F
fgffgh
Vieras
Katselinpa just että olisin oikeutettu toimeentulotukeen jos asuisin lasten kanssa keskenään.
Mies on isotuloinen ja viettää muutenkin suurimman osan ajasta töissä, kuulemma hänellä on mielestään oikeus tuhlata rahaa itseensä koska hän tekee niin paljon töitä. Minä saisin kyllä töitä, mutta ne olisivat kolmivuoro tai kaksivuorotöitä ja mies ei pystyisi hoitamaan omien töidensä kanssa lasten tarhaan vientiä eikä hakua ainakaan säännöllisesti(omien sanojensa mukaan, ei vaan pysty, "ei vaan sit hae, hehe". Lisäksi tulisivat lasten tarhamaksut jotka menisivät tietenkin kalleimman mukaan. Pelkästään tässä kuussa mies on laittanut ihan täysin turhaan vähintään 300 e, se on ainakin varma summa, tosin tiedän että muutenkin käy jatkuvasti ulkona syömässä ja muuten elää PALJON leveämmin kuin me muut. Minulle tulee lapsilisät ja kotihoidontuki, josta minun pitää miehen mielestä maksaa mm. kaikki omat menoni, kaikki lasten menot ja osallistua ruokiin. Olenkin välillä ollut syömättä lounasta ollenkaan viikkokausiin koska olen säästänyt johonkin mihin olen halunnut, siinä samaan aikaan mies on törsäillyt ja käynyt ulkona syömässä harva se päivä ja kun on kuullut että olen säästänyt ja ostanut jonkun kalliimman jutun, alkaa valitus että loisin, että jos kerran minulla on rahaa asiaan x, miksen osallistu enemmän kuluihin. Tämä alkaa oikeasti olla niin raskasta että en vaan taida jaksaa tällaista, mihinkään ei ole varaa ja toinen vaan hummailee rahaa ympäriinsä ja vittuilee että en tee mitään, vaikka mahdollistan hänelle nämä kaikki iltamenot ja ylityöt ja harrastukset.
Oikeasti muuten olen ihan tyytyväinen tähän, mutta tämä raha on sitten näköjään se joka vaan kaataa veneen. Olen yrittänyt asiasta puhua moneen otteeseen mutta ei päästä mihinkään muutokseen, muuta kuin että mies alkaa raivota. Kaipa se on vaan erottava ihan oman mielenterveyden takia.
Mies on isotuloinen ja viettää muutenkin suurimman osan ajasta töissä, kuulemma hänellä on mielestään oikeus tuhlata rahaa itseensä koska hän tekee niin paljon töitä. Minä saisin kyllä töitä, mutta ne olisivat kolmivuoro tai kaksivuorotöitä ja mies ei pystyisi hoitamaan omien töidensä kanssa lasten tarhaan vientiä eikä hakua ainakaan säännöllisesti(omien sanojensa mukaan, ei vaan pysty, "ei vaan sit hae, hehe". Lisäksi tulisivat lasten tarhamaksut jotka menisivät tietenkin kalleimman mukaan. Pelkästään tässä kuussa mies on laittanut ihan täysin turhaan vähintään 300 e, se on ainakin varma summa, tosin tiedän että muutenkin käy jatkuvasti ulkona syömässä ja muuten elää PALJON leveämmin kuin me muut. Minulle tulee lapsilisät ja kotihoidontuki, josta minun pitää miehen mielestä maksaa mm. kaikki omat menoni, kaikki lasten menot ja osallistua ruokiin. Olenkin välillä ollut syömättä lounasta ollenkaan viikkokausiin koska olen säästänyt johonkin mihin olen halunnut, siinä samaan aikaan mies on törsäillyt ja käynyt ulkona syömässä harva se päivä ja kun on kuullut että olen säästänyt ja ostanut jonkun kalliimman jutun, alkaa valitus että loisin, että jos kerran minulla on rahaa asiaan x, miksen osallistu enemmän kuluihin. Tämä alkaa oikeasti olla niin raskasta että en vaan taida jaksaa tällaista, mihinkään ei ole varaa ja toinen vaan hummailee rahaa ympäriinsä ja vittuilee että en tee mitään, vaikka mahdollistan hänelle nämä kaikki iltamenot ja ylityöt ja harrastukset.
Oikeasti muuten olen ihan tyytyväinen tähän, mutta tämä raha on sitten näköjään se joka vaan kaataa veneen. Olen yrittänyt asiasta puhua moneen otteeseen mutta ei päästä mihinkään muutokseen, muuta kuin että mies alkaa raivota. Kaipa se on vaan erottava ihan oman mielenterveyden takia.
Sanot miehelle niinkuin tännekkin ettet jaksa elää näin ja että saadaksesi jotain kivaa sä joudut jättämään lounaan syömättä.. Sanot että voisiko tilanne muuttua ja jos se ei voi niin sun on mietittävä oisko parempi erota vai tyydytkö osaasi.
