Siinä vaiheessa kun vanhempi on väkivaltainen lasta kohtaan, kyllä olisi ihan oikeasti syytä miettiä sitä lastensuojelun apua. Lastensuojelu ei ole sama asia, kuin lasten huostaanotto, vaan siihen liittyy tukitoimia, joilla pyritään turvaamaan perheelle se hyvä ja turvallinen arki, ensisijaisesti siellä omassa kodissa. Lastensuojelun asiakkuus voi esimerkiksi tuoda perheelle mahdollisuuden kotiapuun tms tukitoimiin. Koska jotain apua sellaisessa tilanteessa tarvitsee, jos ei syystä mistä hyvänsä kykene hillitsemään omia aggressioitaan ja käyttäytyy väkivaltaisesti pientä lasta kohtaan.
 
Tuli luettua ketju läpi ja aikamosita tekstiä lukea sain. En muista enää, mihin kaikkea minun pitikään vastata mutta lyhyesti voin kertoa tilanteesta.
Eli se mitä eilen tapahtui, niin ei ollut kyllä niin rajua kun mitä TEIDÄN kirjoittamista teksteistä päätellä voisi. Totta on se, että otin lastani kaksin käsin päästä kiinni korvien kohdalta, hän oli istumassa lattialla ja ikäänkuin tönäisin hänet lattialle makaamaan. Sen jälkeen kannoin hänet omaan huoneeseensa käsivarsista. En raahannut häntä niin että pää kolisi pitkin lattioita tai oven karmia, niinkuin joku täällä sitäkin spekuloi.
Ja syy tähän "napsahdukeen", sain juuri vauvan nukkumaan illalla, esikoinen veti raivarit jostain olemattomasta asiasta (luki ensiksi nätisti kirjaa olohuoneen lattialla, ja yhtäkkiä sai raivokohtauksen) joka johti siihen että juuri nukuttamani vauva heräsi. Se oli syy suuttumukseeni, vauvan herättäminen. Valvominen vauvan kanssa on jo kiristänyt välejä mieheniki kanssa, herkemmin tulee riideltyä ja tiuskittua toiselle syyttä. Totta on se, että omaa väsymystään ja jaksamisen puutetta EI SAISI missään nimessä purkaa lapseen. Tekoni oli erittäin väärä eikä hyväksyttävä missään määrin.
Lapsi on ok. Vielä näyttää minua rakastavan ja haluaa yhtä paljon syliin ja pusuja kuin ennenkin. Vauva on ok, en ikinä ole ravistellut vauvaa (kuin joku sitäkin puhui). Minulla on oikeasti pitkä pinna, ja jaksan päivittäin kuunnella uhmaikäisein uhmailuja hymyssä suin. Eilinen oli vain väsyttävin päivä tähän asti.
Olin yhteydessä neuvolaan ja kävimme siellä tänään kaikki. Perhetyöntekijä tulee käymään luonamme muutaman tunnin auttamassa, ulkoiluttamassa lapsia jotta itse nukun sen ajan. Tarvittaessa apuja lisätään tarpeen mukaan. 6kk kun tulee vauvalle täyteen, ellei ole muutoksia nukkumisessa aloitetaan hänellä unikoulu. Tätä joudumme vielä sen pari kuukautta odottelemaan, mutta eiköhän jaksaminen kohene kun saamme ulkopuolista apua.
Myönnän että olisi pitänyt aikaisemmin apua hakea. Se on vain vaikeaa. Sitä kun on juuri tehnyt itse tälläiset valinnat, että lapset pienemmällä ikäerolla niin sitä haluaa näyttää muille että pärjää ja jaksaa, itsehän valinnat teki. Koin häpeällisenä asiana myöntää etten jaksakkaan. Tosin luulen, jos kuopus olisi samanlainen nukkuja kun mitä esikoinen oli vauvana, jaksaisi paremmin kunnon yöunilla. Nytkun niitä ei ole.
Vauva-aika menee (onneksi) nopeasti, ja eiköhän kohta ole suurimmat ongelmat takanapäin ja onnellinen tulevaisuus edessä.
Ja myös muille spekuloijille, vannon että tämä ei tule toistumaan. En ole ikinä eläissäni hävennyt ja surrut tekemiäni tekoja kuin tätä. Kerroin illalla miehelleni tästä kauhutapahtumasta ja kyynelistä ei ollut tulla loppua. Mieheni ei voinut edes uskoa että minä, joka en tappaisi kärpästäkään, tekisin jotain tälläistä. Tämä oli herätti myös mieheni todellisuuteen, ja hän vähensi tänää roimasti työtunteja auttakseen enemmän minua öissä vauvan kanssa.
 
Tuo, mitä olit tehnyt on vain inhimillistä. Johtuu juurikin siitä oman jaksamisen äärirajoilla olemisesta ja väsymyksestä. Lapsesi rakastavat sua edelleen ja olet kaikkein paras äiti heille. Tuollainen yksi kerta ei ketään traumasitoi ja pienikin lapsi ymmärtää kun hänelle selittää asian, miksi äiti oli vihainen. Hyvä, että olet hakenut apua.

Ja nämä "en ikinä tee niin-tyypit", joskus se kerta tulee teillekin kun pinna palaa lasten kanssa totaalisesti. Voin sanoa jo etukäteen, että tuskin sitä lasta kovin hellästi silloin sinne huoneeseen viette.
 
Jos kyseinen henkilö on tämän jo kerran tehnyt niin tuskin hän nyt lähti soittamaan lapsille hoitajaa että saapi nukuttua, eiköhän se kun pari unetonta viikkoa vierähdä niin johan taas jommalla kummalla pyyhitään lattiaa... uskotaan että ap on pahoillaan mutta mitä sitten? pahoinpitely mikä pahoinpitely, ei se "anteeksi"-sana sitä korjaa...

ite kohtuu lihaksikas kaveri ja jos nyt aina kännissä pistäisin omaa mammaa turpaan niin tuskinpa se paljoa sitä ilahduttaisi että aina muistaisin käydä jollain foorumilla sanomassa että tulipahan taas juotua pullo jos toinen, sooorry.
 

Similar threads

Yhteistyössä