en jaksa tota uhmaa enään!!!!

[fkzs<jfjdfj]

eli lapsi kohta 3v ja uhma on ihan järjetöntä!!olen yh ja lapsi isällään n vkonlopun 3ssa vkossa.

ei ole vielä saanut tarha paikkaakaan vaikka haussa on,mutta nyt sanotaanko viimeset 3kk on ollut meillä helvetti irti!!on aina ollut todella vilkas,aktiivinen ja vaativa lapsi mutta nyt kun toi uhma puskee kunnolla päälle niin ei tottele mitään!!

ei auta jäähyt,ei lelujen pois otot ei tarrat ym paiskoo ovia ja saattaa huutaa välillä:et sano minulle noin,älä hermostu,anna minun olla rauhassa ym

aamusta iltaa leikit ja kaikki touhuuminen on sellasta ylihysteeristä tekemistä,monet sanoneetkin että lapsi kuulostaa siltä että olisi yli väsynyt..no varmaan illalla onkin ja kuulostaa sitlä mutta kun kaikki pvät on sitä aamusta iltaan!!!

rupee itellä voimat loppumaan,en jaksais koko ajan huutaa,ei sekään mitään tehoa..mut kun en enään tiedä mitä tekis,voimat loppuu ja välillä jo mietin onkohan toi lapsi normaali..ties millasia ongelmia jatkossa tulee...

oiskohan saman läpi käyneitä?miten selvisitte tästä?
ja minulla ei ole mahdollisuus esim mummolla tai sukulaisilla lasta hoidattaa,ihan kaksistaan ollaan koko ajan paitsi kun on isällään harvoin..touhutaan myös paljon,ulkoillaan,askarrellaan,tavataan muita lapsia ym mutta nykyään joutuu miettiä pari kertaa kehtaako edes kylään mennä kun lapsi juoksee pitkin seiniä kun hullu siellä ja ei ota komenteluja kuuleviin korviinsa..huoh

 

["vieras"]

Meillä sama meno. Uhmis 3 v 2kk ja talossa pieni vauva. Ei oikein selvitäkään, vaan päivät ovat yhtä taistelua ja vääntöä. Jossain vaiheessa oli oma pinna aivan kateissa, kun raivoamista oli ollut parisen kuukautta. Nyt yritän taas nollata tilannetta ja koittaa ymmärtää raivotarta hieman enemmän. Se on jotenkin niin huomiota vailla ja vauvan tulo vaikuttaa, mutta ei meillä aina jaksamista riitä ja silloin karjutaan puolin ja toisin.

Jossain pahimmassa vaiheessa tuli tosi veemäisiä ajatuksia lapsesta, oli tosi vaikea pitää siitä jne. Ja jeesustella ei tästä tarvitse; rakastan lastani yli kaiken, mutta kukaan ei jaksa jatkuvaa kiukuttelua ja pahantuulisuutta ikuisesti. Voimat loppuvat keneltä tahansa, kun yhden perheenjäsenen edesottamukset "pilaavat" koko muun perheen arjen täydellisesti. Ja meillä todella on yritetty ennenkaikkea positiivisia keinoja puuttua uhmaan: kehuja, kannustusta, syliä, selkeitä rajoja, ennakointia ja sopivien vaihtoehtojen tarjoamista (pesetkö hampaat sinisellä vai punaisella tahnalla jne).

Ap:lle ei ole muuta toivottaa kuin voimia. Tuosta väsymyksestä vielä, että meilläkin lapsi on varmasti iltaa kohden ihan kuitti. Ei voi mitään, on lopettanut päikkärit jo alle kaksivuotiaana eikä tietty nytkään suostu millään keinolla edes lepäämään saati nukkumaan päivällä. Ellei ole kuumeessa.

Ajattelen, että meillä ainakin osittain tämä uhman rajuus liittyy tempperamenttiin ja herkkyyteen. Ne ovat yhdistelmänä aika haastava, lapsi ei koskaan ole ollut mikään helppo.

Voimia. Ei tää kai ikuisesti kestä.

 

[itsekin uhmiksen äiti]

Jos lohduttaa, niin parin kuukauden kuluttua on jo kuin toinen poika. Anna kuluttaa energiaa siellä, missä sallittua on, kyläile juuri nyt vähemmän ja muista pysyä itse aikuisena. Kehu, kun menee hyvin. Tuon ikäinen on välivaiheessa muutenkin, kun ei ole enää pikkulapsi, mutta ei vielä oikeasti isokaan. Kehu ja positiivinen palaute auttaa kasvamaan siihen suuntaan, missä pojan käyttäytymisen halutaan olevan.

 

[..]

kai se lapsi huutaa jos sinäkin huudat. se matkii sinua. kato mll:n vanhempainnetin sivuilta vaikka ohjeita elämään uhmaikäisen kanssa.

 

["vieras"]

Tässä just ite kuuntelen 3-veen raivoamista. Tarjosin syliä ja ruokaa, kun nyt olis ruoka-aika (asutaan ulkomailla, joten siksi nyt vasta lounas), mutta koska ei rauhoitu, niin annan olla. Sanoin vain hänelle, että kun olet valmis, tule halimaan ja sitten syödään. Nyt saa sitten raivota rauhassa. Ite pitelen vauvaa repussa nukkumassa sillä aikaa. Pitkää pinnaa vaatii juu...

 

[aaapppp]

kiitos zempeistä,kiva kuulla et on muitakin..

ja tolle kuka kommentoi et kai lapsi huutaa kun minäkin..mä haluisin tavata sellasen äidin,etenkin yh:n joka tosiaan oikeesti on itse lähes koko ajan lapsensa kanssa,touhuu ja tekee paljon kenellä on vaativa ja vilkas lapsi..ni kerropa missä sellasia yh äitejä on jotka ei tälläisen lapsen kohdalla menetä malttiaan,varmasti on aika moni yh ja niin ihan parisuhteessa eläväkin huutanut useitä päiviä ja ollut ihan loppu kun pvät on tälläsiä aamusta iltaan..mekin vaan ihmisiä..kyllä tässä meinaa hullux tulla!!

oih niin odotan sitä aikaa kun tää helpottaa mullakin muksu tosiian hirveen empaattinen mutta vilkas ja aktiivinen ja tää uhma kyllä sekottaa pakan nyt täysin..

sitten kun saa sen tarha paikan ja työt alkaa niin sittenhän varmasti jaksaa paljon paremmin vaikka onkin kauheeta että on vähemmän aikaa lapselle,mut varmasti sen ajan jaksaa niin paljon paremmin kun on ikävä lasta koko ajan

 

[iipunen]

Kuulostaa tutulle, meillä on vaan 2v3kk tyttö Uhma ikä tosin alkoi tosi varhaisessa vaiheessa joskus 1v6kk iässä...

Kaikista parhaiten auttaa se, että yrittää olla itse hermostumatta ja huutamatta lapselle. Meillä se lisää vettä myllyyn, jos lapsi huomaa että mutsi hermostuu. Ja tuossa ne mun neuvot olikin Menee kyllä ajan kanssa ohitte. Meillä lapsi alkaa käymään ylikierroksilla, jos tulee vieraita tai mennään kylään, jossain vaiheessa se vaan menee ihan villiks koko touhu eikä auta mikään.

Ja muista nukkua itse pitkät yöunet, se auttaa ainakin mulla pidentämään pinnaa