En jaksa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ,.,,,
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä on myös pienellä ikäerolla muksut ja täytyy kyllä myöntää, jos ei asenne olisi kohdillaan niin koko homma kaatuisi rytinällä niskaan. Jos vielä saamaton, kitisevä ukko siinä taustaräkyttäjänä niin ei ihme jos alkaa jostain edes hakea sitä helpotusta..

Olet kuitenkin vasta matkanne alussa kahden lapsen kanssa. Alku takkuaa ihan taatusti kaikilla jonkun verran kun totutellaan uudenlaiseen elämään, pikemminkin olisi kummallista jos esikoinen ei reagoisi vauvaan. Yritä keksiä päiviinne jotain mukavaa tekemistä esikoisen ehdoilla ja vauvahan kulkee mukana. Ei hänen vielä tarvitse vauvaa rakastaa, kyllä sekin sitten aikanaan tulee.

Mitä taas mieheesi tulee niin :kieh: Välistä tuo omakin on kertakaikkiaan siepannut niin pahasti että olen lähtenyt evakkoon mummilaan vähäksi aikaa, eikä ole edes "noin paljoa" tarvinnut ärsyttää. Mie päätin jo siinä vaiheessa kun sain kuulla odottavani toista että menkööt vaikka parisuhde, mutta lapseni minä hoidan kunnialla ja rakkaudella. Mies kyllä hoitaa lapsia ja auttaa kodinhoidossa mutta odotan jatkuvasti häneltä vielä enemmän oma-aloitteisuutta. Meillä siis lähinnä suurimmat ongelmat olleet siinä, kun aina saa olla pyytämässä.

Mie en usko että tuohon jääminen on sen väärti että olet katkera koko loppuelämäsi tästä ajanjaksosta. Se jatkuva ketutus kun vielä vaikuttaa ihan hirveästi lasten kanssa jaksamiseen, mikä on kuitenkin se nro 1. Siulla pitää olla pikku-Napoleonin itsetunto että selviät kunnialla tästä, kyllä sinä siihen pystyt. Ihan varmasti, kun vaan päätät niin. Itse päätän pari kertaa päivässä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja a:
joo selkee provo!! hei kuka vetää kännejä jos on 1kk ikäinen vauva joka saattaa herätä yöllä syömään. hei lopeta tollaset provoilut ihan perseestä.

Missä vaiheessa sanoin ett vedän kännit.. sanoin että TEKEE MIELI juoda..

Alotuksessa kyllä kirjotat, että juot kerran viikossa. Tarkistapa itsekin vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
Alkuperäinen kirjoittaja l:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oon miettiny että jos jätän ukon niin onko miehen pakko ottaa lapset luokseen välillä?

no ei tietenkää oo mikään pakko

Tää menis varmaan ihan lasten ehdoilla kun ovat noin pieniä... nuo on kai sovittavissa.

ei miehen ole mikään pakko lapsia ottaa ikinä luokseen jos ei halua
 
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
Meillä on myös pienellä ikäerolla muksut ja täytyy kyllä myöntää, jos ei asenne olisi kohdillaan niin koko homma kaatuisi rytinällä niskaan. Jos vielä saamaton, kitisevä ukko siinä taustaräkyttäjänä niin ei ihme jos alkaa jostain edes hakea sitä helpotusta..

Olet kuitenkin vasta matkanne alussa kahden lapsen kanssa. Alku takkuaa ihan taatusti kaikilla jonkun verran kun totutellaan uudenlaiseen elämään, pikemminkin olisi kummallista jos esikoinen ei reagoisi vauvaan. Yritä keksiä päiviinne jotain mukavaa tekemistä esikoisen ehdoilla ja vauvahan kulkee mukana. Ei hänen vielä tarvitse vauvaa rakastaa, kyllä sekin sitten aikanaan tulee.

Mitä taas mieheesi tulee niin :kieh: Välistä tuo omakin on kertakaikkiaan siepannut niin pahasti että olen lähtenyt evakkoon mummilaan vähäksi aikaa, eikä ole edes "noin paljoa" tarvinnut ärsyttää. Mie päätin jo siinä vaiheessa kun sain kuulla odottavani toista että menkööt vaikka parisuhde, mutta lapseni minä hoidan kunnialla ja rakkaudella. Mies kyllä hoitaa lapsia ja auttaa kodinhoidossa mutta odotan jatkuvasti häneltä vielä enemmän oma-aloitteisuutta. Meillä siis lähinnä suurimmat ongelmat olleet siinä, kun aina saa olla pyytämässä.

Mie en usko että tuohon jääminen on sen väärti että olet katkera koko loppuelämäsi tästä ajanjaksosta. Se jatkuva ketutus kun vielä vaikuttaa ihan hirveästi lasten kanssa jaksamiseen, mikä on kuitenkin se nro 1. Siulla pitää olla pikku-Napoleonin itsetunto että selviät kunnialla tästä, kyllä sinä siihen pystyt. Ihan varmasti, kun vaan päätät niin. Itse päätän pari kertaa päivässä :D

Ihana asenne! =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Poolo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja a:
joo selkee provo!! hei kuka vetää kännejä jos on 1kk ikäinen vauva joka saattaa herätä yöllä syömään. hei lopeta tollaset provoilut ihan perseestä.

Missä vaiheessa sanoin ett vedän kännit.. sanoin että TEKEE MIELI juoda..

Alotuksessa kyllä kirjotat, että juot kerran viikossa. Tarkistapa itsekin vielä.

Niin juon kerran viikossa mutta lukeeko siinä että juon itseni KÄNNIN?
 
Ota heti maanantaina yhteyttä perhetyöntekijöihin, pyydä tulemaan teille siivousavuksi ja juttelemaan sun elämäntilanteesta. Saat itse vaikka nukkua kun perhetyöntekijä hoitaa lapsia.
 
minulla lapset 1v5kk ikäerolla ja jos mies ei olisi ollut mukana 100% (ja ole edelleen ) niin kyllä olisi homma kaatunut siihen. Meillä oli niin, että minä vaadin itseltäni liikoja ja ahdistuin/masennuin sitten täysi. Vakavan keskustelun paikka teillä.

Meillä esikoinen ei ollut ollenkaan mustasukkainen koska oli niin pieni ja muutenkin otin hänet kaikkeen tekemiseen mukaan. pesuihin, siivoukseen, imetykseen jnejne. Tuo vauva+ taapero on vielä helppo yhdistelmä, mutta 1v ja 3v onkin sitten asia erikseen. Jos nyt olet jo noin loppu niin teidän on pakko alkaa keskustelemaan ja etsimään ratkaisuja!
 

Yhteistyössä