En enää tiedä mitä tekisin

[alan jo olemaan epätoivoinen]

Minulla on 2 lasta edellisestä liitosta, olen uusissa naimisissa ja odotan nyt ensimmäistä yhteistä lastamme. Ongelma on vanhin lapseni, teini-ikäinen tyttäreni joka tuntuu tekevän kaikkensa jotta kenelläkään ei olisi täällä mukava olla. En hänen toimistaan kerro sen enempää yksityiskohtia. Ollaan puhuttu, käyty psykologilla ja perheneuvolassa, jopa psykiatrilla, mutta asiat menee vain hullumaksi. Ollaan mielestäni kaikkemme yritetty enkä todellakaaan tiedä mitä enää tekisin. Pelkään että tyttö voi jopa vahingoittaa ihan fyysisesti joko muita tai itseään, kaiken muun lisäksi. Onko täällä ketään jolla ollut samankaltainen tilanne, miten olette selvinneet/mihin toimiin ootte ryhtyny tilanteen korjaamikseksi? Näin me ei voida elää.

 

[hoya bella]

Onko minkä ikäinen, että voisiko muuttaa jo omilleen tai isälle/mummolle tms?

 

["Lila"]

Voisiko muuttaa isänsä luokse vähäksi aikaa?

 

[alan jo olemaan epätoivoinen]

Onko minkä ikäinen, että voisiko muuttaa jo omilleen tai isälle/mummolle tms?

Ei vielä omilleen ainakaan, isä ei kovin innokkaasti ole ottamassa eikä muita sellaisia sukulaisia ole..

 

["vieras"]

Jos sulla on palko, että lapsi vahingoittaa itseään on sinun siihen vaadittava välittömästi apua. Joskus nuori tarvitsee pienen breikin esim. jossaki laitoksessa jotta saa elämän takas kasaan. Mut murkkuikä on hankala ja uusperhe/vauva sun muu tekee siiihen takuulla lisämausteensa. Voimia
Meille löytyi apua kunnan erityisnuorisotyöstä. Ja työssäni olen luovinut lukuisten perheiden kanssa paremmalla ja vähemmän paremmalla menestyksellä, kun nuori on otettu huostaan erinäisten ongelmien mm. itsetuhoisuuden vuoksi.