Meillä on myös pienellä ikäerolla muksut ja täytyy kyllä myöntää, jos ei asenne olisi kohdillaan niin koko homma kaatuisi rytinällä niskaan. Jos vielä saamaton, kitisevä ukko siinä taustaräkyttäjänä niin ei ihme jos alkaa jostain edes hakea sitä helpotusta..
Olet kuitenkin vasta matkanne alussa kahden lapsen kanssa. Alku takkuaa ihan taatusti kaikilla jonkun verran kun totutellaan uudenlaiseen elämään, pikemminkin olisi kummallista jos esikoinen ei reagoisi vauvaan. Yritä keksiä päiviinne jotain mukavaa tekemistä esikoisen ehdoilla ja vauvahan kulkee mukana. Ei hänen vielä tarvitse vauvaa rakastaa, kyllä sekin sitten aikanaan tulee.
Mitä taas mieheesi tulee niin :kieh: Välistä tuo omakin on kertakaikkiaan siepannut niin pahasti että olen lähtenyt evakkoon mummilaan vähäksi aikaa, eikä ole edes "noin paljoa" tarvinnut ärsyttää. Mie päätin jo siinä vaiheessa kun sain kuulla odottavani toista että menkööt vaikka parisuhde, mutta lapseni minä hoidan kunnialla ja rakkaudella. Mies kyllä hoitaa lapsia ja auttaa kodinhoidossa mutta odotan jatkuvasti häneltä vielä enemmän oma-aloitteisuutta. Meillä siis lähinnä suurimmat ongelmat olleet siinä, kun aina saa olla pyytämässä.
Mie en usko että tuohon jääminen on sen väärti että olet katkera koko loppuelämäsi tästä ajanjaksosta. Se jatkuva ketutus kun vielä vaikuttaa ihan hirveästi lasten kanssa jaksamiseen, mikä on kuitenkin se nro 1. Siulla pitää olla pikku-Napoleonin itsetunto että selviät kunnialla tästä, kyllä sinä siihen pystyt. Ihan varmasti, kun vaan päätät niin. Itse päätän pari kertaa päivässä
Olet kuitenkin vasta matkanne alussa kahden lapsen kanssa. Alku takkuaa ihan taatusti kaikilla jonkun verran kun totutellaan uudenlaiseen elämään, pikemminkin olisi kummallista jos esikoinen ei reagoisi vauvaan. Yritä keksiä päiviinne jotain mukavaa tekemistä esikoisen ehdoilla ja vauvahan kulkee mukana. Ei hänen vielä tarvitse vauvaa rakastaa, kyllä sekin sitten aikanaan tulee.
Mitä taas mieheesi tulee niin :kieh: Välistä tuo omakin on kertakaikkiaan siepannut niin pahasti että olen lähtenyt evakkoon mummilaan vähäksi aikaa, eikä ole edes "noin paljoa" tarvinnut ärsyttää. Mie päätin jo siinä vaiheessa kun sain kuulla odottavani toista että menkööt vaikka parisuhde, mutta lapseni minä hoidan kunnialla ja rakkaudella. Mies kyllä hoitaa lapsia ja auttaa kodinhoidossa mutta odotan jatkuvasti häneltä vielä enemmän oma-aloitteisuutta. Meillä siis lähinnä suurimmat ongelmat olleet siinä, kun aina saa olla pyytämässä.
Mie en usko että tuohon jääminen on sen väärti että olet katkera koko loppuelämäsi tästä ajanjaksosta. Se jatkuva ketutus kun vielä vaikuttaa ihan hirveästi lasten kanssa jaksamiseen, mikä on kuitenkin se nro 1. Siulla pitää olla pikku-Napoleonin itsetunto että selviät kunnialla tästä, kyllä sinä siihen pystyt. Ihan varmasti, kun vaan päätät niin. Itse päätän pari kertaa päivässä