B
"Bansku"
Vieras
Vauvamme on 11 kk ja äitini sekä mieheni isä (ovat eronneet) ovat hoitaneet vauvaamme. Mies kärttää kokoajan miksei hänen äitiään voisi pyytää hoitamaan lastamme ja samoin anoppi on kuulemma tarjoutunut usein hoitamaan lasta.
Jotenkin vain tuntuu pahalta jättää lapsi anopille hoitoon ja mies suuttuu aina kun aiheesta keskustelemme. En siis osaa perustella asiaa miehelleni mitenkään muuten kuin sillä ettei anoppi ole montaa kertaa lastamme nähnyt (vaikka asumme samassa kaupungissa) ja jos näkee ei noteeraa lasta muuten kuin hyvällä tuurilla moikkaa tullessa ja lähtiessä pikaisesti, ei edes aina sitä. Ei ole edes miehen pyynnöstä ikinä halunnut ottaa lasta syliin tai puhunut mitään noita tervehdyksiä ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Viimeksi mies istui sohvalla lapsemme oli hänen sylissä ja anoppi istui vieressä. Mitenkään muuten anoppi ei lasta huomioinut kun ärähti äkäisesti "älä koske siihen" kun lapsemme koitti koskettaa hänen rannekelloaan. Tämä on siis ainut kerta kun anoppi on puhunut lapsellemme kolme sanaa peräkkäin ja siitäkin seurasi kova itku kun anoppi huusi niin vihaisesti ja kovaa. Minullekin anoppi puhuu usein hyvin ilkeästi ja jos olen esim. Leiponut jotain viemisiä niin yleensä ihmiset kiittävät mutta anoppi sanoo vain ärsyttävän mankuvalla ja narisevalla äänellä ai jaaaaa. Ikinä en ole nähnyt anoppia hyvällä tuulella näiden 7 vuoden aikana mitä ollaan miehen kanssa yhdessä oltu. Eli varmasti sekin vaikuttaa miten anoppi suhtautuu yleensäkin ihmisiin.
Mies vain tivaa miksi lasta ei voisi antaa hänen äidilleen hoitoon ja suuttuu jos koitan asiaa jotenkin perustella. Olen sanonut, että olisi kiva jos lapsemme ja anoppi viettäisivät ensin aikaa yhdessä mutta miehen mielestä hoitoon jättäminen on paras tapa tutustua. Kerran jo ärsyynnyin ja sanoin, että eihän anoppi edes tunnu olevan kiinnostunut lapsestsmme koska ei puhu tai leiki hänen kanssaan yms. jos mäkevät. Tästä mies suuttui todissaan ja sanoi ettei kaikkien tarvitse oll yhtä lässyjä, että pitävät lasta sylissä tai juttelevat lapselle. Hänen äitinsä ei vaan kuulemma ole sellainen, että viitsisi lässyttää lapsille turhanpäiväisyyksiä.
Pitäisikö nyt vain antaa lapsi anopille hoitoon? Itse kun olin ajatellut, että sitten kun lapsi osaa puhua ja ilmaista itseään selkeämmin voisin antaa. Mutta tuntuu, että riitelemme aiheesta nykyään aina kun tarvitsemme lastenhoitoapua
Jotenkin vain tuntuu pahalta jättää lapsi anopille hoitoon ja mies suuttuu aina kun aiheesta keskustelemme. En siis osaa perustella asiaa miehelleni mitenkään muuten kuin sillä ettei anoppi ole montaa kertaa lastamme nähnyt (vaikka asumme samassa kaupungissa) ja jos näkee ei noteeraa lasta muuten kuin hyvällä tuurilla moikkaa tullessa ja lähtiessä pikaisesti, ei edes aina sitä. Ei ole edes miehen pyynnöstä ikinä halunnut ottaa lasta syliin tai puhunut mitään noita tervehdyksiä ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Viimeksi mies istui sohvalla lapsemme oli hänen sylissä ja anoppi istui vieressä. Mitenkään muuten anoppi ei lasta huomioinut kun ärähti äkäisesti "älä koske siihen" kun lapsemme koitti koskettaa hänen rannekelloaan. Tämä on siis ainut kerta kun anoppi on puhunut lapsellemme kolme sanaa peräkkäin ja siitäkin seurasi kova itku kun anoppi huusi niin vihaisesti ja kovaa. Minullekin anoppi puhuu usein hyvin ilkeästi ja jos olen esim. Leiponut jotain viemisiä niin yleensä ihmiset kiittävät mutta anoppi sanoo vain ärsyttävän mankuvalla ja narisevalla äänellä ai jaaaaa. Ikinä en ole nähnyt anoppia hyvällä tuulella näiden 7 vuoden aikana mitä ollaan miehen kanssa yhdessä oltu. Eli varmasti sekin vaikuttaa miten anoppi suhtautuu yleensäkin ihmisiin.
Mies vain tivaa miksi lasta ei voisi antaa hänen äidilleen hoitoon ja suuttuu jos koitan asiaa jotenkin perustella. Olen sanonut, että olisi kiva jos lapsemme ja anoppi viettäisivät ensin aikaa yhdessä mutta miehen mielestä hoitoon jättäminen on paras tapa tutustua. Kerran jo ärsyynnyin ja sanoin, että eihän anoppi edes tunnu olevan kiinnostunut lapsestsmme koska ei puhu tai leiki hänen kanssaan yms. jos mäkevät. Tästä mies suuttui todissaan ja sanoi ettei kaikkien tarvitse oll yhtä lässyjä, että pitävät lasta sylissä tai juttelevat lapselle. Hänen äitinsä ei vaan kuulemma ole sellainen, että viitsisi lässyttää lapsille turhanpäiväisyyksiä.
Pitäisikö nyt vain antaa lapsi anopille hoitoon? Itse kun olin ajatellut, että sitten kun lapsi osaa puhua ja ilmaista itseään selkeämmin voisin antaa. Mutta tuntuu, että riitelemme aiheesta nykyään aina kun tarvitsemme lastenhoitoapua
