M
"Manda"
Vieras
Mies tuli kotiin työpaikan sählyturnauksesta kännissä. Kommentoin sitä vähän vitsillä että olikos hyväki reissu jne. koska mies ei usein juo ja yleensä osaa myös lopettaa ennen ku alkaa menemään känni päälle. Ajattelin että nyt sitte rentoudutaan yhdessä tv:n ääressä jne. Olen ite 24. viikolla raskaana enkä muutenkaan vedä kännejä ihan ex-tempore. Kaupasta mies sitten osti vielä lisää kaljaa ja silloin sanoin että jos meinaa jatkaa tuota, niin menee jonnekin muualle, koska mie en viihdy hänen kanssaan ku on kännissä. Mies alkaa paasaamaan ja jankkaamaan ja laulamaan kovaäänisesti. Ei ehkä kuulosta miltään, mutta ei se kuitenkaan ole se mies jonka kanssa mie haluan asua ja elää, silloin ku se on humalassa. Sillä alkaa menojalka vipattamaan ja tiedän jo etukäteen että vituiksihan koko ilta menee, ku ite en halua lähteä mihinkään (varsinkaan paikalliseen räkälään missä ainoa tarkoitus on vetää kännit). Eipä sillä, ei mies mua mukaan odotakaan... Omat itsekkäät tarpeet sillä on mielessä: kaljaa yms. kurkusta alas niin kauan ku silmät liikkuu.
Mies ei tee tätä usein, ei tosiaankaan. Ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja aluksi juotiin molemmat usein noin puolen vuoden ajan ja sen jälkeen olen itse vähentänyt niin että ennen raskautta harrastin vain satunnaista tissuttelua ja viinilasillisen nauttimista. Mieskään ei juo humalaan (kotona) kuin pari kertaa vuodessa enää. Reissussa (yhdessä tai kavereiden kanssa) humala on oletusarvo. Mutta näitä reissujakaan ei ole kuin 4-7 vuodessa.
Nyt tapeltiin ensin ilta ja sitten mies lähti baariin. Perusteli sitä sillä että mie olen itsekäs kun en salli hänelle tällaista tekoa, mistä hän nauttii, kun hän aina kysyy minulta kaikkiin menoihinsa "hyväksynnän". Totta on että kaikki menot keskustellaan aina ja niistä toteutuu ehkä vain noin kolmannes. Ja nyt kun molemmilla on jo paska fiilis, niin hän lähtee baariin että edes toisella on hyvä mieli.
Itse olen sitä mieltä että aikuisen miehen pitää pystyä hillitsemään halunsa saada pää turraksi kun asiasta ei olla sovittu etukäteen. Lisäksi pyysin häntä olemaan juomatta itseään humalaan kotona, koska en tunne että hän on sama ihminen kännissä ku selvänä. Viinilasillisen ja pari olutta on ok, kunhan ei mene känniin.
Miten tähän tulisi nyt suhtautua? Tulisiko minun hyväksyä miehen satunnainen kännäys, vaikka se sisimmässä minua loukkaakin syvästi, ihan vain sen vuoksi että hän nauttii siitä?
Voiko alkoholi olla ongelma, vaikka ei ole suurkulutusta?
Toivon todella että lapsen syntymän jälkeen mies tajuaa itsekin jättää satunnaiset "pakko saada pää sekaisin"-kohtaukset omaan arvoonsa ja päättää olla juomatta kotona tai "lähtee kalalle" tms. Vaadinko liikaa? Voiko toisen juomiseen puuttua parisuhteessa? Saako alkoholista nauttia ja haluta sitä niin paljon että se menee normaalin koti-illan edelle? (Ja tässä tapauksessa vielä työntäyteisen, koska meidän piti pakata tulevaa muuttoa varten)
Olen aivan sekaisin. Mies on omasta mielestään jo päässyt pitkälle eikä pysty parempaan ja satunnainen ex-temporekännäys on vain hyväksyttävä hänen tekemänään virhevalintana, joka toistuu. Viimeksi tästä asiasta juteltiin pari vuotta sitten ja silloin mieheni oli sitä mieltä että tämä johtuu siitä että hän haluaa lähteä (menojalka vie) ja mie en kestä sitä, menen ihan hysteeriseksi ja olen kai jotenki sairas. Miksi miehen meneminen satuttaa minua? Onko muilla kokemuksia?
Mies ei tee tätä usein, ei tosiaankaan. Ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja aluksi juotiin molemmat usein noin puolen vuoden ajan ja sen jälkeen olen itse vähentänyt niin että ennen raskautta harrastin vain satunnaista tissuttelua ja viinilasillisen nauttimista. Mieskään ei juo humalaan (kotona) kuin pari kertaa vuodessa enää. Reissussa (yhdessä tai kavereiden kanssa) humala on oletusarvo. Mutta näitä reissujakaan ei ole kuin 4-7 vuodessa.
Nyt tapeltiin ensin ilta ja sitten mies lähti baariin. Perusteli sitä sillä että mie olen itsekäs kun en salli hänelle tällaista tekoa, mistä hän nauttii, kun hän aina kysyy minulta kaikkiin menoihinsa "hyväksynnän". Totta on että kaikki menot keskustellaan aina ja niistä toteutuu ehkä vain noin kolmannes. Ja nyt kun molemmilla on jo paska fiilis, niin hän lähtee baariin että edes toisella on hyvä mieli.
Itse olen sitä mieltä että aikuisen miehen pitää pystyä hillitsemään halunsa saada pää turraksi kun asiasta ei olla sovittu etukäteen. Lisäksi pyysin häntä olemaan juomatta itseään humalaan kotona, koska en tunne että hän on sama ihminen kännissä ku selvänä. Viinilasillisen ja pari olutta on ok, kunhan ei mene känniin.
Miten tähän tulisi nyt suhtautua? Tulisiko minun hyväksyä miehen satunnainen kännäys, vaikka se sisimmässä minua loukkaakin syvästi, ihan vain sen vuoksi että hän nauttii siitä?
Voiko alkoholi olla ongelma, vaikka ei ole suurkulutusta?
Toivon todella että lapsen syntymän jälkeen mies tajuaa itsekin jättää satunnaiset "pakko saada pää sekaisin"-kohtaukset omaan arvoonsa ja päättää olla juomatta kotona tai "lähtee kalalle" tms. Vaadinko liikaa? Voiko toisen juomiseen puuttua parisuhteessa? Saako alkoholista nauttia ja haluta sitä niin paljon että se menee normaalin koti-illan edelle? (Ja tässä tapauksessa vielä työntäyteisen, koska meidän piti pakata tulevaa muuttoa varten)
Olen aivan sekaisin. Mies on omasta mielestään jo päässyt pitkälle eikä pysty parempaan ja satunnainen ex-temporekännäys on vain hyväksyttävä hänen tekemänään virhevalintana, joka toistuu. Viimeksi tästä asiasta juteltiin pari vuotta sitten ja silloin mieheni oli sitä mieltä että tämä johtuu siitä että hän haluaa lähteä (menojalka vie) ja mie en kestä sitä, menen ihan hysteeriseksi ja olen kai jotenki sairas. Miksi miehen meneminen satuttaa minua? Onko muilla kokemuksia?