En halua pitää välivuotta, mutta en jaksa opiskella.

[vierailija]

Eli tilanne on nyt se, että olen ollut puhki henkisesti jo viimeiset kaksi vuotta – lähinnä opiskelusta. Nyt on yo kokeet ohi ja jatko-opiskelupaikan hakeminen on jo alkanut. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa mihinkään enkä ole hyvä oikein missään. Minulla ei ole ollut pitkään aikaan motivaatiota opiskeluun. Välivuosi ei tunnu kivalta, mutta opiskelu tuntuu tässä vaiheessa raastavalta. En tiedä, jaksaisinko sitä nyt vai pitäisikö ladata akkuja hieman se vuosi. Olen yrittänyt etsiä netistä korkeakoulualoja, mutta mikään ei tunnu omalta ja siltä, että se kiinnostaisi. Olen käynyt opolla sekä tehnyt erilaisia ammatinvalintatestejä, mutta mikään ei auta. Kysyisin neuvoa, mitä mielestäsi mun kuuluisi tehdä. Onko jotain omaa kokemusta tällaisesta kenties?

 

[vierailija]

Eli tilanne on nyt se, että olen ollut puhki henkisesti jo viimeiset kaksi vuotta – lähinnä opiskelusta. Nyt on yo kokeet ohi ja jatko-opiskelupaikan hakeminen on jo alkanut. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa mihinkään enkä ole hyvä oikein missään. Minulla ei ole ollut pitkään aikaan motivaatiota opiskeluun. Välivuosi ei tunnu kivalta, mutta opiskelu tuntuu tässä vaiheessa raastavalta. En tiedä, jaksaisinko sitä nyt vai pitäisikö ladata akkuja hieman se vuosi. Olen yrittänyt etsiä netistä korkeakoulualoja, mutta mikään ei tunnu omalta ja siltä, että se kiinnostaisi. Olen käynyt opolla sekä tehnyt erilaisia ammatinvalintatestejä, mutta mikään ei auta. Kysyisin neuvoa, mitä mielestäsi mun kuuluisi tehdä. Onko jotain omaa kokemusta tällaisesta kenties?

Mene opiskelemaan lähäriksi. Siellä ei tarvii tehä mitään, senkun on vaan.

 

[KalaMies]

Mene armeijaan

 

[vierailija]

Aika herkästi tuollainen tilanne johtaa siihen, että nuoresta ihmisestä tulee hikikomori taikka hikky niin kuin monet sanovat.

Eli ei toivoa mistään, ei ihmissuhteita, ei työtä, ei opiskelua, mutta sen sijaan oloa neljän seinän sisällä ja tietokoneen/tv:n tms. katselua koko valveillaoloaika, vuodesta toiseen.

Jos haluaa välttyä negatiiviselta kierteeltä, missä eristäytyminen johtaa erakoitumiseen ja kelkasta tippumiseen, niin kannattaa yrittää löytää lähes mitä tahansa tekemistä kodin ulkopuolelta. Ensisijaisesti työtä (esimerkiksi päiväkoteihin pääsee helposti sijaisuuksia tekemään vaikka ei olisi alan koulutusta) tai sitten työkkärin työkokeilua millä saa jonkin verran paremman rahan kuin tavallisella työttömyystuella. Mitään työpajoja tai vastaavia en sen sijaan suosittele, sillä niissä on syrjäytyneitä ihmisiä ja siellä käyvään suhtaudutaan kuin sosiaalitapaukseen ja siihen viiteryhmään ei kannata hankkiutua, jos haluaa säilyttää itsetuntonsa.

 

[vierailija]

Onko se työnteko oikeasti “akkujen latausta“? Mulle opiskelu (Helsingin yliopisto) oli rennonpaa aikaa, kuin mitä työnteko ikinä ollut. Opintotuella pärjää jos ei luksusta vaadi, ja opintoja voi kuitenkin muokata aika paljonkin. Vapaa-aikaa jää myös ja on lomat ja kavereita.
Suosittelen opiskelemaan menoa. Jos mikään ei kiinnosta niin ota joku mikä nyt ei niin vastenmielinenkään ole.

Tiiättekö, ei elämässä voi aina tehdä vain sitä mikä on kivaa. Ei välttämättä löydy koskaan sitä omaa alaa, omannäköistä kotia tai ihannepuolisoa. Mutta sitten voi tyytyä siihen mitä saa ja elää ihan mukavaa elämää

 

[vierailija]

Onko se työnteko oikeasti “akkujen latausta“? Mulle opiskelu (Helsingin yliopisto) oli rennonpaa aikaa, kuin mitä työnteko ikinä ollut. Opintotuella pärjää jos ei luksusta vaadi, ja opintoja voi kuitenkin muokata aika paljonkin. Vapaa-aikaa jää myös ja on lomat ja kavereita.
Suosittelen opiskelemaan menoa. Jos mikään ei kiinnosta niin ota joku mikä nyt ei niin vastenmielinenkään ole.

Tiiättekö, ei elämässä voi aina tehdä vain sitä mikä on kivaa. Ei välttämättä löydy koskaan sitä omaa alaa, omannäköistä kotia tai ihannepuolisoa. Mutta sitten voi tyytyä siihen mitä saa ja elää ihan mukavaa elämää

Totta!
Kokeile lukea yksi asia loppuun saakka ja kysy itseltäsi, olisiko siinä mitään minulle? Vaikka tämä ekaksi ja kerro meille, mitä siinä oli:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6410335/

 

[vierailija]

Jospa menisit siivoamaan mummosi / pappasi pakasteen ekaksi?
Melko varmasti löytyy syötävää pitkäksi aikaa

 

[vierailija]

Mene töihin tai työkkärin kautta työkokeilemaan, ja työkokeilijana voit kokeilla usemapaakin eri työpaikkaa. Ihan rauhassa pohdiskelet uravalintaa. Noista työpaikoista ja -kokeiluista saa hieman perspektiiviä, mihin päin voisi lähteä suuntaamaan. Mikään kiire ei oikeasti ole, vaikka yhteiskunta koettaa suoritusputkeen sinua painostaa. Varsinkaan nyt ensikertalaiskiintiön aikakaudella ei summamutikassa kannata opiskelualaa valita, vaan vasta kunnollisen harkinnan jälkeen. En suosittele sinulle opiskelemaan lähtemistä vielä. Välivuosi tai -vuodet eivät ole katastrofi. Usein ihminen on aika kypsymätön lukion loputtua lähtemään jatko-opintoihin. Välivuosi auttaa sekä hahmottamaan itseä ja ammatinvalintaa sekä tuomaan kokemusta ja näkemystä, joka auttaa sitten myöhemmin opiskeluissa. Työskentelyn sijaan voit tietysti vaikka lähteä kiertämään maailmaa. Tyhjänpantiksi ei pidä jäädä.

 

[vierailija]

Työkkärin kautta pääsee myös esimerkiksi uravalmennuskurssille, jossa etsitään itseä ja itsellen sopivaa urapolkua ryhmän ja kouluttajan tuella. Moni työkkärin kurssi on huuhaata, mutta uravalmennus sopii mielestäni hyvin nuorelle aikuiselle, jolla uravalinta on vielä täysin auki.

 

[vierailija]

Se, mikä nykynuorille on ”henkisesti puhki” olemista ja ”uupumista” on todellisuudessa täysin normaalia arkea, jossa normaali ihminen joutuu ponnistelemaan itsestään huolehtiakseen. Väsyttää, ei huvita, mutta tehtävä on.

Lopeta ulina ja näe vaivaa itsesi eteen. Se ei ole muiden ihmisten eli yhteiskunnan tehtävä.

 

[vierailija]

Se, mikä nykynuorille on ”henkisesti puhki” olemista ja ”uupumista” on todellisuudessa täysin normaalia arkea, jossa normaali ihminen joutuu ponnistelemaan itsestään huolehtiakseen. Väsyttää, ei huvita, mutta tehtävä on.

Lopeta ulina ja näe vaivaa itsesi eteen. Se ei ole muiden ihmisten eli yhteiskunnan tehtävä.

Empatiakyvytön ja kylmä on se ihminen, joka tulee toisen uupumusta vähättelemään. Sinä et voi sen tasoa mitata tai vertailla. Ja mitä tuleen nuorten suorituspaineisiin, niin ne ovat nykyään valtavat, kiitos korkeakoulu-uudistuksen.

 

[vierailija]

Se, mikä nykynuorille on ”henkisesti puhki” olemista ja ”uupumista” on todellisuudessa täysin normaalia arkea, jossa normaali ihminen joutuu ponnistelemaan itsestään huolehtiakseen. Väsyttää, ei huvita, mutta tehtävä on.

Lopeta ulina ja näe vaivaa itsesi eteen. Se ei ole muiden ihmisten eli yhteiskunnan tehtävä.

Ero on siinä, että ennen vanhaan oli pakko ponnistella riippumatta siitä vaikka se tuntui ikävältä. Jos ei ponnistellut, niin elinolot muuttuivat todella huonoiksi. Nykyisin taas jos jättää ponnistelematta, niin on silti lämmin asunto, hyvää ruokaa, viihde-elektroniikkaa, rahaa pienimuotoiseen matkusteluun jne.

 

[vierailija]

Empatiakyvytön ja kylmä on se ihminen, joka tulee toisen uupumusta vähättelemään. Sinä et voi sen tasoa mitata tai vertailla. Ja mitä tuleen nuorten suorituspaineisiin, niin ne ovat nykyään valtavat, kiitos korkeakoulu-uudistuksen.

Mikä siinä korkeakoulu-uudistuksessa lisäsi paineita?